Koko kevään ja alkukesän Liinu on kaipaillen tähyillyt ja vaellellut Kortelahden lähitienoilla sulhoa etsiskellen. Olisko missään kollia näkynyt?
Ei löytynyt keväällä, ei löytynyt alkukesästä...
Mutta minäpä löysin käväistessäni Ryynäsen maatilalla noin 4 kilometrin päästä Kortelahdesta. Sinne oli ilmestynyt komea kulkukolli. Välillä kuulemma aina häipyi jonnekin ja sitten taas palasi talon herkkukipoille. Päätin, että katsotaan vielä tämä kesä, jos rakkaus leimahtaisi.
Iloisen oranssin ja hillityn harmaan yhdistelmästä voisi syntyä jotain suloista.
Alkukesä Liinulla sujui koirien kanssa kaveeraamiseen.
Kun Liinu haluaa sisään, se hyppää ikkunalaudalle ja tuijottaa vaativasti. Jos en huomaa, koirat usein haukahtavat, että Liinu haluaa sisään.
Hilla-emon kanssa sujuu leppoisasti.
Lampaisiin Liinu pitää kunnioittavaa etäisyyttä.
Uteliaisuus kuitenkin voitti, kun Surpriza sai karitsat.
Heinäkuussa alkoi näkyä masun pyöristymistä. Tällä viikolla Liinu aiheutti minulle sydämentykytystä, kun se häipyi tiistaina eikä sitä moneen päivään näkynyt. Säikähdin, että jos Liinu on mennyt synnyttämään taas jonnekin riiheen tai latoon. Ekat pennuthan se teki muutaman kilometrin päässä olevaan matkailutilan riiheen. Jakelin jo katoamiskortteja lähialueen postilaatikkoihin.
Aamuyöstä heräsin vaativaan rapsahdukseen ikkunan takaa. Liinu oli palannut ja masu edelleen pyöreänä. Mukava Kirstin päivän lahja!
Nyt Liinu valitettavast joutuu sisäkissaksi synnytykseen asti. Vähäksi aikaa mukava pihaelämä saa jäädä.
Blogiin tulee kuulumisia, kun jotain alkaa tapahtua. Arvioisin, ettei kahta viikkoa pidempää enää tarvitse odottaa.
Liinusta ja sen emosta Hillasta sekä aiemmista pennuista olen tehnyt yhdessä Raili Heikkilän kanssa hyvänmielen lahjakirjan, josta on kovaa vauhtia kulumassa jo toinen painos. Kirjassa kerron myös maatiaiskissan historiasta Suomessa. Täällä kirjasta enemmän
Kissanviikset ja katinkontit