Joulun jälkeen alkoi korona ahdistaa. Saan kolmannen rokotuksen vasta tammikuun lopulla ja päätin ympärillä jylläävän omikron muunnoksen takia pysytellä karanteenissa. Päivässä olikin yhtäkkiä paljon enemmän tunteja. Olen lukenut, kuunnellut äänikirjoja, katsonut netistä ja telkkarista elokuvia. Olen selannut vanhoja päiväkirjojani, käynyt läpi kuvia ja vanhoja pöytälaatikkosuunnitelmia. Mikään ei kuitenkaan ole ottanut oikein tuulta purjeisiin ja olen ollut levoton. Niinpä päätin vain muistella ja unelmoida ilman mitään suorituspaineita. Silmiin sattui vuoden 2015 kuva-arkistot.
Olihan se kesä Kolin Kortelahdessa! Mansilla oli pennut yhdessä Rannun kanssa ( Pilvipolun Velho-pennut). Kuvassa pentuja vahtii isoäiti Pipari. Horniolaiset kanat olivat aina touhuissa mukana.
Sahfi ja Tilko Yrjö-kukon ohjauksessa
Hilla opettaa Runnelle ja Luuhkille kissojen kieltä.
Pilkki, Runne ja Luuhki ovat jo reagoineet luoksetulokutsuuni. Lampaat seuraavat tilannetta kiinnostuneena.
Sinä kesänä syntyi myös karitsoita. Kainuunharmasuuhi ja vastasyntyneet karitsat. Alakuvassa samat kolmeviikkoisina.
Loppukesästä syntyi vielä Liinulle kissanpennut.
Tätä minä haluan muistella ja tästä kertoa. Maatiaiskotieläinten sopuisasta elämästä keskenään ja ihmisten kanssa, kun niillä on riittävästi tilaa, vapautta liikkua ja luonnolliset olosuhteet. Elämä Kortelahdessa oli inspiroivaa ja antoisaa. Opin niin paljon.
Pidin kesän aikana kaksi valokuvanäyttelyä. Alkukesästä Porvoossa Frederikan Lähteellä ja elokuussa Joensuussa Kauppaneuvoksen kahvilassa Kuninkuusravien aikaan. Siellä oli Suonna Kononen laulamassa suomenhevosesta. Ne olivat unohtumattomat näyttelynavajaiset.
Marraskuussa avautui Luontokeskus Ukossa näyttely Maatiaiset maisemassa. Syksyn aikana kirjoitin Omat lampaat-kirjaa. Kun sain sen vähän ennen joulua käsistäni painoon, olinkin sitten palanut loppuun.
Syksyllä kuoli Pilven Poika. Kuvassa sen poika Ukonhattu hautajaispäivänä.
Näin jälkikäteen itseänikin hirvittää tuon vuoden vauhti. Sinä vuonna koin henkilökohtaisessa elämässäni suuren pettymyksen ja hylkäämisen. Yksinäinen elämä Kortelahden mökissä ja omat maatiaiskaverini, parhaat terapeuttini, pakottivat minut hidastamaan ja rauhoittumaan. Ja nostivat minut taas pikkuhiljaa jaloilleni. Elämä vaaran kupeessa jatkui vielä neljä vuotta, kunnes syntyi luonnollinen päätös, että kohta olisin tähän elämäntapaan liian vanha. Nyt täällä Reposaaressa koronan pakottamassa yksinäisyydessä minulla on onneksi muistot ja valtavat arkistot kuvia. Haaveilen, että vielä voisin kertoa eläinten isosta merkityksestä ihmisten hyvinvoinnille. Ja miten hyvin maatiaiset tähän rooliin sopivat!
Tuossa kesässä oli pentuja! Onneksi otit noista hetkistä paljon kuvia, niillä on iso arvo huomattavasti laajemminkin kuin omien muistojesi kannalta, mikä on tietysti merkittävää jo pelkästään. Mutta nuo kaikki maatiaiset ja hetket niiden kanssa, ja kaikki se, mitä pystyt yhdessä kuvien kanssa kertomaan. Uskon, että sinulla on vielä paljon annettavaa tästä aiheesta. Toivotaan paranevaa maailmaa tälle vuodelle.
VastaaPoistaKiitos sitä toivomme.
VastaaPoistaHienoja muistoja kuvien kautta! Minullekin tuo vuosi oli mullistava ja raskas, ja sen jälkeen vielä raskaampia vuosia.
VastaaPoistaEhdottomasti on ihan hurja kaipuu, tässä yksinäisyyden aikana vaikka kissaa hankkimaan, olen aivan varma eläinten vaikutuksesta ihmisen hyvinvointiin. Seuraava asunto sellainen johon voisi ottaa kissan.
Eristyneisyyttä on ollut täälläkin, ei voi osallistua mihinkään, en edes tiedä onko enää mitään paikkoja missä olisi mitään tapahtumia. Kirjasto ja ruokakaupat vaan missä voi tai on pakko käydä.
Toivottavasti joskus tätäkin aikaa voi muistella sitten kun on mennyt tämä ohi, että selvittiinpä tästäkin.
Toivotaan, että saat pian kissan lohduksi. Onneksi nyt ei suljettu kirjastoa ja täällä Reposaaressa on toimiva paikalliskirjasto. Lukeminen pelastaa usein päivän ahdistukselta, kun voi paeta muihin maailmoihin.
VastaaPoistaYhtäkkiä tuli mieleen että kuka se olikaan se muori joka asui punaisessa mökissä kolilla. Googleen hakusanat "koli, muori, blogi" ja heti löytyi. Seurasin elämääsi vuosia, ihailin elämäntyyliäsi ja maatiasten kasvattamista. Ja niitä kauniita kuvia kissanpennuista ja koirista. Ihanaa kun kirjoitat vielä blogia. Kaikkea hyvää sinulle ja runsaasti terveyttä
VastaaPoista