Lampaiden paimennus koirien avulla on uusi, kasvava harrastus Suomessa. Jonkun verran on mahdollisuus kokeilla paimennusta myös naudoilla ja poroillakin.
 |
| Heidi Tuohimäki ja slk Ruska voittivat perinteisen paimennustyyli 1-luokan kilpailun Kerimäellä. |
Paimennuksen harjoittamisen tai harrastamisen koirilla voi jakaa kolmeen luokkaan
Jo 1970-luvulta asti Suomessa on toiminut
Suomen Paimenkoirayhdistys (SPYK) ja sen historia on pitkälti sama kuin bordercollieiden historia Suomessa. Myöhemmin 1980-luvulla mukaan tulivat working kelpiet. Yhdistyksen säännöt muutettiin niin, että minkä tahansa rotuisen koiran voi rekisteröidä SPKY:n kantakirjan perusluokkaan, kun se on suorittanut perusradan hyväksytysti. SPKY:n tavoite on saada Suomessa käyttöön laiduntaville eläimille sopivia paimenkoiria. Kurssien, harjoitusten ja perusratojen lisäksi myös kilpailutoiminta on vilkasta. Suomalaiset bordercolliet ja kelpiet kilpailevat aina maailmanmestaruustasolla. Toistaiseksi tietojeni mukaan perusrataa ei ole suorittanut muun rotuista koirista kuin yksi australianpaimenkoira.
 |
| Australianpaimenkoira Bea suoritti perinteisen paimennustyylin esikokeen hyväksytysti Mia Putkosen ohjaamana. Bea sai näin muotovalion arvoon tarvittavan käyttökokeen. |
Myös muissa roduissa on herännyt innostus harrastaa ja säilyttää alkuperäisiä käyttöominaisuuksia. On olemassa monia rotuja, jotka ovat alunperin olleet paimenkoiria kuten australianpaimenkoirat, islanninlammaskoirat, lapinporokoirat, suomenlapinkoirat, sileä- ja pitkäkarvaiset colliet ja unkarilaiset pumit ja pulit. Joillakin roduilla on jo pitkä kennelhistoria ilman käyttöominaisuuksia, toisia taas käytetään myös alkuperäisessä työssä. Tällainen on esimerkiksi lapinporokoira, joka toimii edelleen myös poropaimenena.
 |
| Shetlanninlammaskoira Hertta suoritti luokan 1 kilpailuradan pippurisella tarmolla. |
Kasvattajat ovat kaivanneet työkaluja paimennusominaisuuksien kartoittamiseen. Monet rotuyhdistykset ovat järjestäneet erilaisia paimennusharjoittelumahdollisuuksia. Lappalaiskoirissa tämä kiinnostus heräsi voimakkaana 1990-luvun puolessa välissä, jolloin järjestettiin Porokoirakerhon toimesta ensimmäiset poropaimennuskisat.
Poropaimennuskoe on hyvä esimerkki siitä, miten yritetään kehittää rodulle tyypillistä koemuotoa, jota kasvattajat voisivat hyödyntää siitosvalinnoissaan. Ehkä vielä suurempi hyöty näistä tapahtumista tulee siitä, että näin poroa työssään käyttävät poronhoitajat ja etelän lapinporokoira- ja suomenlapinkoirakasvattajat ja harrastajat tutustuvat ja verkostoituivat.
 |
| Lapinporokoira Pilkki poropaimennuskisoissa Rajajoosepin poroaidalla Ivalossa 2019 |
2010-luvulla FCI:n roturyhmiin 1,2 ja 5 kuuluvilla paimenkoiraroduilla, paitsi bordercolliet ja kelpiet, on oikeus myös kilpailla paimennuksessa
FCI:n alaisissa Traditional Style eli Perinteisen paimennustyylin kokeissa. Paimennuskokeiden tarkoituksena on selvittää koirien paimennusominaisuudet jalostusta ja koirien työkäyttöä varten sekä testata ohjaajien taitoa kouluttaa koiria paimennustehtäviin.
Kuvasikermä perinteisen paimennustyylin kokeista Kerimäellä
Kerimäellä Pohjolan Ahvenenmaanlammastilalla järjestettiin Perinteisen paimennustyylin viralliset paimennuskokeet 21. -22. 9. 2019. Erirotuisia koiria oli esikokeessa sekä kilpailussa 1 ja 2 luokassa. Pääsin seuraamaan ja kuvaamaan kisoja sunnuntaina.
 |
| Islanninlammaskoira Jofa on Pohjolan lammastilan työkoira ja kuljetti Riitta Lumiluodon kanssa kaikki lammasryhmät ammattitaidoilla oikeisiin aitauksiin kokeita varten. |
 |
| Ammattilaisen otteella Jofa hoiti koko kisan ajan lammasryhmien vaihdot Riitan kanssa. |
 |
| Kisaolosuhteet olivat erinomaiset. Lampaat rauhallisia ja ihmisiin luottavia. Aitaukset riittävän tilavia ja turvallisia. Taustalla kisan tuomari Mari Moro. |
 |
| Porokoirasukuinen Unna paimentaa lampaat ränniin, jossa lampaat voi kätevästi hoitaa yksitellen, esimerkiksi punnita tai madottaa. |
 |
Tiukassa paikassa porokoira käyttää haukkua.
|
 |
| Kaikissa luokissa oli tehtävänä kuljetus sillan kautta toiselle laitumelle. Ykkösluokan kilpailun kakkonen, isalanninlammaskoira Draumur Sanna Rasimuksen kanssa toimii sopivan rauhallisesti. |
 |
Kakkosluokassa yksi vaikeimmista tehtävistä oli lauman kuljettaminen poispäin kujanteessa. Se onnistui hyvin luokan voittajalta, islnninlammaskoira Jorunnilta ja Sannalta.
|
Omia kokemuksia ja kysymyksiä
Olen ollut hieman hämmentynyt ja ehkä ennakkoluuloinenkin perinteisen paimennustyylin kokeista ja kilpailuista. Minua ihmetyttää tuo nimitys perinteinen paimennustyyli. Minusta myös bordrcollieiden paimennustyyli hiipimällä ja tuijottamalla on perinteistä. Selkeämpi nimitys olisikin Kennelliiton alaiset paimennuskokeet. Hämmentää myös se, että kilpailuista on suljettu suosituimmt paimenkoirarodut bordercolliet ja kelpiet pois. Viimeisen tiedon mukaan australiakelpieillä on nykyään oikeus osallistua kokeisiin. Bordercollieille ja kelpieille on olemassa myös omat Kennelliiton alaiset kokeet ja kilpailut. Niihin en ole perehtynyt. Mutta kieltämättä tilanne vaikuttaa hieman sekavalta.
Peinteisen paimennustyylin kilpailut Pohjolan lammastilalla olivat mielenkiintoiset, koska näin kokeissa neljän eri rodun edustajia. Kokeessa oli esikoe ja kilpailuluokista 1 ja 2. Tehtäväradat olivat mielekkäitä, lampaat rauhallisia ja niitä oli riittävästi. Koealue oli turvallinen ja riittävän iso. Havaintoni tämän yhden kokeen perusteella on, että austaralianpaimenkoiralle ja myös islanninlammaskoiralle koe on varmasti melko sopiva paimennusominaisuuksien kartoittamiseen. Sen sijaan suomenlapinkoirille ja lapinporokoirille se yksin ei minun mielestäni riitä. Kokeessa pärjääminen toki kertoo koiran koulutettavuudesta ja yhteistyökyvystä ja paimennusominaisuuksistakin. Mutta siinä ei näkemykseni mukaan voi testata porokoiralle välttämätöntä itsenäisyyttä ja omatoimisuutta, mitä tarvitaan suurien tokkien hallinnassa.
 |
| Kahdeksan kuukauden ikäinen lpk Penu tutustuu ensi kertaa lähemmin lampaisiin Pohjolan lammastilalla Pilvipolun Täydenkuun karhunpentujen pentutapaamisessa. |
Pilvipolun kasvateille pyrin järjestämään alle vuoden ikäisenä lammaspaimennuskokemuksen, jossa voin havainnoida pennun kiinnostusta paimennettaviin eläimiin, mahdollista pyrkimystä pitää laumaa koossa, kykyä käyttää haukkua, koiran rohkeutta ja vilkkautta. Toivon mahdollisimman monen pääsevän myöhemmin kokeilemaan myös paimennusta poroilla, vaikka se onkin haasteellista. Matkat poropaimennuspaikkoihin ovat pitkät ja niihin on kova tungos. Hyvä uutinen on, että harjoittelupaikkoja on tulossa lisää. Huono uutinen taas on, että Porokoirakerho ei järjestä tänä vuonna poropaimennuskisoja ollenkaan.
 |
| Vähän yli vuoden ikäineen lpk Hálle ja porot Pilvipolun Neakkel-pentujen tapaamisessa Saajomannussa. |
Tällaisessa harrastus- ja kilpailulajissa, jossa koiran ”kilpailuvälineinä” ovat toiset eläimet on syytä olla hyvin huolellinen ja ennen kaikkea valvoa paimennettavien eläinten etuja. Vastuu on myös koiraharastajilla, jotka käyttävät näitä palveluita. Viime vuosina on tiheään tahtiin syntynyt lammasharjoittelupaikkoja koirille. Minusta vähän mietityttää, että lampaita hankitaan vain koirien harjoitteluvälineiksi harrastusta varten. Eri asia tietysti on, jos tavoitteena on kouluttaa työkoiria tiloille. Jos paimennusharjoituksia järjestävät lampurit tai poronhoitajat, joille eläinten pito on elinkeino, ottavat he varmasti paremmin huomioon paimennettavien eläinten olosuhteet ja tarpeet. Jonkunlainen tarkastuskäytäntö olisi suotava kasvavalle toiminnalle.
