maanantai 1. tammikuuta 2018

Ylistys talvelle ja lapinporokoirille


Palaan muistoihin kuuden vuoden taakse, jolloin minulla oli lapinporokoirat Pilvipolun Silva ja Pipariakka.  Kuvat lumikenkäretkeltä, jonka tein Silvan ja Piparin kanssa kotivaaralleni Käränkälle. Sen korkeus on yli 300m. Alhaalla pilkottaa koti kultainen.


Silva, 12v.


Läksimme liikkeelle ennen auringonnousua. Talvi oli silloinkin luminen. Kunnon porokoiraa ei umpihanget haittaa.


Kun pääsimme ylös vaaran laelle, päivä alkoi kirkastua.






Porokoira kauneimmillaan omassa elementissään.


Pipari, 7v




Aurinko synnytti Pielisen ylle hienon halon.


Silvan tuhkat levitettiin seuraavan talvena Käränkän rinteille.   Piparin tuhkat sirottelin viime vuonna Kortelahden kotisuolle Käränkälammelle.


Kun mietin omaa vanhenemistani,  toivon, että lapseni näyttävät näitä kuvia minulle sitten, kun en ehkä itse enää muista katsoa. Näiden kuvien onnellisuuus ei koskaan katoa.



7 kommenttia:

  1. Ihania kuvia <3 Porokoirat ovat upeita koiruuksia! Hyvää uutta vuotta <3

    VastaaPoista
  2. Niin kaunista! Porokoirat ovat tosi kauniita ja reippaita liikkujia! Oikein ihanaa uutta vuotta!

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia! Onnea uuteen vuoteen!

    VastaaPoista
  4. Huikeaa, huikeaa !

    Hyvää tätä vuotta, toivottavasti jaksat edelleenkin kiipeillä Kolin rinteillä ja tuottaa meille katsojille elämyksiä, kiitos niistä !

    VastaaPoista
  5. Kiitos ihanista kuvista. Onnellista vuotta 2018!

    VastaaPoista
  6. Nyt kun ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta, eivätkä osaa varoa liukkautta tai muita luonnonolosuhteita itse niistä kaikista varoitetaan. Valtakunnanmediassa monta kertaa päivässä.
    Tässä päivänä muutamana kuuntelin, kun kiellettiin menemästä metsään siellä teillä päin Kolilla ainakin, kas kun puissa on niin paljon lunta, että se voi pudota päälle tai puu voi lumineen kaatua myös kulkijan niskaan. Onhan se aiheellista varoittaa, en sitä väheksy maailma on muuttunut. Ja ilmastonmuutos on tosiasia, kai sen jo kaikki ovat huomanneet?
    Täällä etelämmässä on lunta, mutta maa sen alla ei ole jäässä, pientkin ojat ovat sulia ja isommat virtaavat mustina ja uhkaavina.
    Siitä huolimatta jokuset pyrkivät pilkille, vaikka isommat järvet eivät ole kokonaan jäätyneet.
    Hyvää jatkoa Sinulle ja eläimillesi 2018, ja kiitos hienoista kuvista ja kuvauksista.
    t leena

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille kommenteista. Tänä vuonnakin on tosiaan ollut runsaat tykkylumet Kolin korkeilla vaaroilla. Erona aikaisempaan on, että tykyt syntyivät pienessä pakkasessa ja nyt on pitkään ollut sää ainakin täällä alempana plussan puolella. Täällä Kortelahdessa lumet ovat tippuneet, mutta ylempänä tykyt muuttuvat aina vaan raskaammaksi. En ole nyt käynyt huipuilla, mutta olen kuullut että siellä on kaatunut puita juurineen ja paljon myös katkenneita puita. Siellä pitää kulkea varoen, kunnes pakastuu. Ja viottuneet puut ovat aina vaarallisia, koska ei tiedä, milloin ne romahtaa. Pelkään pahoin, että tällaiset sääongelmat lisääntyvät.

    VastaaPoista