maanantai 2. helmikuuta 2015

Huovutettuja muistoja

Suomenlampaan villalla on monia hyviä ja aiutlaatuisia ominaisuuksia. Se on pehmeää, kiiltävää ja erityisen hyvää huopumaan. Suomalaiset maatiaislammasrodut suomenlammas, kainuunharmas ja ahvenanmaanlammas lahjoittavat neulojalle ja huovuttajalle  luonnon  värikirjon valkeasta harmaan ja ruskean eri sävyihin ja mustaan.
Meidän perheeseen  tulivat ensimmäiset lampaat 1980-luvun alussa. Villa vietteli matkaansa niin, että 1989 perustimme Veikko Liljan kanssa Pilvilampaat kehräämön. Pilvilampaat-kehrääm erkioistui huovutusvillan tekoon.

Historiaa

1991 Pilvilampaissa Kontiolahden Pyytivaaralla  järjestettiin  ensimmäiset hevoshuovutskurssit. Taisivat olla ensimmäiset laatuaan Suomessa. Omat hevosemme suomenhevostamma  Elotar ja sen nuori poika Pipo (Pilven Poika) sekä shettis Zampa oppivat nopeasti vetämään huovutusrullaa.

Opettajana toimi taiteilija Tuula Nikulainen, joka on opiskellut hevoshuovutusta Mongoliassa.
Hevosen avulla huovutetaan suuria huopatöitä kuten jurttia. Jurtista, huovutuksesta ja ympäristötaiteesta enemmän Tuulan blogissa
Kuvasssa Tuula esittelee suurta hevosensa Zorron avustaman tehtyä huopatyötä kotonaan Halikon Angelniemessä joskus 1990-luvun loppupoulella.

Pyytivaaralla järjestimme  huovutuskurssit kolmena kesänä. Uuden vuosituhannen alussa ostimme Kuhmon Saunajärveltä entisen metsäkämpän Itälän. Siellä huovutimme kolmena kesänä. Opettajiksi tulivat Jaana Kanerva ja Tiina Holopainen. Hevostyön tekivät Jaanan suomenhevosruuna Ensi Ajatus eli Emppu ja shettistammamme Zampa.

Kuhmon Hukkavilla-leireillä yhdistimme hevos-, koira- ja käsityöharrastuksen. Hevosten kanssa huovutimme ja koirien kanssa harjoittelimme pelastusetsintää.

Kolilla puuhasin yhdessä Kanervan Jaanan ja Holopaisen Tiinan kanssa vielä yhden unohtumattoman huovutuskurssin.

Emppu (Ensi Ajatus) toimi ahkerana työhevosena. Apuna ja kaverina sillä oli Manta-poni.

Villa asetellaan ensin  lakanan päälle. Kastellaan lämpimällä mäntysuopavedellä. Haluttaessa voi kuviota aluksi huovuttaa käsin lämpimän veden ja saippualiuoksen avulla.



Huopatyöt on kääritty mattojen ja märkien lakanoiden sisään ja pyörivät rullassa. Välillä rulla aukaistaan ja työt käännetään. Yhtä työtä huovutetaan rullassa puolesta tunnista useampaan tuntiin riippuen työn paksuudesta ja halutusta kovuudesta. Viimeistely tehdään käsin huovuttamalla.




Valmiita töitä Kortelahden navetassa.

Manta vetää huoparullaa kärrien perässä ja antaa samalla kyytiä inokkaille hevostytöille.

 Huovuttaa voi myös käsin ja neulalla. Huovutustaitelija Arja Leppänen huovutti minulle Huopataiston ensimmäisen horniolaisen Taisto-kukkoni muistoksi. Tyyne kananen ihmettelee hiljaista kukkoa.

Arjan töitä, jotka matkaavat maatiaismatkalaukussa näyttelyihini.

8 kommenttia:

  1. Upeita töitä. En tuollaisesta huovuttamisesta ennen tiennytkään. Mutta kukapa noin isoja töitä käsin jaksaa rullatakaan

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus. Pilvilampaan villoista olen itsekkin huovuttanut joskus silloin nuorena :)

    VastaaPoista
  3. Niin minullakin oli jokunen vuosi(kymmen) sitten hirmuinen hinku huovutustöihin ja -kursseille. Vaan eipähän sinne päässyt. Jollain lyhytkurssilla varmaan teidänkin villoja pyöriteltiin :)
    Aivan ihania nuo villaiset eläimet.

    VastaaPoista
  4. Aivan mahtavaa touhua! Olen hevoshuovutuksesta lukenut ja nähnyt kuvia, mutten koskaan ole itse kokeillut. Olisi joskus kiva päästä koklaamaan...
    Ihana huopakyyttö!

    VastaaPoista
  5. Rakkaat muistot Itälän Hukkavillasta vuodelta 2003, josta on tuo kuva jossa Jaanan kanssa nostamme huovutusrullaa ja Tiina kantaa sankoa.

    Kiitos Kirsti ja muut <3

    VastaaPoista
  6. Niin, Itälän vuosistakin on jo kymmenen vuotta. Mukava noita aikoja on muistella kuvien myötä.

    VastaaPoista
  7. Aivan mieletön juttu! :) ei ole ikinä tullut mieleen, että hevosellakin voi huovuttaa.

    VastaaPoista
  8. Aivan ihana blogi! pystyykö tätä seurata? :)

    Tervetuloa vierailulle myös minun blogiini, jossa on ostettavissa omatekemiäni käsitöitä.

    http://kasituopuotimatilda.blogspot.fi/

    VastaaPoista