Hidas muutto

Näissä maisemissa olen asunut koko viime vuosikymmenen. Kuva on otettu Käränkävaaran huipulta tammikuussa 2012.

Tervetuloa uusi vuosikymmen. Maailma ympärillä muuttuu kiihtyvällä vauhdilla ja omassa elämässä ei enää monta uutta vuosikymmentä voi saavuttaa. Tässä iässä voisi alkaa kauhistella maailmanmenoa ja voivotella tuhoisaa loppua. Tai käpertyä omaan pikku maailmaansa. Tai sitten voi yrittää löytää ratkaisuja ja etsiä toivoa. Mitäpä yksi eläkeläinen voisi tehdä? moni kysyy. Eipä tietenkään paljoa. Mutta minun omaan loppuelämääni sillä on suuri merkitys. Niin kauan, kun jaksan innostua, olla utelias ja uskoa hyvään, elämä on seikkailu. Ja parasta puhetta on tekeminen.
Minun uusi seikkailuni vie Porin Reposaareen ja talo, johon muutan, on sattuvasti nimeltään Toivola.

Täällä vaaran sylissä Käränkälammen rannalla on ollut hyvä elellä.

Mennyt vuosikymmen oli Kolin aikaa. Henkilökohtaisessa elämässäni erittäin rikasta ja luovaa. Kun aiemmat vuosikymmenet olivat ensin oman tien etsimistä,  kumppanin hakemista, tiivistä parisuhdetta ja perhe-elämää, niin 2010-luvulla opin elämään ja nauttimaan yksinäisyydestä ja itsenäisestä elämästä.
Kun on elänyt rosoisesti ja kauan, eletty elämän on valtava aarrearkku, josta ammentaa tulevaan. Menetykset, hylkäämiset ja pettymykset muuttuvat vahvuuksiksi, jos ei katkeroidu.

Luonnossa olen saanut seurata herkkää parisuhde-elämää. Joka kevät saapuu isokoskelopariskunta ja häät jatkuvat.

Vanhassa sydänpahkakoivussa kuhertelevat sepelkyyhkyt, kun koivu on hiirenkorvalla.

Tiedän, että sydän puristuu tuhat kertaa haikeudesta, kun muistan Kortelahden aamujen valot, lammen, kotisuon ja vaaran, linnut ja pihani rakkaat maatiaiset. Kaikki ne on säilötty sydämeen mutta onneksi myös kuviin ja teksteihin. Kolin vuosina syntyi kolme kirjaa, paljon muita kirjoituksia lehtiin ja nettiin, tuhansia, tuhansia kuvia, kuvia musiikkivideoihin, valokuvanäyttelyitä ja tietysti tämä blogi. Kaikki on siis tallessa muistoissa, nettiavaruudessa ja ulkoisilla kovalevyillä.

Joskus keväällä kuljen rakasta hiekkatietä viimeisen kerran.

Olen päättänyt toteuttaa hitaan muuton. Jätän Kolille ja Kortelahdelle pitkät jäähyväiset kevään edetessä. Haluan nauttia yhteisestä ajasta koirieni, kissojeni ja kanojeni kanssa. Samalla voin rauhassa etsiä koteja kissoilleni Liinulle ja Maijalle. En voi pakottaa niitä sisäkissoiksi, vaan toivon löytäväni äidille ja tyttärelle hyvän, yhteisen maalaiskodin. Samoin kanat muuttavat täältä keväällä, jos tänne ei tule uusia kanoja haluavia vuokralaisia.
Minulla on jo toinen koti Reposaaressa, keltainen Toivolan talo Kirkkokadulla. Olen aina innostunut muutoissa uuden kodin sisustamisesta. Piirrän tarkan pohjapiirustuksen ja mietin huonekalujen sijoitusta, verhoja ja mattoja.
Täällä blogissani saatte seurata muuttoani ja kevään tuloa Suomen itälaidalla ja länsirannikolla, Kolilla sekä Reposaaressa.

Mustarastas tervehti minua pihassa keväälä 2009, kun huhtikuun alussa saavuin Kortelahteen.

Telkät saapuivat saunarantaan, kun jäät olivat lähdössä. huhti-toukokuun vaihteessa. Vieläkö ehdimme tavata vai kuvaanko jo keväällä lintuja Selkämerellä?

Kuvia Reposaaresta ja uudesta kodistani
Tuleeko minusta nyt kettumuori?