Unnan ja Manun Skábma-pennut

Unnan ja Manun lapinporokoirapennut laitettiin alulle marraskuun lopulla, kun porokoirien syntysijoilla aurinko ei nouse horisontin ylle enään ollenkaan. Kaamos-sana tulee suomenkieleen saamenkielestä. Pimeyden aikaa kutsutaan  pohjoissaameksi skábmaksi.

Lumi tuo valoa kaamosaikaan. Kolilla Unna sai nauttia koko odotusaikansa lumen riemuista.

Pentumasu ei paljon vauhtia haitannut.
Unnan on vilkas, ystävällinen ja sinnikäs pikku porokoira. Se on rotuunotettu ja viettänyt varhaispentuaikansa Näkkälän keväthangilla. Täällä Kortelahdessa Unna tottui nopeasti kotieläimiin. Minä en ole varsinaisesti kouluttanut Unnaa, vaan se on oppinut esimerkiksi paimentamaan kulkiessaan minun ja vanhempien koirieni mukana. Meille tulee aina keväisin koiriin tottumattomia lampaita. Vaatii hyvää silmää ja sinnikkyyttä paimentaa niitä lohkolta toiselle. Unnasta on ollut paljon apua tässä työssä.
Tässä pari videota viime kesältä:
 Unna kuljettaa lampaita kesäk.17 (Muutama lammas oli alkukesästä aika hankala ja yritti panna hanttiin paimenelle)
Unnan kanssa siirretään lampaita elok. alku ( tässä lampaat olivat aluksi "häkissä" eli olivat tunkeutuneet omenapuuta suojaavan verkon sisään. Vaativa on myös aitauksien välissä oleva jyrkkä käännös alas portille. Lampaat olisivat menneet mieluummin pihaan syömään )

Rotuunottotarkastus keväällä 2017, jalostustarkastaja Mari Lackman: Yleisvaikutelma rodunomainen, koko 45, 5 cm, purenta normaali, tyyppi erittäin hyvä, mittasuhteet erinomaiset, nartulle sopivat, sukupuolileima selvä, kallo vahva, ilme rodunomainen, ilmeikäs, kuono vahvahko, kirsu ok,  otsapenger normaali, voimakkaat kulmakaaret, korvat hieman leveäasentoiset, silmät pyöreähköt, keskiruskeat, luusto keskivahva, kokoon sopiva, ylälinja hyvä, selvä antikliinipiste, alalinja nouseva, rintakehä hieman pyöreä, rintalasta saisi olla pidempi, eturaajat hyvänasentoiset, eturaajojen kulmaukset erittäin hyvät, lanne joustava,tilava, lantio laskeva, takaraajat ok, takaraajojen kulmaukset erittäin hyvät, liikunta kevyt liike, suora, keskipitkä, tasapainoinen askel, käpälät hyvät, soikeat häntä normaalipituinen, liikkuessa kiertyy, karvapeite hieman pehmeä, pituus ok, väri riistanvärinen, yleiskunto erinomainen, luonne rodunomainen.

Korpikairan Ikirouta eli Manu asui Kortelahdessa viikon, kun se oli heilastelemassa Unnaa. Se sopeutui hienosti, oli ystävällinen, rauhallinen, varma käytöksinen ja erittäin hyvä astuja. Manun omistaja, Ruskaroihun kennelin Emilia Soidunsaari kertoo Manusta: "Manu on hyvin charmikas, energinen ja kuuliainen herrakoira, joka välillä yrittää hieman kukkoilua harjoittaa. Manu on mahdottoman kiltti ja lutuinen sohvakaveri, mutta tarpeen tullessa hyvin toimelias ja menevä poika. Vaikka Manulta löytyy itsenäisyyttä ja tiettyä itsepäisyyttä, niin poika on kyllä halutessaan hyvin yhteistyöhaluinen." Manusta löytyy MH-luonnekuvaus koiranetistä. Manu on saanut näyttelystä ulkomuodostaan arvion  EH (erittäin hyvä).

Unnalla ja Manulla on molemmilla tutkitusti terveet silmät, lonkat B ja kyynärät ok. Molemmat on geenitestattu eivätkä kanna prcdPRA-silmäsairautta. Unnalla on pompentaudin kantajuus, mutta Manu on sen suhteen terve, joten pennut eivät voi sairastua myöskään pompentautiin. Kantajuus voi kuitenkin periytyä Unnalta, joten ennen siitoskäyttöä Unnan jälkeläiset pitää geenitestata.

UnnaxKorpikairan Ikirouta pentujen sukutaulu kertoo yhdestä tärkeimmästä tavoitteestani. Haluan tuoda lapinporokoiriin uutta geeniainesta, joka pohjautuu pohjoiseen, alkuperäiseen porokoirakantaan. Suvussa omat rotuuntuomani kantakoirani Cikki (Kautokeino)ja Unna (Näkkälä) sekä Piekku (Salla), jonka  rotuun saamiseen olin aikanani vaikuttamassa. Omista rotuunotetuista ja Piekun jälkeläisistä enemmän Pilvipolun lapinporokoirat -kotisivuilla

Tammikuun puolessa välissä kaamosaika on pohjoisessakin ohi. Unnan synnytys lähestyi.
Pentumasu ei paljon vauhtia haitannut.

Mansi selvästi tiesi, mitä Unnalle on kohta tapahtumassa.

Mansi otti doulan tehtävät vakavasti ja huolehti Unnasta. Tuli itsekin valeraskaaksi.

Pennut syntyivät lauantaina  27. 1  muutaman päivän etuajassa . Ensimmäinen pentu oli niin iso, että Unna tarvitsi vetoapua sen synnyttämisessä. Seuraavat kuusi tulivat maailmaan sitten helpommin. Urakka oli Unnalle rankka, koska pennut olivat isokokoisia. Kaikkiaan synnytys kesti yhdeksän tuntia. Unna  jaksoi kuitenkin alusta asti hoitaa pentuja hyvin .
Pilvipolun kenneli heräsi oikein kunnolla melkein kolmen vuoden talviunestaan seitsemän uroksen voimalla.  Edelliset pilvipolkukaiset pennut ovat syntyneet keväällä 2015.

Seisemän poikaa! Yksi parkki, ainakin yksi hallava ja loput mustia valkein merkein. On nelisilmää, valkoista sukkaa ja otsaviirua.

Pennut luovutetaan 8 viikkoisina 23. 3. alkaen, kun kesäaika alkaa. Pennut asuvat minun, kolmen kissan ja kahden koiran kanssa. Ne pääsevät ulkoilemaan Kortelahden pihalla säiden mukaan viisi- kuusiviikkoisina. Noin kuusiviikkoisina on vuorossa  pentutestaus ja käynti eläinlääkäritarkastuksessa. Pennuille syötetään enimmäkseen raakaruokaa. Mutta totutetaan myös hyvänlaatuiseen kuivamuonaan ja kotiruokaan niin, että tulevat omistajat voivat valita oman ruokintatapansa. Tavoitteeni on tarjota pennuille monipuolinen, virikkeellinen ympäristö niin, että niillä on paljon positiivisia kokemuksia ja hyvä vastutuskyky tulevaa elämää varten.
Jos voit tarjota kodin, jossa koira saa elää koirana perheen kanssa, ulkoilla ja retkeillä luonnossa, ota yhteyttä sähköpostilla kirsti.hassinen (at) gmail.com tai puhelimitse 0400 725427. Olen kiinnostunut sijoittamaan yhden uroksen poronhoitajaperheeseen, jos joku poromies tai -nainen on valmis ottamaan vastuun porokoiran koulutuksesta.
Voit seurata pentujen elämää facebookissa Pilvipolun koirat-sivuilla