Maatiaismuori ilman kissaa ei ole maatiaismuori. Syksyinen loma koirien kanssa Mettäpirtissä ja yhteiselo Liinun ja Maijan kanssa vain kasvatti kissan kaipuutani. Liinulla ja Maijalla on nyt niiden elämään sopiva hyvä koti Ekojärvellä. Sisäkissan elämä olisi niille stressaavaa. Niinpä päässä alkoi pyöriä ajatus pennun ottamisesta ja sen opettamisesta sisäkissaksi.
Minua huolestuttaa suomalaisen maatiaiskissan tulevaisuus. Kun nyt todennäköisesti lähivuosina kissojen rekisteröinti ja vapaana liikkuvien kissojen leikkaus tulee lakisääteiseksi, perinteinen maatiaiskissojen kasvatus hiipuu. Ei löydy enää vapaana liikkuvia kolleja maatilojen tyttökissoille. Kollien löytäminen on jo nyt ongelma. Puhun vastuullisen maatiaiskissojen kasvatuksen puolesta. Kissojen suvut ja muut ominaisuudet olisi kirjattava muistiin. Tärkeää olisi kartoittaa sukulinjoja ja tiedottaa saatavilla olevista kolleista. Perustin facebookin sivuston "Oma maatiaiskissamme" tehdäkseni asiaa tunnetuksi. Onneksi jo nyt löytyy monia vastuullisia maatiaiskissojen kasvattajia. Meidän pitäisi vain yhdistää voimamme ja miettiä, miten tietoa ja toimintaa kissojen puolesta edistetään.
Niinpä päätin vielä jatkaa maatiaiskissojen kasvatusta. Kun sopivasti Leppävirralla syntyi Maijan ainoalle tyttöpennulla Millille kolme pentua, joista yksi oli tyttö. Enhän voi päästää sammumaan hienoa emolinjaani Hilla- Liinu- Maija- Milli. Suvussa on myös takana symppiskollini Käpy ja Tauno. Pennun isä on komea tiikeriraidallinen kulkukolli Leppävirralta, joka on nyt toimitettu löytöeläinkotiin. Pulmun kasvattaja Katja käytti pennut eläinlääkärin tarkastuksessa, missä pennut sirutettiin ja rokotettiin. Pulmu muutti lokakuun lopussa kolme kuukauden ikäisenä Reposaareen.
Syksyn aikana aloin pohtia, että sisäkissana pentukissa voi olla aika yksinäinen. Vanhoista koirarouvista tuskin on leikkikaveriksi, vaikka ystäviä niistä varmasti tulee. Kun Romon perhekodissa syntyi Liinun tyttärelle Thänksille pennut, niin enhän voinut vastustaa kiusausta. Päätin ottaa Pulmulle kaverin, joka sai tietysti nimekseen Sirkku. Sirkku on pari viikkoa Pulmua vanhempi. Siinä jatkuu siis emolinjani Hilla- Liinu- Thänks. Sirkun isä on Patrik eli Pate, joka on syntynyt Ruokolahdella ja asuu nyt ystäväni Tiinan kodissa kastroituna. Senkin suku tunnetaan 2 polvea. Sirkkukin on tietysti sirutettu ja eläinlääkärin tarkastama. Tiina toi molemmat pennut halki Suomen.
Kuvat on otettu enimmäisenä päivänä uudessa kodissa. Alkuun tietysti vähän jännitti pitkän matkan jälkeen. Onneksi minulla on hyvä apulainen kissojen hoidossa. Pietalla on luontainen kyky lähestyä eläimiä oikein. Sirkku on elänyt keskellä perhekodin arkea, joten se ei ujostellut. Pulmu tarkkaili ensin tilannetta kauempaa, mutta ei voinut vastustaa saalisleikin kutsua.
Toisena päivänä pennut jo nukkuivat vierekkäin. Kaikenlaista jännää on luvassa. Mansiin ja Unnaan on jo tutustuttu. Alakerrassa pentujen kanssa majaileva lapinporokoira Valma ei ole tottunut kissoihin aikuiselämässään, joten sitä ei vielä häiritä. Kunhan koiranpennut kasvavat, täällä voi olla aikamoinen hulina. Makeiden maatiaiskattien seikkailut jatkuvat!
