Näytetään tekstit, joissa on tunniste #kolinkiekaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #kolinkiekaus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 7. toukokuuta 2018

Kevät etenee kukonaskelin


Lumikasat sulavat vauhdilla. Sääennuste lupaa tulevalle viikolle aurinkoista kevätsäätä. Yhdessä Sulevi-kukon kanssa voimme ottaa kunnon harppauksia kesää kohti. Sulevin ensi askeleita vapaana pihalla.


Vähän aikaa Sulevi harkitsi ennen kuin hyppäsi häkistä pihalle. Nopeasti se kuitenkin tuli Hellan ja Mustaruusun perässä.


Lintuinfluenssariskin takia kanojen ulkona vapaana pitäminen on kiellettyä ajalla 1.3. - 31.5. Katson kuitenkin, että päivittäinen pieni valvottu koulutus- ja valokuvaushetki pihalla ei ole mikään riski pienessä kahden kanan ja kukon parvessa. Muuten kanat ja Sulevi oleskelevat kanalan yhteydessä olevassa tarhassa, jossa on myös katto.


Tähän asti Sulevi oli katsellut kissoja vain verkon takaa. Ensimmäisenä tuli Liinu tervehtimään.




Mansi kokeneena paimenkoirana kuljeskeli rauhallisena riittävän kaukana Sulevista. Kukko piti valppaana silmällä uusia tuttavuuksia.


No, Maija on Maija, sen piti ensin esittää vaarallista saalistajaa.


Ai, eikö saakaan pelotella. Koirien tavoin Maijakin on oppinut kunnioittamaan tiukkaa EI-käskyä.


Utelias Unna halusi tutustua uuteen tulokkaaseen vähän lähemmin. Hyvin kohteliaasti se lähestyi Sulevia.


Vähän Sulevia jännitti.


Luottavaiset kanat Mustaruusu ja Hella vakuuttivat esimerkillään, että Kortelahden pihassa kaikki ovat kavereita keskenään ja emäntä pyörii kameroineen turvallisesti lähistöllä.


Hyvin Sulevi on täyttänyt kukon viran Kolin Kiekauksessa. Se on rauhallinen ja harkitseva kukko ja täytyy myöntää, että se kiekuu huomattavasti kauniimmin kuin edesmennyt Yrjö.

P.S. kanoista tai lampaista haaveileville:


tiistai 17. huhtikuuta 2018

Kesä ei tule ilman kukkoa




Kortelahden kesään on aina kuulunut kukko. Ensin oli Taisto  ja sitten oli Yrjö.


Viime kesänä ei vanhasta kaartista ollut jäljellä kuin kolme kanaa ja Yrjö.


Syksyllä oli enää kaksi kanaa ja kukko.


Yrjö löytyi kuolleena helmikuussa. Oli kupsahtanut orrelta alas. Yrjö hoiti kunniakkaasti kukon hommia viisi vuotta.

Muutman viikon tuumin, että lopettaisinko kananpidon kesän jälkeen. Sitten yritin kuvitella Kortelahden kesää ilman kukon kieuntaa. Ei, ei tule kesä, jos ei tule kukkoa.


Ajelin ystäväni Annen kanssa kevätsumuista tietä Pielisen toiselle puolelle Vuonislahdelle. Meillä oli ajo-ohjeena, että Seitsemän Kurvin suoran kohdalta käännytään oikealle.


Sieltä Jaskasen kauniista pihapiiristä löytyi kukko poikineen!


Oli mistä valita. En ottanut ylinnä keikkuvia, joita arvelin pomoiksi. Otin toisen kerroksen porukasta. Saa nähdä, sainko kiltin kukon.






Uudessa kodissa kukko tuli reippaasti laatikosta, katseli vähän ympärilleen


ja hypähti orrelle kanojen luo. Kaikki vaikuttivat tyytyväiseltä. Mutta mikä kukolle nimeksi?
P.S. Jos olette komeaa kukkoa vaille, niitä löytyy Jaskasilta. Kaikki ovat hornionkantaa.
Ja jos haaveilet kesäkanoista, kannattaa perehtyä aiheeseen lukemalla kirja Omat kanat, omat munat, pihakanalan perustaminen

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Tyyne kananen in memoriam


Tyyne, suomalainen maatiaiskana, hornionkantaa,
2012- 2017
Tyyne sai elää värikkään elämän monenlaisten ystävien ympäröimänä. Se toimi elämänsä aikana matkailualalla, valokuvamallina, eläinten kouluttajana ja tietysti munantuottajana. Tyyne kuoli tapaturmaisesti kesällä 2017. Sen kohtaloksi koitui liian suuri luottamus ja itsevarmuus koiria kohtaan. Vieraileva nuori koira pääsi sen kimppuun. Tilanne syntyi monen väärinkäsityksen summana ja me ihmiset olemme siitä hyvin pahoillamme. Tyyne kuolema oli nopea, luultavasti sydänkohtaus.


Tyyne oli Kolin Kiekauksen uteliain ja itsevarmin kana. Aina ensimmäisenä siellä, missä tapahtui.


Tyyne opetti kissanpennut kunnioittamaan kanoja.






Kesälampaiden kanssa Tyyne tutustui ja ystävystyi aina kanoista ensimmäisenä.




Koiranpennut Tyynen "koulutuksessa".


Kun Unna tuli taloon, se ei ollut syntymäkodissaan nähnyt kanoja. Tyyne toimi hyvänä kouluavustajana kanssani.


Unna oppi nopeasti kunnioittamaan kanojen rauhaa,


Omien porokoirien, edesmenneen Piparin, Mansin ja Unnan suhtautuminen kanoihin on aina ollut suojelevan toverillinen.


Erityisesti Mansi ja Tyyne olivat hyviä ystäviä.




Tyyneä jäivät kaipaamaan Yrjö-kukko ja kanat Vieno ja Miina. Rehelisyyden nimissä täytyy kertoa, että Tyyne ei ollut toisten kanojen kanssa kovin hyvissä väleissä ja siksi se olikin enemmän omien polkujensa kulkija.


Kiitos Tyyne monista riemastuttavista onnenhetkistä! Muistosi elää Maatiaismuorin kuvissa ja tarinoissa.

Tyyne kananen ja kaverit

Kolin Kiekauksen eläkeläiset