Pilvipolun kahden päivän poropaimennusleiri pidettiin heti maaliskuun alussa Saajománnun porotilalla Pellossa Minna Mäntyranta-Mustosen ohjauksessa. Onneksi leiri saatiin koronarajoituksista huolimatta pidettyä.
Unnan ensimmäisestä pentueesta ( isä Korpikairan Ikirouta) oli 2 jälkeläistä. Pilvipolun Neakkel-Ránne on nyt kolmivuotiaana täysin toimiva porokoira, mitä työtä se kotitilallaan Kittilässä tekeekin. Ránnen emäntä ei itse jalkahaverin takia voinut ohjata koiraa. Hienosti Ránne toimi vieraan ohjauksessa.
Veli Pilvipolun Neakkel-Rino on perhekoira, joka oli kerran vuoden ikäisenä ollut poroilla. Vauhdikas Rino toimi hienosti poroilla ja kuunteli hyvin emäntäänsä.
Unnan toisesta, Vilgesjuogi- pentueesta oli kuudesta pennusta mukana neljä. Pennut ovat nyt vuoden ja 9 kuukautta vanhoja. Yksi on lupaava porokoiran alku Sevettijäevellä. Kaikki neljä mukana olleet ovat perhe- ja harrastuskoiria. Vauhtia ja paimennusintoa löytyi runsain mitoin.
Pentueen isä Pilvipolun Eemeli oli myös mukana.
Pilvipolun Virggo Vilgesjuolgi eli Halla
Pilvipolun Naattu Vilgesjuolgi eli Hohka
Unnan kolmannet pennut ovat vasta 9 kuukautta vanhoja. Pentueen isä on Pilvipolun Helmen Arwo. Kaksi pohjoisessa asuvaa narttupentua pääsi paikalle yhdeksi päiväksi.
Pilvipolun Impi Repolainen eli Imppu
Pilvipolun Silva Repolainen
Lisäksi omia kasvatteja leirillä oli Zinaida Lunan ja Poropeukalon Sokerijussin komea poika Pilvipolun Metsänaikapoika eli Otso. Otso täyttää kesällä 3v.
Kiitokset aktiivisille kasvattieni omistajille. Minulla oli hieno tilaisuus tehdä vähän analyysiä kasvatustyöni tuloksista. Minullahan on alusta asti olla tavoitteena poropaimennusominaisuuksien säilyttäminen. Yhteisiä piirteitä kasvateillani on vahva moottori paimennukseen. Se näkyy aluksi ehkä liikanakin innokkuutena ja vauhtina. Aika nopeasti koirat kuitenkin rauhoittuvat ja alkavat lukea laumaa. Toinen yhteinen ominaisuus oli ohjaajaherkkyys. Vaikka koirat ovat vilkkaita, ne ovat melko pehmeitä ja herkkiä ohjaajan viesteille. Tämä tuo koulutukseen haasteita. Hyvin omistajat ottavat haasteet vastaan ja minulla on tunne, että jokainen kasvattini on löytänyt juuri sille sopivan oman ihmisen. (yläkuvassa Háldi ja alakuvassa Silva).
Mukana leirillä oli myös Unnan veli Rannu (yllä), Pilvipolun Velho-pentujen isä ja sen poika Viima (alla), jonka emä on paimensukuinen Virkku. Viima oli täysin pätevä porokoira, vaikka näki leirillä porot ensi kertaa.
Pilvipolkulaiset kiittävät Minnaa, Raitaa,poroja ja lampaita!
Leiriläisten kommentteja: "Ihana leiri. Ihan todella paljon saatiin apua kaikessa. Tämä leiri on ollut parasta, mitä koiran kanssa ikinä olen kokenut "
Lampaat hoitivat ansiokkaasti halausterapeuttien virkaa, kun muut lähikontaktit oli kielletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti