Kesä ei tule ilman kukkoa

Kortelahden kesään on aina kuulunut kukko. Ensin oli Taisto  ja sitten oli Yrjö.

Viime kesänä ei vanhasta kaartista ollut jäljellä kuin kolme kanaa ja Yrjö.

Syksyllä oli enää kaksi kanaa ja kukko.

Yrjö löytyi kuolleena helmikuussa. Oli kupsahtanut orrelta alas. Yrjö hoiti kunniakkaasti kukon hommia viisi vuotta.

Muutman viikon tuumin, että lopettaisinko kananpidon kesän jälkeen. Sitten yritin kuvitella Kortelahden kesää ilman kukon kieuntaa. Ei, ei tule kesä, jos ei tule kukkoa.

Ajelin ystäväni Annen kanssa kevätsumuista tietä Pielisen toiselle puolelle Vuonislahdelle. Meillä oli ajo-ohjeena, että Seitsemän Kurvin suoran kohdalta käännytään oikealle.

Sieltä Jaskasen kauniista pihapiiristä löytyi kukko poikineen!

Oli mistä valita. En ottanut ylinnä keikkuvia, joita arvelin pomoiksi. Otin toisen kerroksen porukasta. Saa nähdä, sainko kiltin kukon.

Uudessa kodissa kukko tuli reippaasti laatikosta, katseli vähän ympärilleen

ja hypähti orrelle kanojen luo. Kaikki vaikuttivat tyytyväiseltä. Mutta mikä kukolle nimeksi?
P.S. Jos olette komeaa kukkoa vaille, niitä löytyy Jaskasilta. Kaikki ovat hornionkantaa.
Ja jos haaveilet kesäkanoista, kannattaa perehtyä aiheeseen lukemalla kirja Omat kanat, omat munat, pihakanalan perustaminen