Riippakoivun vuosi. Koskaan ei tiedä, milloin vuosi on viimeinen.
Saunaranta on nyt erilainen. Mielessä soi vanhan iskelmän sanat jotenkin näin: Riippakoivun alla usein istuttiin. Ystäväni kanssa kuuta katseltiin. Hyvästit kun jätettiin, silmät jäi kyyneliin.
Kaatui syysmyrskyssä 24. 9. 2014
Minne mun matkani johtaakaan, kahta en unhoita milloinkaan. Riippakoivun valkean ja saunarannan laiturin muistan aina Kortelahden rannalla.
Hieno kuvasarja sinulla oli hänestä!
VastaaPoistaHienoja kuvia.
VastaaPoistaSamoin kävi meidän 25 vuotiaalle hopepajulle.
Tuli lumi ja tuuli. Ei jaksanut puu taakkaa kun lehdet oli päällä.
Lumi suli mutta puu kuoli.
Se sattuu sydämeen kun puu kuolee ♥
Kuvasarja vailla vertaa, ja sopii näin syksyyn hyvin.
VastaaPoistaHarmillista silti, oli kaunis puu ja olisi joutanut vielä kasvaakin.