Näytetään tekstit, joissa on tunniste #maatiaiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #maatiaiset. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 7. heinäkuuta 2021

Maatiaiskotieläimet maataloudessa

Minulla oli tilaisuus kesäisenä hellepäivänä  käydä Varsinais-Suomessa kahdella luomumaatilalla, joiden kotieläimet ovat suomalaisia maatiaisrotuja: Saloniemen tilalla ja juustolassa Laitilassa ja Rintalan lammastilalla Yläneellä. Nämä tilat ja niiden ihmiset ovat eturintamassa taistelussa maatiaisten säilyttämisen puolesta. Heidän ideansa ja tuotekehittelynsä sekä maatiaisten puolesta puhuminen toimivat esimerkkinä muille, jotka suunnittelevat maatiaiskotieläinten pitoa ja mahdollista ammattia sitä kautta. 

Varmasti kaikki arvostamme pioneereja, jotka pitävät sinnikkäästi maatiaiskotieläimiä ja näin osaltaan turvaavat geeniainesta. Heidän kuuluu kuitenkin saada työstään myös riittävä korvaus. Emme voi olettaa, että he tekevät tärkeää säilytystyötä vain rakkaudesta rotuun. Siksi olisi vähimmäisvaatimus, ettei maatiaiskotieläintukia ainakaan huononnettaisi niin kuin parhaillaan käsittelyssä olevassa EU:n esityksessä uhkaa käydä esimerkiksi suomenkarjan maidontuotannossa olevien lehmien osalta. Tämä kohtuuton leikkaus vaarantaisi suomenkarjan pitämisen maidontuotannossa.


Maatiaiskotieläinten geenivarojen säilyttämisen kannalta olisi tärkeää, että  kotieläimille löytyisi kestävää käyttöä maataloudessa. Tuotannossa voisi hyödyntää maatiaislehmien ja vuohien maidon parempia juustoutumisominaisuuksista. Tutkimuksissa on myös selvinnyt, että alkuperäisrotujen maidossa on paljon muitakin terveyttä edistäviä ja vastutuskykyä parantavia ominaisuuksia. Omat maatiaisemme sopivat erinomaisesti maisemalaidunnukseen, eläinavusteiseen terapiatoimintaan ja maatilamatkailuun. Lihantuotannossa panostetaan laatuun ja eettisyyteen.

Suomalaisten lammasrotujen suomenlampaan, kainuunharmaan ja ahvenanmaanlampaan osalta sinnikäs työ alkaa näkyä mediassa ja ihmisten tietoisuudessa. Ymmärretään lampaiden merkitys perinnemaisemien ja yleensä ekosysteemien monimuotoisuuden säilyttämisessä. Valtavan neulomiskuumeen myötävaikutuksella myöskin maatiaislampaiden villan arvostus on noussut. Toivottavaa olisi, että maisemanhoidosta ja villantuotannosta voisi muodostua lisätuloa lammastiloille. Tähänkin tarvittaisiin valtion toimia ja tukea.


Talon emäntä Riitta Saloniemi oli vielä aamutöissään ja neuvoi meidät laitumelle, jossa meitä oli vastassa ystävällinen ja utelias vuohirouvakatras kileineen. 


Ne saattelivat meidät lehmihakaan. Minna sai kokea onnellisia hetkiä vuohipaimenena.




Lehmihaassa laidunsi  suomenhevoset yhdesä nuoren suomenkarjan kanssa, jossa oli länsisuomalaisia ja jokunen lapinlehmä sekä kyyttö.


Vasemmalla tamma Nikitan ( e Vetvita i  Nikolai H), keskellä sen tammavarsa Saloniemen Sinappi ( i Pokupoi Rols) ja oikealla tamma Timjamiska ( i EV. Johtotähti e Sahramiska). Hevoset ovat ratsastuskäytössä ja niillä opetelaan myös työhevostaitoja. 


Kaunis periteinen laidunhaka.





Maatilan pihapiirissä on navetta- ja tallirakennusten lisäksi juustola ja tilamyymälä Saloniemen puoti
josta saa monenlaisia tuotteita vuohesta ja lehmästä. Puoti toimii myös nettikauppana. Kannattaa kurkistaa laajaa valikoimaa! Itselleni lähti mukaan Irtiotto, lehmän gervaisjuusto, Syrjähyppy, vuohen chevrejuusto ja Kohokohta vuohenheratervasaippua. Kaikki on testattu ja hyviksi havaittu. 


Saavuimme Yläneelle Rintalan luomulammastilalle illalla kahdeksan maissa. Hetken me ja lampaat odottelimme emäntää Anne Rintalaa, joka oli myymläautollaan Reko-kierroksella.


No nyt emäntä tuli!


Illan viimeinen työ on kaikkien noin 300 lampaan siirto omiin osastoihin lampolaan. Näin lampaat suojellaan susilta, joita on alueella runsasti. Lampaat oli jaettu neljään ryhmään: joutilaisiin, 2 syksyllä karitsoivaan ryhmään ja keväällä karitsoinesiin uuhikaritsoiden kanssa. Pässit ja pässikaritsat olivat jossain kauempana. 


Rintalan tilalla pääosa on suomenlampaita kaikissa väreissä  ja kainuunharmaksia sekä jonkin verran gotlannin turkislampaita ja suomenlammas-texel-risteytyksiä.
 




Suomenlampaalla on monta hyvää ominaisuutta. Sillä on ylivertaiset lisääntymisominaisuudet. Se saa yleensä vähintää 2- 3 karitsaa ja se voi saada karitsoita keväisin tai syksyisin. Suomenlampaan villa on joustavaa ja kiiltävää. Se soveltuu erinomaisesti huovutukseen. Sillä on luonnostaan upeat värit: valkea, musta ja ruskea. Suomenlammas on tehokas maisemanhoitaja. Yhdessä kainuunharmaksen ja ahvenanmaanlampaan kanssa se edustaa ainutlaatuisia suomalaisia alkuperäisrotuja ja rikasta geeniperimää. 




Rintalan tilan kaupasta reppuun sujahti lammasmakkaraa ja pala savulammasta. Aiemmin olin jo Rintalan verkkokaupan kautta tilannut pitkän, keinuun sopivan ihanan lämpöisen ruskean lampaantaljan. Lankapuodissa en uskaltanut käydä, koska kotona on niin paljon neulomattomia lankoja.


Kiitos ahkerat emännät ja ennenkaikkea kiitos maatiaiset. Sain teiltä rutkasti hyvää energiaa. Minna otti ylemmän kuvan. Minnalle kiitos parhaasta matkaseurasta ja että jaksoit koko päivän ajella ja kääntää aina rattia sivuteille toiveitteni mukaan. 
 


maanantai 25. tammikuuta 2021

Suomalainen työhevonen on vuoden 2021 maatiaiseläin


Maatiaiset ry valitsi tämän vuoden maatiaiseläimeksi suomenhevosen  työhevossuunnan.  1950-luvulla suomenhevosia oli vielä yli 400 000. Suurin osa maatiloilla ja metsätöissä tarpeellisia työhevosia. Nyt suomenhevosia on noin 20 000.

Ukkini Antti Hassinen heinäpellolla ruunansa kanssa. Isäni ja veljeni auttamassa heinätöissä

Suomenhevosella on neljä jalostuslinjaa: juoksija, ratsu, pienhevonen ja työhevonen.Työhevonen on niistä uhanalaisin. Viime vuonna työhevossuunnan astutuksia oli vain 5 ja kaikki samalla orilla. Kaikkiaan suomenhevosastutuksia oli noin 1800. Kotisivuillani lisää tietoa suomenhevosesta ja astutustilastoista. 
Onneksi eri jalostussuuntia voi käyttää ristiin eli ratsu- ja juoksijapuolelta varmasti löytyy oreja, joilla on myös hyvät työhevosominaisuudet. Myös jalostukseen hyväksymättömistä oreista löytyy ehkä  työhevosia. Säilyneet työhevossuvut ovat hyvin erilaisia kuin suomenhevoskasvatuksen valtalinjat. Siksi olisi erittäin tärkeää säilyttää työhevossuvut elinvoimaisina suomenhevosen geneettisen monimuotoisuuden turvaamiseksi. 

Työhevosissa ovat säilyneet ja jalostuneet  suomenhevosen parhaat ominaisuudet: sisukkuus, nöyryys ja vahvuus. Niiden avulla me suomalaiset olemme pelastuneet monesta paikasta ja niitä tarvitaan edelleen.

Luonnonvarakeskuksen (Luken) ylläpitämään eläingeenivaraohjelman geenipankkiin pitäisi kerätä mahdollisimman paljon erisukuisten  työhevosorien spermaa. Professori Juha Kantanen on saanut tutkimusrahoituksen suomenhevosen genomitutkimukseen.  Aiemmin on selvitetty referenssigenomit suomalaiselle porolle ja suomenlampaalle. 

Minulla on ollut ilo ja kunnia tuntea aika monta työhevosta. Selailin vanhoja kuvakansioita ja sieltähän tuli vastaan upeita hevosia. Työhevoskantakirjassa II-palkinnolla palkittuun oriin Voruun tutustuin Telkkämän kaskiperinnetilalla, jossa Voru oli isäntineen yksi kaski- ja työhevosperinteen ansiokkaista säilyttäjistä. Kuva vuodelta 2014.


Suomenhevosori Nurmio Kolin Turulan maisemissa v.2013


Pihan Alma voittoisa suoritus Koillis-Savon vetokilpailussa 2013, ohjastajana Matti Ahola. Alma on sijoittunut valtakunnallisissa työmestaruuksissa hopealle kaksi kertaa. Alma on I-palkinnolla työhevoslantakirjassa. 


R.R. Viskutar on ravisukuinen ori, jolla myös työhommat sujuvat hyvin. Kuva Rehulan tila 2016.

Nykyään suomalainen työhevonen toimii monenlaisissa tehtävissä:


Jonkun verran suomenhevosella tehdään vielä metsä- ja maatilan töitä. Tärkeätä on säilyttää ja siirtää työhevostaidot eteenpäin. Kuvassa Pihan Alma ja Janne Kuosmanen Joensuun Silva-messuilla tukkilaisnäytöksessä 2017.


Suomenhevonen on saanut myös uusia tehtäviä. Ensi-Ajatus eli Emppu vetää huovutusrullaa hevoshuovutuskursseilla Kortelahdessa kesällä 2011. Hevosen avulla voidaan huovuttaa suuria huopatöitä. 

Monipuolinen työhevonen sopii erinomaisesti maatilan yleishevoseksi, jolla voidaan tehdä tilan töitä, ajaa ja ratsastaa. 


Pihan Alma ja Pihan Valo toimivat työhevosina, perhekodin terapiahevosina, ratsuina ja ajohevosina erilaisissa tapahtumissa ja näytöksissä. 


Ruuna Pihan Valo eli Vallu












keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Maatiaismuorin suakkunat jatkuvat


Kesäkuussa 2008 olin juuri päässyt eläkkeelle opettajan työstäni ja tulin kuvaamaan Kolin kyyttöjen laitumellelaskua. Tästä alkoi Maatiaismuorin tarina. (Kuva Tuuli Jansson)

Kun muutin Reposaareen, minulle ehdotettiin, että voisin muuttaa blogini nimen Merimuoriksi. Hyvä nimi muttei minulle. Merestä minä tiedän hyvin vähän, mutta maatiaisista paljon. Maatiaisten kanssa olen elänyt jo yli 40 vuotta ja Maatiaismuorina kymmenisen vuotta. Maatiaiset ovat opettaneet minulle paljon luonnosta, sen monimuotoisuudesta ja Suomen historiasta. Maatiaisten avulla olen löytänyt ja pystyn toteuttamaan elämänarvojani, joita ovat kohtuullisuus, ekologisuus, solidaarisuus ja yhteisöllisyys. Maatiaiset ovat innoittaneet hevosten, lampaiden, kanojen, koirien ja kissojen kasvatukseen, käsitöihin, kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen. Maatiaisten kautta olen saanut parhaat ystäväni.
Kotisivuillani lisää tietoa maatiaisista


Viimeinen kesä Kolin Kortelahdessa. Olin touteuttanut unelmani ja saanut elää unohtumattomia kesiä ja talvia kotieläinteni kanssa. Yksi kuvaustavoite oli mahdollisimman monta maatiaista samassa kuvassa. Tässä niitä on viisi eri eläinlajia. 

Maatiaisten kanssa on mukavaa, mistä kertoo Maatiaismuori-blogin valikkoon kokoamani suosituimmat blogipäivityksenikin. Niiden seurassa ovat viihtyneet tuhannet lukijanikin. Olen koonnut suosituimmat jutut linkkisivulle blogin alkuun. Nyt ne on helppo löytää. 
Tarinoita eli karjalaksi suakkunoita suomenhevosesta maatiaiskanoihin eli elämää maatiaisten kanssa:

Nyt minulla on maatiaisista seuranani vain lapinporokoirani Mansi ja Unna. Mutta onhan maatiaisia täällä Satakunnassakin. Odotan innolla kuvausvinkkejä lampaiden, vuohien, hevosten jne luo. Aikoinani löysin Karkun Horniosta maatiaiskanakannan. Niitähän voisi muuttaa  vallan mainiosti tänne Räpsööseenkin. Katsotaan, mitä ensi kesä tuo tullessaan.


Maatiaismuorin tarinat  jatkuvat. Vuosina 2018-19 kirjoitin Maatiaismuorin blogia Kodin Pellervoon
Ensi vuoden alusta kirjoitan kolumneja Kodin Pellervon printtilehteen. Mieluinen tehtävä, jota odotan innolla. 

maanantai 6. huhtikuuta 2020

Pääsiäissuakkuna kotikoululaisille


Hei kaikki kotikoululaiset ja muut kotieläimistä kiinnostuneet!
Ajattelin kertoa teille pääsiäissuakkunan. Suakkuna on karjalankieltä ja tarkoittaa satua. Sitten hoksasin, että  jospa annan vain kuvat ja henkilöt ja te voitte itse keksiä tarinan. Samalla voitte tarkkailla eläinten ilmeitä ja olemusta.
Ymmärrätkö eläinten puhetta? Kissan kielessä on paljon merkitystä  esimerkiksi korvilla, hännän asennolla, kanoilla harjalla, heltalla, kauluksella ja laulusulilla ( pitkät pyrstösulat).


Kuvasin kanojen ja kissan touhut palmusunnuntaina. Kanat olivat ulkona valvotusti kuvauksen ajan ja sen jälkeen siirsin ne takaisin kanalaan. Kanat ovat meidän kohtalotovereita. Niillä on eristysaika  toukokuun loppuun lintuinfluenssan takia.

Suakkunan henkilöt:


Maatiaiskissa Maija, 4 vuotta. Enemmän tietoa  maatiaiskissoista


Ylhäällä  nuori kukko Tarmo ja sen isä Sulevi. Tarmo kuoriutui viime syksynä ja tutustuu nyt pikkuhiljaa kanalan ulkopuoliseen maailmaan.  Vieressä luultavasti Tarmon emo Vappu.  Toinen maatiaiskana on nimeltään Vuokko. Minäkään en enää erota niitä toisistaan. Alakuvassa Sulevi, Vappu ja Vuokko vastatuulessa.
Tietoa suomalaisesta maatiaiskanasta


Sepitä suakkuna!














Vappu-kana muistuttaa, että sopu sijaa antaa näissä eristysoloissakin.



Maukkaita pääsiäismunia kaikille!