Vielä kerran Kolin kuikat

Tulin jättämään hiljaisia hyvästejä Kolille, sen vaaroille, metsille ja linnuille. En halunnut kiivetä ruuhkaiselle Ukolle enkä tungeksia turistipaikoilla, vaan vuokrasin  Metsähallituksen kämpän Jeron lammen rannalta. Olin vieraillut kämpän pihassa aiemminkin ja tiesin, että se on valokuvaajalle ihana paikka auringonlaskuineen ja sumuineen. Kämppää vastapäätä kohoaa Verkkovaara ja eteläpäässä maisemaa kehystää Ryläyksen rinteet. 

Kaupanpäällisiksi sain vielä maisemaan sielulintuni kuikan.  Aamuisin ja iltaisin olen kuunnellut  kuikan haikeaa huutoa niin kuin kuulin jokaisena Kolin  kesänäni Kortelahdessakin. 

Mäkrän takaa nouseva aurinko maalaa Verkkovaaran rinteet lämpimin sävyin.

Säät olivat elokuisen vaihtelevat.

Kuu nousi Ryläyksen takaa.

Aamusumuja ja auringonpilkahduksia

Yksi upeimpia valokuvausmuistojani Kolin vuosilta oli keväinen kuikkien kohtaaminen Käränkälammella. Näiden muistojen myötä jätän  jäähyväiset Kolin maisemille ja ystäville 

Kuikkien kihlajaiset

Sumu maalaa maisemaa

Tämä viimeinen kevät tarjoili minulle kaksi  unohtumatonta usva-aamua Kolin vaaroilla. Hienon  huippujenkierrosaamun jälkeen kiipesimme Irkun kanssa seuraavana aamuna kotivaaralleni Käränkälle. Alkumatkasta hieman upotti ja tarvitsin lumikengät. Metsässä lumikenkäreitti oli osoittain sula ja välillä jäinen niin, että pitävät  liukuesteet kengissä ja sauvat käsissä pääsin hyvin kapuamaan ylös.

Kun pääsimme näköalaterassille, sumu oli peitellyt Käränkälammen, Loma-Kolin ja Pielisen  peiton alle piiloon.

Usvaa virtasi pohjoisesta, välillä paksuna peittona, välillä ohuina hahtuvina.

Tämä maisema on antanut minulle paljon lohtua, iloa ja innosusta. Kiitos Kortelahti ja Käränkä!

Huippuaamu Kolin huipuilla

Kolin Ukko, Akka ja Paha tarjosivat minulle  kauniin läksiäislahjan: inversion kevätvalossa.

Herätys aamulla noin kello neljä. Ukolla olimme Irkun kanssa vähän ennen auringon nousua eli puolta kuutta. 

Olen nähnyt Pielisen yllä sumupeiton eli inversion ennenkin. Mutta en koskaan keväällä.

Näkymä Pahlata kohti Mäkrää

Akalla

Akalta Pahalle päin

Aamuaurinko valaisi Paimenvaaran

Likolahden nuotiopaikka on jo sula. Pikkuhiljaa sumu hälveni Pieliseltä ja aurinko alkoi lämmittää.  Eväät maistuivat.  Koko retken ajan  pidimme vähintään metrin välin ja molemmilla tietysti omat eväät. Ketään muita enmme näin aamuvarhain kohdanneet. Näin keväällä ja korona-aikaan aamuretket ovat parhaita.

Viime syksynä kokosin yhteen aiemmat inversio-retket Kolilla

Kolille Jerontietä

Tänään oli ehkä talven kaunein päivä. Minulla oli harmikseni sovittu asioita Joensuuhun. Läksimme ajelemaan kotia kohti Kolille vähän ennen auringonlaskua. Päätimme ajaa poikkeuksellisesti Jerontien kautta.

Jerontie on kapeahko ja mutkainen hiekkatie. Sillä ei voi pysähtyä vaarantamatta liikennettä. Niinpä minun oli tyydyttävä kuvaamaan vain auton ikkunan läpi. Eikä minulla ollut mukana kuin kännykkäkamera. Se on kuitenkin maisemakuvaukseen varsin oiva.

Ja onneksi ystäväni Annen autossa oli kirkkaat lasit ja hän hiljensi vauhtia aina tarvittaessa.

Verkkovaara

Ohitimme juuri Ryläyksen parkkipaikan ja tie alkaa laskeutua kohti Jerolampea.

Oikealla näkyvät Kolin päävaarat.

Paimenvaara ja Paimentupa