Väriä kasveista ja iloa lampaista

Sain nauttia kolmen päivän ajan nuotiosavun tuoksusta ja ihastella, miten höyryävissä padoissa syntyi kiehtoavia värisävyjä kasvien avulla. Rentouttavana seurana meillä oli lempeitä ahvenanmaanlampaita, viisaita porokoiria, touhukkaita ankkoja ja kanoja. Arvoisana isäntänä toimi paimenkissa Nipsu Kuosmanen. 

Terhi Honkonen Heinäjärven Määtilalta kutsui minut lammasretriittiin kauniille kotitilalleen Vimpeliin.

Eteläpohjanmaalaisen peltoaukean ja metsän välissä oli viihtyisä harmoninen pihamaa, jossa ei näkynyt räikeitä muoviämpäreitä eikä muuta turhaa rompetta. Valokuvaajan unelmaympäristö. Minä sainkin enimmäkseen kuvata ja Terhi raatoi keräten kasvit, kantaen vedet ja puut, käsitellen langat sekä tietysti hoitaen eläimet. 

Iines-rouva ja nuoret Tupu ja Lupu tarkastivat kaikki meidän touhut. Ja niillä oli myös mielipide joka asiaan.  Värjäyksen aloitimme lupiinilla, joka haittakasvina joutaakin hyvin värjäykseen. Viereisessä padassa puretetaan lankoja eli käsitellään alunalla, että väri tarttuisi paremmin. 

Alunaa eli aluuminisulfaattia laitetaan 10 prosenttia lankojen painosta noin 40 asteiseen veteen. Turhaa kemikaalikuormaa kannattaa välttää eli tarvitaan talousvaaka. Vesi kuumennetaan 80-90 asteeseen. Puretuksen voi tehdä myös samanaikaisesti värjäyksen kanssa. 

Lämpömittari on tärkeä työväline. Villalangat kuumennetaan vähitellen eikä  lämpö saa värjätessä nousta  yli 90 asteen.

Toin mukanani kotoa kaksisäikeisiä harmaita ja valkeita jämälankakeriä suomenlanpaanvillasta, kainuunharmaasta ja muista suomalaisista villalangoista noin 500g. Olisin mielelläni värjännyt myös ahvenanmaanlampaan villalankoja, mutta niitä ei nyt ollut saatavilla kuin kolmisäikeisenä. 

Kun lupiini oli porissut kiehuen kattilassa reilun tunnin, liemi siivilöitiin. Tuoretta värikasvia tarvitaan noin kymmenkertainen määrä lankoihin verrattuna. 

Väriliemen jäähdyttyä sinne siirrettiin puretetut langat suurinpiirtein samanlämpöisestä vedestä. Vettä pitåå lisätä, jos langat eivät uppoa kunnolla. Lankoja sekoitellaan silloin tällöin puukepillä.  Samaan aikaan laitoimme tulille väriliemen kanervasta ja järviruo'osta. 

Jännittävä hetki, kun langat ovat olleet vähintään tunnin 80-90 asteessa lupiinin väriliemessä. Olin tehnyt kolme pientä vyyhtiä keskiharmaasta, vaaleanharmaasta ja valkoisesta langasta. Harmaa värjäytyy enemmän  vihreäksi ja valkoinen keltaiseksi. Myös padan materiaali vaikuttaa väriin. Rautapata vahvistaa vihreää. Teräspata on myös sopiva värjäysastia. 

Välillä pitää rentoutua ja verytellä jalkoja. Lampaat veivät meidät porokoira Haldin ( Pilvipolun Háldi Vilgesjuolgi) paimentamana metsään. 

Seuraavaksi oli vuorossa kanerva.

Noitamaista touhua, tuumivat lampaat.

Terhi keräsi järviruo'on röyhyt läheisen järven rannalta. 

Järviruo'on väri hämmästytti ja epäiltiin, saako tuosta nyt vihreää. 

Huuhtelu suoritetaan vähitellen haalenevissa vesissä niin kauan, ettei väriä enää irtoa. Yleensä 5 kertaa riittää. Huuhteluveteen voi lisätä hieman etikkaa, joka edistää värin pysymistä.  

Kyllä järviruokokin antoi vihreää!

Ensimmäisen päivän tuotos ripustettiin kuivumaan komeisiin metsäpeuran sarviin. Ylhäällä lupiini, alhaalla vasemmalla järviruoko ja oikealla kanerva. 

Uhanalaiset metsäpeurat vaeltavat Terhin kotiseudun ohi keväisin vasomaan Oulunjärven rannoille ja syksyisin takaisin etelämmäksi. Porokoirat ovat taitavia löytämään pudonneita sarvia metsästä. 

Punasipulin kuoret keitettiin illalla ja jätettiin likoamaan väriliemeen. Aamulla siivilöitiin vahvanvärinen liemi. 

Punasipuli antaa harmaaseen voimakasta kellavihreää. Samalla värjättiin vielä 100g harmaata lankaa kanervan jälkiliemessä. Yllättävän hyvä väri siitäkin. 

Välillä muistettiin nautiskella Terhin omavaraisherkuista: riistaa, raparperipiirakkaa, jäätelöä kuusenkerkkasiirapilla. Nipsukin tuli kesken tuholaistorjuntatöiden tervehtimään. 

Tässä kahden ja puolen päivän värjäyksen tuotos, mukana väriä antaneet kasvit. 

Kiitos Terhi ja koko Heinäjärven Määtilan väki unohtumattomasta lammas- ja väriterapiasta! 

Terhi järjestää pienelle porukalle värjäys-, huovutus- ja kehräyskursseja. Tietoa facebookista https://www.facebook.com/heinajarven.maatila tai instagramista  osoitteella Heinäjärven Määtila.

Syksyllä langat soljuvat silmukoiksi ja villapuseroksi ja lämmittävät kuin  muisto kesän vihreistä kukkivista metsäpoluista. 

Varsaretki

Kun on joskus omistanut elämänsä hevosen, se antaa sisältöä läpi elämän. 

Pilven Poika ja Maarit Raiskio 

Minun ja tyttäreni Laura Liljan kasvattama ja tyttäreni omistama valio-ori Pilven Poika eli 1989-2014. Nyt voin seurata sen menestyneitä jälkeläisiä useammassa polvessa. 

Loiste Priimus Ypäjällä kevät 2025 kuva Ansku Ankelo. 

Ystäväni Minna Maunola on omistanut useampia Pilven Pojan orijälkeläiseen. Ilman näitä suomenhevosorien sukuihin ja koulutukseen paneutuvia ja panostavia omistajia suomenhevoskasvatus olisi pulassa. 

Loiste ja Johanna Vainio kesä 2025, kuva Ansku Ankelo

Teimme Minnan kanssa varsaretken Lounais-Suomeen katsomaan hänen nykyisen orinsa Loiste Priimuksen ensimmäisen ikäpolven jälkeläisiä ja sukulaisia. Kaikkiaan Loisteelle odotetaan tänä kesänä 12 varsaa. 

Loiste Priimuksen emä on Pilven Pojan tytär Päijänne Priima ja isä Säkkärän Sälli, omistaja Jenny Hinkkanen

Päijänne Priiman tytär Primanella, Loisteen 75% sisko 

Kävimme Jenny Hinkkasen luona Paimiossa tapaamassa Loisteen sukulaisia. Primanella on Loisteen  5v sisko, jonka isä on Kulta-Ahon Kasimir, Säkkärän Sällin poika.

Sarilla on myös Päijänne Priiman viimeinen varsa, Loisteen veli, 2 vuotias oripoika Priimo, jonka isä on Savelan Hemuli.

Loiste Priimuksen ensimmäisenä syntynyt varsa Loisteen Armani ( emä Aleksandra) Nousiaisiin Loisteen kasvattajalle Sari Mansikkamäelle.

 

Toisena syntyi Lavilan Elosalama ( emä Lavilan Nata), joka elelee samassa laumassa toisen orivarsan Elviksen kanssa Mattilan Ratsutilalla Eurajoella. Elviksen isä on Ypäjä Rokki.

Varsamaista juhannusta ja onnellista laidunkesää varsoille ja kaikille muillekin!

P.S.Varsaretket jatkuvat heinäkuussa.

Maatiaismuorin Tampere

Tampere on yllättänyt positiivisesti monella tapaa. Juuri ne asiat, mitä Länsirannikolla Reposaaressa kaipasin (vaikka muuten viihdyinkin merellisessä puukaupunki-idyllissä) eli kunnon metsät ja maatiaiskotieläimet ovat nyt lähelläni täällä Multisillassa.

Peltolammi-Pärrinkosken luonnonsuojelualue sijaitsee vajaan kilometrin päässä asunnostani. Siellä radan läntisellä puolella on Pärrinkosken vieressä punainen torppa ja vanhat laidunpellot sen ympärillä. Viime vuonna metsittyneeltä  pellolta kaadettiin puut ja lampaat laidunsivat siellä ensimmäistä kesää. Hoito edistää luonnon monimuotoisuutta, niittykasvit saavat elintilaa, hyönteisten ja linnuston olosuhteet paranevat. Alueella näyttää olevan myös ainakin lupiineja, joten lampaat avustavat niiden torjunnasa. 

Tänä aamuna pyöräilin Unnan kanssa ihanan metsätien kautta Pärrinkoskelle ja siellähän lampaat odottivat!

Nämä rauhalliset pyöräilyt mahtavien puiden katveessa ovat minulle samaa kuin jollekin toiselle jooga  tai rukous. Uskon, että Unna kokee samoin.

Rauhalliset oletettavasti suomenlampaat tulivat moikkaamaan Unnaa, joka myös osaa olla kauniisti eläinten kanssa. Lampaita saa vain katsella, ei häiritä millään tavalla eikä ruokkia. 

Lampaat keskittyivät suolakiven nuolemiseen. 

Yöjuna pohjoisesta hurahti ohi kyydissä iso lasti turistien autoja. Laidun sijitsee ihan radan vieressä, mutta ei se näytä lampaita häiritsevän. Täällä radan länsipuolella alkaa suuret metsäalueet Lempäälän ja Pirkkalan välissä. LemPi-metsästä löytyy todellista luonnonrauhaa. Metsiä uhkaa suunniteltu Puskiaisten moottoritie. Toivottavasti suunnitelma ei toteudu. 

Vähän Tampereen suuntaan radan toisella puolella sijaitsee Rukkamäen puisto, jossa on myös lampaita hoitamassa maisemaa. Rukkamäen arvoniittyjä on laidunnettu jo pitempään. Viime vuonna siellä oli Ahlmanin kartanon länsisuomenkarjahiehoja. Tänävuonna taas lampaita. 

Länsisuomenkarjaa Tampereella voi nähdä Ahlmanin kartanon pelloilla ja Iidesjärven rantaniityillä. Kuvat ovat suositusta karjan laitumellelaskusta Ahlmannilla toukokuun puolessa välissä. 

Kyllä täällä riittää Maatiaismuorille kuvattavaa!