Retkeilimme ystäväni Leenan kanssa perikunnan mökillä Tohmajärven Tikkalassa. Koirat pääsivät mukaan ja saivat viettää vappuriehaa mökkiniemessä.
Lammen joutsenpari otti koirat rauhallisesti samoin kuin koirat joutsenet.
Tikkalasta jatkoimme Kiteen Tolosenmäkeen petotestiin.
Olin vähän arvellen lupautunut viemään Mansin konekarhutestiin Leenan lapinporokoira Tassun kaveriksi.
Mansi oli ensin vuorossa. Mansi selvitti testin reippaasti, alkuun ihan rohkeasti mutta sitten mukaan tuli tervettä varovaisuutta. Toimintakykyään se ei kuitenkaan menettänyt missään vaiheessa ja tuli luokseni lähemmäksi karhua minun kutsustani, josta olin erityisen ylpeä. Mansi palautui testin jälkeen välittömästi. Karhutestin arvoija Asko Sorvo totesi, että Mansi varmasti ilmoittaa minulle karhun, jos sellaisen lähelle metsässä sattuisimme. Mansin mielestä silloin varmasti olisi viisainta poistua ja samaa mieltä olen itsekin.
Koska Mansi on rekisteröimätön porokoira enkä voi siksi viedä sitä luonnetestiin, oli ihan mukava saada petotestin arvio luonteesta.
Tassun taistelutahto oli suuri. Se teki valehyökkäyksiä.
Petotesti oli mielenkiintoinen kokemus. Se on myös eläinystävällinen. Konekarhu ei koirien aggressiosta pahastunut ja arvioja oli asiantunteva eikä päästänyt koetta liian stressaavaksi koirille..
Viime aikoina on keskusteltu paljon koiraharrastuksista, joissa käytetään kohde-eläimenä toista eläintä kuten luolakokeissa tai paimenkokeissa ja -harjoituksissa lampaita tai poroja. Tulipahan vai mieleeni, että kuka ryhtyisi kehittämään lammasrobotteja. Nykyautomatiikalla se varmasti onnistuisi. Idea on vapaasti lainattavissa!
Ketä kiinnostaa, voi käydä katsomassa videot petotestistä. Ystävällinen testin seuraaja kuvasi Mansin testin ( 3 min)
Mansi kohtasi konekarhu Reinon
Minä kuvasin Tassun testistä kaksi minuutin pätkää ja välissä otin yllä olevat kuvat
Tassu petotesti osa 1
Tassu petotesti osa 2
Hui, onpa pelottavan näköinen karhu! Jännä tällainen testi, mukavaa, että on järjestetty fiksusti ja samalla saa tietoa koiransa käyttäytymisestä.
VastaaPoistaOlipa mielenkiintoinen testi. Vaikka ympäristö ei sellainen, missä mahdollisesti karhun voisi luonnossa tavata. Mikä oli se "tiiliskivi", jota koirat ensin haisteli? Oliko tekokarhussa yhtään karhun hajua saatu aikaiseksi? Minulla koirat suhtautuvat tosi erilailla esim. pihalle tulevaan kettuun. Hukka hyppii lähes seinille, jos ei pääse ajamaan sitä pois. Halla sanoo hiljaa, että "wuff wuff, siellä on jotain, mutta hoitakoon joku muu, minä vielä nukun".
VastaaPoistaJoo, kyllä minäkin vähän mietin, että miten tosissaan koirat voivat ottaa pyörillä liikkuvan karhun varikkoalueella. No ainakin se herätti kaikissa mielenkiinnon joko paeta, katsella emännän takaa, puolustaa tai hyökätä. Haju oli kyllä aito eli karhu haisi karhulta , samoin siinä tiileskivessä oli karhun hajua. Haju oli peräisin karhun makuualustasta Kuusamon Petokeskuksesta. Terveiset Hukalle ja Hallalle!
VastaaPoista