Lampaat ovat ahkeroineet. Villa kasvaa ja Kortelahden pihapellot kaunistuvat ja maisema avartuu. Tämä Saramon lampaiden yhdeksän suomenlampaan ja kainuunharmaan maisemahoitoiskuryhmä on kyllä ihanan tehokas ja kaikenlisäksi hauska.
Vietämme yhdessä tunnelmallisia iltoja saunarannassa.
Aamukahvilla minulla riittää seuraa. Unna on oppinut olemaan rentona lampaiden seurassa silloin, kun ne laiduntavat. Kun siirrän lampaita aitauksesta tai aitaukseen, se auttaa innokkaasti. Lampaat ovat myös oppineet, että Unnan kanssa tapahtuu aina jotain mukavaa. Ne pääsevät uusiin paikkoihin ja saavat joskus pikkuisen lisäherkkuja.
Suuri harmistus on koko Kortelahdessa olon aikana eli 7 vuotta ollut pihan puupuistossa rehottava ja törkeästi leviävä elämänlanka, virallisesti karhunköynnös . Syyskesällä se on kiipeillyt omenapuuhun, tammiin ja lehtikuusiin. Tänä vuonna elokuun lopulla Kortelahden maisemanhoidosta vastaava Satuhakan Mariko aitasi lampaille koko tämän alueen ja sen takana olevan vanhan pellon sekä suojelumetsän reunan. Aluksi lampaat melkein hukkuivat elämänlankaviidakkoon.
Mutta elämänlanka maistui!
Sama alue viikon päästä. Vain lehtikuusen oksilla roikkuu elämänlangan jäänteitä. Hyvä tehomimmit!
Nyt voi siirtyä pellolle, jossa riittää monenlaista syötävää. Tosin ei enää näin syksyllä kovin ravitsevaa. Nämä uuhethan eivät ole kantavia, joten ne voivat huoletta vielä laiduntaa vanhalla pellolla.
.
Laitumeen kuuluu myös pieni kaistale metsää, joka rajoittuu suojeltuun liito-oravametsikköön.
Aamulla auringonnousun aikaan läksimme Unnan kanssa etsimään lampaita, koska olin ajatellut viedä ne vähäksi aikaa rantalaitumelle, jossa on kasvanut uutta vihreää. Lampaat löytyivät metsiköstä.
Kuljetin lampaat Unnan avustuksella avaraan aitaukseen.
Siitäkös uuhet riemastuivat. Ne aloittivat hurjan rallin ympäri saunarakennusta. Unnakin katsoi ihan kauhuissaan, että noitako pitäis paimentaa.
Pikkuhiljaa lampaat kuitenkin rauhoittuivat ja Aava tuli tapansa mukaan rapsuteltavaksi.
Mielenkiinnolla seuraan, miten uuden laitumen maisemat muuttuvat syksyn aikana. Ensi kesänä voimme aloittaa elämänlangan torjumisen jo aiemmin. Keväisin olen nauttinut puupuiston monelaisista puista ja sinivuokoista niiden juurella. Sitten elämänlanka on ominut puiston. Ehkäpä ensi kesänä on toisin.
Elämää maatiaisten kanssa vuodesta 2012 Kolilla, Reposaaressa, Tampereella ja Lapissa. Huom. internetversiosta löydät sisällysluettelon.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste villa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste villa. Näytä kaikki tekstit
perjantai 2. syyskuuta 2016
maanantai 2. helmikuuta 2015
Huovutettuja muistoja
Suomenlampaan villalla on monia hyviä ja aiutlaatuisia ominaisuuksia. Se on pehmeää, kiiltävää ja erityisen hyvää huopumaan. Suomalaiset maatiaislammasrodut suomenlammas, kainuunharmas ja ahvenanmaanlammas lahjoittavat neulojalle ja huovuttajalle luonnon värikirjon valkeasta harmaan ja ruskean eri sävyihin ja mustaan.
Meidän perheeseen tulivat ensimmäiset lampaat 1980-luvun alussa. Villa vietteli matkaansa niin, että 1989 perustimme Veikko Liljan kanssa Pilvilampaat kehräämön. Pilvilampaat-kehrääm erkioistui huovutusvillan tekoon.
Historiaa
1991 Pilvilampaissa Kontiolahden Pyytivaaralla järjestettiin ensimmäiset hevoshuovutskurssit. Taisivat olla ensimmäiset laatuaan Suomessa. Omat hevosemme suomenhevostamma Elotar ja sen nuori poika Pipo (Pilven Poika) sekä shettis Zampa oppivat nopeasti vetämään huovutusrullaa.
Opettajana toimi taiteilija Tuula Nikulainen, joka on opiskellut hevoshuovutusta Mongoliassa.
Hevosen avulla huovutetaan suuria huopatöitä kuten jurttia. Jurtista, huovutuksesta ja ympäristötaiteesta enemmän Tuulan blogissa
Kuvasssa Tuula esittelee suurta hevosensa Zorron avustaman tehtyä huopatyötä kotonaan Halikon Angelniemessä joskus 1990-luvun loppupoulella.
Pyytivaaralla järjestimme huovutuskurssit kolmena kesänä. Uuden vuosituhannen alussa ostimme Kuhmon Saunajärveltä entisen metsäkämpän Itälän. Siellä huovutimme kolmena kesänä. Opettajiksi tulivat Jaana Kanerva ja Tiina Holopainen. Hevostyön tekivät Jaanan suomenhevosruuna Ensi Ajatus eli Emppu ja shettistammamme Zampa.
Kuhmon Hukkavilla-leireillä yhdistimme hevos-, koira- ja käsityöharrastuksen. Hevosten kanssa huovutimme ja koirien kanssa harjoittelimme pelastusetsintää.
Kolilla puuhasin yhdessä Kanervan Jaanan ja Holopaisen Tiinan kanssa vielä yhden unohtumattoman huovutuskurssin.
Emppu (Ensi Ajatus) toimi ahkerana työhevosena. Apuna ja kaverina sillä oli Manta-poni.
Villa asetellaan ensin lakanan päälle. Kastellaan lämpimällä mäntysuopavedellä. Haluttaessa voi kuviota aluksi huovuttaa käsin lämpimän veden ja saippualiuoksen avulla.
Huopatyöt on kääritty mattojen ja märkien lakanoiden sisään ja pyörivät rullassa. Välillä rulla aukaistaan ja työt käännetään. Yhtä työtä huovutetaan rullassa puolesta tunnista useampaan tuntiin riippuen työn paksuudesta ja halutusta kovuudesta. Viimeistely tehdään käsin huovuttamalla.
Valmiita töitä Kortelahden navetassa.
Manta vetää huoparullaa kärrien perässä ja antaa samalla kyytiä inokkaille hevostytöille.
Huovuttaa voi myös käsin ja neulalla. Huovutustaitelija Arja Leppänen huovutti minulle Huopataiston ensimmäisen horniolaisen Taisto-kukkoni muistoksi. Tyyne kananen ihmettelee hiljaista kukkoa.
Arjan töitä, jotka matkaavat maatiaismatkalaukussa näyttelyihini.
Meidän perheeseen tulivat ensimmäiset lampaat 1980-luvun alussa. Villa vietteli matkaansa niin, että 1989 perustimme Veikko Liljan kanssa Pilvilampaat kehräämön. Pilvilampaat-kehrääm erkioistui huovutusvillan tekoon.
Historiaa
1991 Pilvilampaissa Kontiolahden Pyytivaaralla järjestettiin ensimmäiset hevoshuovutskurssit. Taisivat olla ensimmäiset laatuaan Suomessa. Omat hevosemme suomenhevostamma Elotar ja sen nuori poika Pipo (Pilven Poika) sekä shettis Zampa oppivat nopeasti vetämään huovutusrullaa.
Opettajana toimi taiteilija Tuula Nikulainen, joka on opiskellut hevoshuovutusta Mongoliassa.
Hevosen avulla huovutetaan suuria huopatöitä kuten jurttia. Jurtista, huovutuksesta ja ympäristötaiteesta enemmän Tuulan blogissa
Kuvasssa Tuula esittelee suurta hevosensa Zorron avustaman tehtyä huopatyötä kotonaan Halikon Angelniemessä joskus 1990-luvun loppupoulella.
Pyytivaaralla järjestimme huovutuskurssit kolmena kesänä. Uuden vuosituhannen alussa ostimme Kuhmon Saunajärveltä entisen metsäkämpän Itälän. Siellä huovutimme kolmena kesänä. Opettajiksi tulivat Jaana Kanerva ja Tiina Holopainen. Hevostyön tekivät Jaanan suomenhevosruuna Ensi Ajatus eli Emppu ja shettistammamme Zampa.
Kuhmon Hukkavilla-leireillä yhdistimme hevos-, koira- ja käsityöharrastuksen. Hevosten kanssa huovutimme ja koirien kanssa harjoittelimme pelastusetsintää.
Kolilla puuhasin yhdessä Kanervan Jaanan ja Holopaisen Tiinan kanssa vielä yhden unohtumattoman huovutuskurssin.
Emppu (Ensi Ajatus) toimi ahkerana työhevosena. Apuna ja kaverina sillä oli Manta-poni.
Villa asetellaan ensin lakanan päälle. Kastellaan lämpimällä mäntysuopavedellä. Haluttaessa voi kuviota aluksi huovuttaa käsin lämpimän veden ja saippualiuoksen avulla.
Huopatyöt on kääritty mattojen ja märkien lakanoiden sisään ja pyörivät rullassa. Välillä rulla aukaistaan ja työt käännetään. Yhtä työtä huovutetaan rullassa puolesta tunnista useampaan tuntiin riippuen työn paksuudesta ja halutusta kovuudesta. Viimeistely tehdään käsin huovuttamalla.
Valmiita töitä Kortelahden navetassa.
Manta vetää huoparullaa kärrien perässä ja antaa samalla kyytiä inokkaille hevostytöille.
Huovuttaa voi myös käsin ja neulalla. Huovutustaitelija Arja Leppänen huovutti minulle Huopataiston ensimmäisen horniolaisen Taisto-kukkoni muistoksi. Tyyne kananen ihmettelee hiljaista kukkoa.
Arjan töitä, jotka matkaavat maatiaismatkalaukussa näyttelyihini.
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
Kevätkiekaus
Yrjö-kukko ei käskien laula varsinkaan radiossa
Omat-kanat, omat munat-kirjaa on myyty mukavasti. Ei huolta, jos se nettikaupassa on jo loppunut. Uusi painos on jo tilattu ja se on kaupoissa ennen pääsiäistä.
Yrjö-kukon kiekausnäyte Tuulikki Nyyssösen kuvaamana Yrjö kukon kiekaisunäyte Tuulikki Nyyssösen kuvaamana
Keväällä ja minullakin on ollut vähän kiire. Kirjan julkaiseminen ja Koiramme-lehden jutun kirjoittaminen työllistivät niin, että alkukevät meinasi päästå karkuun. Nyt hommat on kuitenkin tehty ja on aika huokaista ja juoda aamukahvit kaiksessa rauhassa katsellen auringonnousua keittiön ikkunasta.
Muutama päivä sitten oli yöllä satanut kevyt lumipeitto pellolle, mutta nopeasti kevätaurinko sen sulattaa.
Kevätjäät ovat pitäneet tänä vuonna omaa, äänekästä konserttiaan. Pipari ja Mansi ihmettelevät jäiden moukaamista. Kuva on otettu noin viikko sitten. Nyt jäille ei enää ole koirillakaan asiaa.
Tutkimusretki aamuiselle suolle.
Kevätmetsä houkuttaa
ja lumoaa
Pipari
Viherpeipon keväthuvit
Talven aikana neuloin itselleni torkkupeiton suomenlampaan villalangoista
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








































