"Suomen Kissaliitto ry. on päättänyt julistaa Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kansalliskissaroduksi eurooppalaisen. Virallinen julistaminen tapahtuu 22.7.2017 Suomen Rotukissayhdistyksen näyttelyn yhteydessä Hämeenlinnassa. ”Suomelle oma kansalliskissa” on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa."
Tällaisen uutisen luin Suomen Kissaliiton sivuilta hieman ristiriitaisin tuntein. Suomen juhlavuoden merkeissä on innostuttu julistamaan erilaisia suomalaisuuden symboleja. Suomen kansallisperhoseksi valittiin paatsamasinisiipi laajan äänestyksen tuloksena. Ääniä annettiin lähes 40 000, joista sinisiipi sai noin 16%. Äänestys oli osa virallista Suomi100-ohjelmaa. Kukaan ei myöskään kyseen alaista kansalliskoiramme suomenpystykorvan asemaa.
Jos nyt kysyttäisiin suomalaisilta, mikä on Suomen kansalliskissa, vastaisivatko he eurooppalainen? Kuinka moni edes tuntee sellaista kissarotua kuin eurooppalainen? Veikkaan, että hyvin harva.
Europpalaisesta kissasta
Eurooppalaisen sanotaan olevan alkuperäinen, perinteinen ja elinvoimainen suomalainen kissarotu. Euroopalaisen omilla sivuilla kuitenkin kerrotaan, että eurooppalaisen kissarodun kasvatus aloitettiin ruotsalaisista maatiaiskissoista Ruotsissa 1940-luvulla. Aluksi eurooppalaiset, brittikissat ja kartusaanit (ranskalainen alkuperäisrotu) kuuluivat samaan rotuun. Vuonna 1982 kansainvälinen kissaliitto FIFe erotti brittiläisen ja kartusiaanin omiksi roduikseen.
Suomessa eurooppalaisen kasvatus aloitettiin 1960-luvulla. Suomalaisia maatiaiskissoja voitiin aiemmin rekisteröidä noviisiluokan kautta eurooppalaiseksi kissaksi. Tosin rotumääritelmä on niin tiukka, että harvoin maatiainen hyväksyttiin rotuun. Vuoden 2016 alusta noviiseja ei enää rekisteröidä eurooppalaisiksi, mutta määrittelemättömiksi lyhytkarvakissoiksi (XSH) rekisteröityjä maatiaiskissoja voi käyttää siitokseen rekisteröidyn eurooppalaiskissan kanssa ja kissanäyttelyn tarkistusluokassa tuomarit määrittelevät, voidaanko tämän yhdistelmän pennut rekisteröidä rotumääritelmän mukaisiksi eurooppalaisiksi.
Tämän perusteella sanoisin, että suomalaisen maatiaiskissan vaikutus eurooppalaiseen kissarotuun on melko vähäinen.
Elinvoimaisuudestakin olen eri mieltä. Eurooppalainen on hyvin pieni kissarotu. Pentuja syntyy alle sata vuodessa. Jos näin pieni kissapopulaatio aiotaan pitää elinvoimaisena, olisi tärkeä saada siihen riittävästi uutta verta ja geneettistä vaihtelua nykyisen kannan ulkopuolelta. Lisääntyvien yksilöiden määrä tulisi nostaa useampaan sataan.
Suomalainen maatiaiskissa
Suomalaisista alkuperäisroduista ja -kannoista maatiaiskissa on säilynyt ehkä parhaiten. Elinvoimaisuutta voidaan verrata suomenlampaaseen, joka myös on säilynyt koko ajan meidän yleisimpänä lammasrotuna.
Maatiaiskissojen lukumäärää ei pystytä sanomaan tarkkaan. Tilastokeskus on arvioinut, että Suomessa oli vuonna 2016 kotikissoja yli 600 000. Maatiaiskissa on selvästi suosituin kotikissa. Varovaisesti voitaisiin arvioida, että kaikista kissoista ainakin puolet olisivat maatiaiskissoja eli kanta olisi satojatuhansia. Osaan maatiaiskantaa on varmasti sekoittunut myös nykyisiä kissarotuja. Onneksi maatiaiskissapopulaatioa on niin suuri, ettei sillä ole suurta merkitystä. Toivottavasti pian päästään tekemään asian tiimoilta geenitutkimuksia.
Ennen kissat lisääntyivät luonnonvalinnan mukaan. Kylän kolleista parhaat pääsivät sulhasiksi. Vieläkin maaseudulla kissat lisääntyvät melko vapaasti, vaikka kissaemot ja pennut pyritään hoitamaan hyvin. Vapaana kulkevat kollit aiheuttavat tietysti harmia. Kissat voivat lisääntyä hallitsemattomasti ja villiintyä.
Villikissat ja kissatalot, joissa on kymmeniä huonosti hoidettuja leikkaamattomia kissoja, ovat eläinsuojelujärjestöjen ja eläinystävien suuri mielenharmi ja työllistäjä. Nämä löytökissat ovat yleensä maatiaisia. On ymmärrettävää, että eläinsuojelujärjestöt ovat ottaneet tiukan kannan, että kaikki lemmikeiksi menevät löytökissat ja yleensäkin kaikki kotikissat pitäisi sterilisoida ja kastroida. Loppuun asti vietynä tämä periaate kuitenkin hävittäisi Suomesta maatiaiskissakannan kokonaan.
Maatiaiskissojen kasvattaminen ei ole valitettavasti samalla tavalla suosittua ja järjestelmällistä kuin rotukissojen. Koiranjalostuksessa on jo pikkuhiljaa herätty havaitsemaan, miten ulkomuotoon perustava jalostus nopeasti kaventaa geenipohjaa ja rotukoirien perinnölliset sairaudet yleistyvät ja uhkaavat jo koko rodun terveyttä ja säilymistä. Sama uhka on tietysti myös rotukissoilla. Nyt on viime hetket ymmärtää maatiaisen arvo myös kissaharrastuksessa. Eläinten yksipuolinen jalostaminen jonkun ulkoisen seikan kuten värin, karvan pituuden tai rakenteen perusteella hävittää aina geenien monimuotoisuutta. Luontaisesti kehittynyt maatiaisemme on rikas, terve geenipankki.
Herätään suojeluun nyt, kun suomalainen maatiaiskissa on vielä elinvoimainen. Ihan tarpeeksi monen maatiaisrodun kanssa on jo tehty se virhe, että suojeluun herätään viime tingassa. Näin kävi esimerkiksi maatiaiskanalle, jonka suojeluohjelma aloitettiin 1998. Onneksi se kovalla työllä saatiin pelastettua. Nyt sitä arvostetaan ja meillä on 11 alueellista kantaa.
Maatiaiskissa on säilynyt luonnostaan näin hyvin, koska se on ollut meille suomalaisille niin tärkeä. Nyt on korkea aika antaa arvo omalle kissallemme, jolla on Suomessa tuhatvuotinen historia. Suomalainen maatiaiskissa ansaitsee oman tieteellisen suojeluohjelman.
Lisää tietoa maatiaiskissasta suomalaisesta maatiaiskissasta
Ihanat kuvat terveistä ja reippaista kissoista!
VastaaPoistaOlen periaatteessa samaa mieltä, että maatiainen olisi ansainnut kunnian olla kansalliskissamme. Ongelma on ehkä siinä, että se ei ole "varsinainen kissarotu", vaikka näyttelyissä onkin kotikissaluokka. Jos valinnan tekisi joku muu taho kuin rotukissayhdistys, olisi ehkä tulos eri, mutta tämä on turhaa saivartelua. Eurooppalainen on kuitenkin oikeastaan sama kuin maatiaiskissa, eiköhän noilla ole ihan sama geeniperimä. Mutta maatiaiskissa olisi ansainnut arvostuksen ja huomion, suojelunkin, kuten hyvin sanot.
Sitä paitsi eurooppalaislinjasta puuttuvat kokonaan ihanat pitkäkarvamaatiaiset, sillä niitäkin on! Ilman, että olisivat "puolinorjalaisia", kuten moni väittää.
Olen samaa mieltä kanssasi.
VastaaPoistaJokaisen kissarodun takana ovat oleet maatiaiset. Mitä enemmän syvennyn maatiaisten maailmaan sitä vähemmän minulle on merkitystä roduilla. Ymmärrän rotujalostuksen silloin, kun sillä tähdätään tiettyihin käyttöominaisuuksiin. Kissaroduissa ja paljolti myös koiraroduissa pyritään kuitenki paljolti eläimen kannalta turhiin ja usein jopa haitallisiin ominaisuuksiin. Kärjistetysti voisi sanoa, että jotkut rodut ovat enemmän ihmisten turhamaisuutta ja oikkuja. Ja joka tapauksessa suljetut rodut kaventavat aina eläimen geenipohjaa ja pitkällä aikavälillä ovat uhka terveydelle ja elinvoimalle. Koiramaailmassa tämä aletaan pikkuhiljaa oivaltaa ja ja roturajat eivät ole enää ehdottomia ( roturisteytykset ja rotuunotot). Minusta on vallan upeaa, että maatiaiskissamme, joka on kehittynyt ja sopeutunut vallitseviin olosuhteisiin ja on täysin tunnistettavissa omaksi kannakseen, on säilynyt niin voimallisena. Jos satojen tuhansien maatiaiskissojen kantaa vertaa ehkä noin tuhannen erooppalaisen kantaan, tuntuu eurooppalaisen julistaminen Suomen kansalliskissaksi hieman kummalliselta. Kansallinen on jotain sellaista, jonka suurin osa suomalaisista tietää ja josta suurin osa voisi myös olla ylpeä. Sellaisia ovat suomenpystykorva, suomenjoutsen, kielo, suomenhevonen (kansallisaarteemme), suomenkarja, suomenlammas, kansallispuistomme jne. Ei, en millään saa sopimaan tähän joukkoon eurooppalaista kissarotua.
VastaaPoistaKummalliselta tuntui, että eurooppalaisesta kissasta tuli Suomen kansalliskissa. Puhut asiaa.
VastaaPoista