Miksi kasvatan vielä lapinporokoiria? Koska haluan omalta osaltani vaikuttaa kotimaisen maatiaiskantaisen paimenkoiran säilyttämiseen. Tässä rodussa voin noudattaa koirankasvatuksen hyviä, kestäviä periaatteita. Rotukirja on avoin eli rotuun otetaan vielä poromiesten rekisteröimättömiä työkoiria tai niiden suoria jälkeläisiä. Näin voidaan suojella geenikannan monimuotoisuutta. Itselläni on kolme rotuunotettua narttua, johon kasvatustyöni perustuu: Cikki Kautokeinosta s.1996, Pilvipolun Mansi s. 2012 ja Unna Näkkälästä s. 2014.
Lapinporokoira on poroa paimentava koira ja tässä työssä kehittyneet ominaisuudet ja luonne tekevät tästä koirasta erityisen. Se on yhteistyöhaluinen mutta pystyy toimimaan myös itsenäisesti. Se on älykäs selviytyjä. Lapinporokoira soveltuu erinomaisesti poropaimennuksen lisäksi maatilan monitoimikoiraksi, luontoihmisen retkikaveriksi, liikunnallisen perheen koiraksi ja harrastuskaveriksi esimerkiksi etsintään tai jäljestykseen. Tätä rotua ei ole pilattu ihmisten turhamaisuuteen perustuvalla ulkomuotojalostuksella. Lapinporokoira on konstailematon, terverakenteinen, pohjoisissa olosuhteissa hyvin selviytyvä koira. Se soveltuu ihmiselle, joka arvostaa luonnonmukaisuutta ja kohtuutta.
Kesäkuun 8. päivä syntyi Reposaaren Toivolan talossa Unnalle 8 reipasta lapinporokoiranpentua. Tämä oli minulle itsellenikin hieman yllätyspentue. Minun oli tarkoitus astuttaa Pilvipolun Mansi 8v omalla kasvatillani Pilvipolun Helmen Arwolla eli Aatulla 9v. Olisin halunnut suvultaan arvokkaasta Mansista toiset pennut.
Toinen tavoite oli saada jälkeläisiä hurmaavalle Aatulle, koska sillä eikä sen veljellä Pilvipolun Helmen Alfalla ole pentuja. Kasvattajan valinnat eivät kuitenkaan aina mene yksiin koirien mieltymysten kanssa. Kun Aatu oli ollut meillä viikon päivät ilman näkyvää tulosta Mansin kanssa, sain idean katsoa, miten se suhtautuu Unnaan, jolla myös oli kiima. No se oli rakkautta ensi hetkellä. Unnan terveystarkastukset olivat kunnossa, suvussa ei ole yhtään samoja koiria, joten annoin pariskunnalle luvan. Näin tuli todistettua, että Aatu osaa astua. Unna ja Aatu tapasivat vain kerran. Unnan kiima oli pitkittynyt, joten ajattelin, että tuskin tulee pentuja. Tässäkin olin väärässä.
Nämä ovat Unnan kolmannet ja viimeiset pennut. Tarkoitus oli pitää pitempi väli ja kartoittaa Neakkel-pentujen (2,5v) ja Vilgesjuolgi-pentujen ( reilu 1v) terveys- ja luonneominaisuudet tarkemmin. Aiemmat Unnan pennut ovat ulkomuodoltaan melko kirjavat, on lyhyttä ja pitkää karvaa, kokokin vaihtelee. Vasta kahdelta on luusto ja selkä tutkittu. Niillä lonkat A ja toisella B mutta selässä VA1(aste1 lievä) ja LTV4 (6 tai 8 lannenikamaa). Selkiä on nyt alettu tutkimaan lapinporokoirilta, ja näitä vikoja esiintyy ehkä noin 20-30 % tutkituista. Vaikuttaisi siltä, että viat ovat enimmäkseen oireettomia. Kennelliitto suosittelee, että siitoskumppanilla on terve selkä. Aatun selkä tutkittiin 8 v täysin terveeksi, lonkat BC. Unna kantaa geenitestin perusteella pompentautia ja on terve prcdPRA:n suhteen. Aatu on vanhempien tulosten perusteella terve molempien suhteen eli pennut eivät voi kantaa prcdPRA-silmäsairautta ja ovat korkeintaan pompentaudin kantajia, mutta eivät sairastu siihen.
Unna itse on mukava, vilkas, hieman pehmeä narttu, jolla on hyvä motiivi tehdä töitä. Se on sinnikäs paimen, jolla on vahva kiertämistaipumus. Se osaa käyttää sopivasti haukkua työskennellessään. Sen aiemmista pennuista paimennusta ovat kokeilleet 11 pentua 13:sta ja kaikilla on havaittavissa samoja piirteitä. Kaksi pentua on porokoirana ja kolmas opettelee.
Pilvipoun Helmen Arwo on ystävällinen ja reipas perhekoira. Se on luonteeltaan itsevarma ja pysyy hyvin pihalla.
Aatun suvun tunnen tarkkaan, koska se on omaa kasvatustyötäni 5 sukupolvea. Suvun runko on vahva narttulinjani Cikki- P Silva- P Metsänimpi- P Kaisla- P Vienanhelmi. kaikki luonnetestattu hyvin pistein ja kaikki suorittaneet poropaimennuskokeen hyväksytysti. Kaikki unohtumattomia persoonia, omistajiensa elämänkoiria. Mukana suvussa myös mielenkiintoiset urokset, joita ei ole käyetty muualla kuin Pilvipoluilla lukuunottamatta Lukaa, jonka suku jatkuu muuallakin. Muut urokset Nequam Renny, Tammenniskan Ami ja Pihlajamäen Arwo-Merkki. Kaikki esivanhemmat suvussa viisi polvea taaksepäin ovat eläneet terveinä vanhoiksi paitsi Cikki ja Luka, jotka kuolivat tapaturmaisesti alle 10vuotiaina. Pilvipolun Metsänimpillä (ieee) oli iho-ongelmia ja herkkäihoisuutta ja pari allergiatapausta on ollut lähisuvussa. Yksi epilepsiaepäilys neljännessä polvessa Silvan pennulla. Aatulla itsellään on häntämutka. Se ei koiran elämää haittaa. Koiranäyttelyssä se on hylkäävä virhe. Aiemmin tuntemissani linjoissa ei ole esiintynyt häntämutkaa.
On huippumielenkiintoista seurata, mitä tästä yhdistelmästä kehittyy. Tämä voisi olla minun kasvatusurani lopputyö, koska yhdistän siinä kaikki tärkeät periaatteeni. Lapinporokoiran geenien monimuotoisuus, rotuunotto, paimennustaipumukset, luonnetestit ja hippunen improvisaatiota ja rohkeutta.
Tiedän toki, että tässä hommassa voi tulla myös yllättäviä pettymyksiä. Niin ja enkä minä aio kasvatustakaan lopettaa, koska minulla on jo kasvamassa yksi Unnan ja Pilvipolun Eemelin sijoitusnarttu ja tästäkin pentueesta sijoitan yhden.
Pennut ovat suurin osa jo löytäneet kotinsa. Vielä pari paikkaa, jossa asiaa mietitään. Koska oletan, että näistä saattaa tulla työhaluisia paimenkoiria, laitan etusijan kodeille, jossa voisi olla tarjolla porokoiran töitä tai hommia maatilan monitoimikoiralle. Plussaa on myös, jos on halukas osallistumaan Pilvipolun poropaimennus- ja lammasleireille.
Jos kiinnostuit, aina voi kysyä.
Nimien teemat ja nimet ovat mietinnässä. Työnimi on Toivon Helmet isän mukaan ja koska pennut asuvat Toivolan talossa Reposaaressa. Toisaalta Reposaaren kunnaksi voisi miettiä jotain kettumaista...repolaiset?
Päivitetty 17. 6.
Kaikilla pennuilla on nyt löytynyt sopiva koti.
Paljon onnea perheenlisäyksestä :) Siellä on sitten vipinää ja vilskettä tiedossa kesäksi.
VastaaPoista