Näytetään tekstit, joissa on tunniste #poropaimennuskoe. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #poropaimennuskoe. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Pohdiskelua paimennuksesta

Lampaiden paimennus koirien avulla on uusi, kasvava harrastus Suomessa. Jonkun verran on mahdollisuus kokeilla paimennusta myös naudoilla ja poroillakin.

Heidi Tuohimäki ja  slk Ruska voittivat  perinteisen paimennustyyli 1-luokan kilpailun  Kerimäellä.

Paimennuksen harjoittamisen tai harrastamisen koirilla voi jakaa kolmeen luokkaan


Jo 1970-luvulta asti Suomessa on toiminut Suomen Paimenkoirayhdistys (SPYK) ja sen historia on pitkälti sama kuin bordercollieiden historia Suomessa. Myöhemmin 1980-luvulla mukaan tulivat working kelpiet. Yhdistyksen säännöt muutettiin niin, että minkä tahansa rotuisen koiran voi rekisteröidä SPKY:n kantakirjan perusluokkaan, kun se on suorittanut perusradan hyväksytysti. SPKY:n tavoite on saada Suomessa käyttöön laiduntaville eläimille sopivia paimenkoiria. Kurssien, harjoitusten ja perusratojen lisäksi myös kilpailutoiminta on vilkasta. Suomalaiset bordercolliet ja kelpiet kilpailevat aina maailmanmestaruustasolla. Toistaiseksi tietojeni mukaan perusrataa ei ole suorittanut muun rotuista koirista kuin yksi australianpaimenkoira.

Australianpaimenkoira Bea suoritti perinteisen paimennustyylin  esikokeen hyväksytysti Mia Putkosen ohjaamana. Bea  sai näin muotovalion arvoon tarvittavan käyttökokeen.
Myös muissa roduissa on herännyt innostus harrastaa ja säilyttää alkuperäisiä käyttöominaisuuksia. On olemassa monia rotuja, jotka ovat alunperin olleet paimenkoiria kuten australianpaimenkoirat, islanninlammaskoirat, lapinporokoirat, suomenlapinkoirat, sileä- ja pitkäkarvaiset colliet ja unkarilaiset pumit ja pulit. Joillakin roduilla on jo pitkä kennelhistoria ilman käyttöominaisuuksia, toisia taas käytetään myös alkuperäisessä työssä. Tällainen on esimerkiksi lapinporokoira, joka toimii edelleen myös poropaimenena.

Shetlanninlammaskoira  Hertta  suoritti  luokan 1 kilpailuradan  pippurisella tarmolla. 
Kasvattajat ovat kaivanneet työkaluja paimennusominaisuuksien kartoittamiseen. Monet rotuyhdistykset ovat järjestäneet erilaisia paimennusharjoittelumahdollisuuksia. Lappalaiskoirissa tämä kiinnostus heräsi voimakkaana 1990-luvun puolessa välissä, jolloin järjestettiin Porokoirakerhon toimesta ensimmäiset poropaimennuskisat. Poropaimennuskoe on hyvä esimerkki siitä, miten yritetään kehittää rodulle tyypillistä koemuotoa, jota kasvattajat voisivat hyödyntää siitosvalinnoissaan. Ehkä vielä suurempi hyöty näistä tapahtumista tulee siitä, että näin poroa työssään käyttävät poronhoitajat ja etelän lapinporokoira- ja suomenlapinkoirakasvattajat ja harrastajat tutustuvat ja verkostoituivat.

Lapinporokoira Pilkki poropaimennuskisoissa Rajajoosepin poroaidalla Ivalossa 2019

2010-luvulla FCI:n roturyhmiin 1,2 ja 5 kuuluvilla paimenkoiraroduilla, paitsi bordercolliet ja kelpiet, on oikeus myös kilpailla paimennuksessa FCI:n alaisissa Traditional Style eli Perinteisen paimennustyylin kokeissa. Paimennuskokeiden tarkoituksena on selvittää koirien paimennusominaisuudet jalostusta ja koirien työkäyttöä varten sekä testata ohjaajien taitoa kouluttaa koiria paimennustehtäviin.

Kuvasikermä perinteisen paimennustyylin kokeista  Kerimäellä


Kerimäellä Pohjolan Ahvenenmaanlammastilalla järjestettiin Perinteisen paimennustyylin viralliset paimennuskokeet 21. -22. 9. 2019. Erirotuisia koiria oli esikokeessa sekä kilpailussa 1 ja 2 luokassa.  Pääsin seuraamaan ja kuvaamaan kisoja sunnuntaina. 

Islanninlammaskoira Jofa  on Pohjolan lammastilan työkoira ja  kuljetti Riitta Lumiluodon kanssa  kaikki lammasryhmät ammattitaidoilla oikeisiin aitauksiin kokeita varten. 


Ammattilaisen otteella Jofa hoiti koko kisan ajan lammasryhmien vaihdot Riitan kanssa. 




Kisaolosuhteet olivat  erinomaiset. Lampaat rauhallisia ja ihmisiin luottavia. Aitaukset riittävän tilavia ja turvallisia. Taustalla kisan tuomari Mari Moro. 

Porokoirasukuinen Unna  paimentaa lampaat  ränniin, jossa  lampaat voi kätevästi hoitaa yksitellen, esimerkiksi punnita tai madottaa. 
Tiukassa paikassa porokoira käyttää haukkua.


Kaikissa luokissa oli tehtävänä   kuljetus  sillan kautta toiselle laitumelle. Ykkösluokan kilpailun kakkonen, isalanninlammaskoira  Draumur Sanna Rasimuksen kanssa toimii sopivan rauhallisesti. 
Kakkosluokassa yksi vaikeimmista tehtävistä oli lauman kuljettaminen poispäin kujanteessa. Se onnistui hyvin luokan voittajalta, islnninlammaskoira  Jorunnilta ja Sannalta.



Omia kokemuksia ja kysymyksiä


Olen ollut hieman hämmentynyt ja ehkä ennakkoluuloinenkin perinteisen paimennustyylin kokeista ja kilpailuista. Minua ihmetyttää tuo nimitys perinteinen paimennustyyli. Minusta myös bordrcollieiden paimennustyyli hiipimällä ja tuijottamalla on perinteistä.  Selkeämpi nimitys olisikin Kennelliiton alaiset paimennuskokeet. Hämmentää myös se, että kilpailuista on suljettu suosituimmt paimenkoirarodut  bordercolliet ja kelpiet pois.  Viimeisen tiedon mukaan australiakelpieillä on nykyään oikeus osallistua kokeisiin. Bordercollieille ja kelpieille  on olemassa myös omat Kennelliiton alaiset kokeet ja kilpailut. Niihin en ole perehtynyt. Mutta kieltämättä tilanne vaikuttaa hieman sekavalta.

Peinteisen paimennustyylin kilpailut Pohjolan lammastilalla olivat mielenkiintoiset, koska  näin kokeissa  neljän eri rodun edustajia.  Kokeessa oli esikoe ja kilpailuluokista 1 ja 2. Tehtäväradat olivat mielekkäitä, lampaat  rauhallisia ja niitä  oli riittävästi. Koealue oli turvallinen ja riittävän iso. Havaintoni tämän yhden kokeen perusteella on, että austaralianpaimenkoiralle ja myös islanninlammaskoiralle koe on varmasti melko sopiva paimennusominaisuuksien  kartoittamiseen. Sen sijaan suomenlapinkoirille ja lapinporokoirille se  yksin ei minun mielestäni riitä. Kokeessa pärjääminen toki  kertoo koiran koulutettavuudesta ja yhteistyökyvystä ja paimennusominaisuuksistakin. Mutta  siinä ei näkemykseni mukaan voi testata porokoiralle välttämätöntä itsenäisyyttä ja omatoimisuutta, mitä tarvitaan suurien tokkien hallinnassa.

Kahdeksan kuukauden ikäinen  lpk Penu  tutustuu  ensi kertaa lähemmin lampaisiin  Pohjolan lammastilalla Pilvipolun  Täydenkuun karhunpentujen pentutapaamisessa. 

Pilvipolun kasvateille pyrin järjestämään alle vuoden ikäisenä lammaspaimennuskokemuksen, jossa voin havainnoida pennun kiinnostusta paimennettaviin eläimiin, mahdollista pyrkimystä pitää laumaa koossa, kykyä käyttää haukkua, koiran rohkeutta ja vilkkautta. Toivon mahdollisimman monen pääsevän myöhemmin kokeilemaan myös paimennusta poroilla, vaikka se onkin haasteellista. Matkat poropaimennuspaikkoihin ovat pitkät ja niihin on kova tungos. Hyvä uutinen on, että harjoittelupaikkoja on tulossa lisää. Huono uutinen taas on, että Porokoirakerho ei järjestä tänä vuonna poropaimennuskisoja ollenkaan.

Vähän yli vuoden ikäineen  lpk Hálle ja porot Pilvipolun Neakkel-pentujen tapaamisessa  Saajomannussa. 

Tällaisessa harrastus- ja kilpailulajissa, jossa koiran ”kilpailuvälineinä” ovat toiset eläimet on syytä olla hyvin huolellinen ja ennen kaikkea valvoa paimennettavien eläinten etuja. Vastuu on myös koiraharastajilla, jotka käyttävät näitä palveluita. Viime vuosina on tiheään tahtiin syntynyt lammasharjoittelupaikkoja koirille. Minusta vähän mietityttää, että lampaita hankitaan vain koirien harjoitteluvälineiksi harrastusta varten. Eri asia tietysti on, jos tavoitteena on kouluttaa työkoiria tiloille. Jos paimennusharjoituksia järjestävät lampurit tai poronhoitajat, joille eläinten pito on elinkeino, ottavat he varmasti paremmin huomioon paimennettavien eläinten olosuhteet ja tarpeet. Jonkunlainen tarkastuskäytäntö olisi suotava kasvavalle toiminnalle.

torstai 11. huhtikuuta 2019

Poroaidalla ja Inarin rannalla

Kevät ilman Lapin reissua on kuin pilvinen päivä ilman poroja ja koiria. Minä sain  nämä kaikki matkalla Ivaloon: aurinkoiset päivät, porot ja koirat!


Päätapahtuma oli porokisat Rajajoosepin erotusaidalla, joka kuuluu Lapin paliskuntaan.  Vuotsolainen poromies Jouko Hetta ja hänen koiransa Runne ( Pilvipolun Neakkel-Runne) olivat asuneet aidalla kämpässä helmikuusta lähtien. Oli ihanaa nähdä, kun Unnan vuodenikäinen pentu Runne on päässyt elämään oikeaa porokoiran elämää!


Lapin paliskunnalle suuret kiitokset hienoista puitteista. Aidat olivat riittävän tilavat ja turvalliset ja kilpailurata sopivan haastava koirille. Jouko Hettan perheen pitämässä kahvituvassa maistuivat keitot ja herkulliset leivonnaiset.Täällä viihtyisi pitempäänkin niin kuin kuukkelit ja lapintiaiset!


Porokoirakerhon väelle kiitokset ison urakan läpi viemisestä.


Pari ensimmäistä yötä vietimme Nellimissä, jonne ajelimme varsin kuoppaista keskeneräistä tietä. Maisemissa ei kyllä ollut valittamista. Heidi Hänniselle kiitos vieraanvaraisuudesta. Kävimme Heidin kanssa tutustumassa Paatsjoen lähellä olevaan poroaitaan. Heidi hoitaa vanhempiensa kanssa poroja Paatsjoen paliskunnassa. 


Emme toki kyselleet porojen määrää. Sehän ei ole sopivaa. Molemmin puolin puuta niitä tuntui riittävän.


Loput yöt vietimme Inarijärven rannalla ja nautimme auringonlaskuista ja -nousuista. Tiina ja Rannu iltalenkillä.




Iloinen matkakaverimme Rannu suoritti taipumustestin naama hymyssä jo perjantaina.


Rannun ja Mansin poika Pilkki ( Pilvipolun Velho-Pilkki) tuli Sipoosta, näki elämänsä ekat porot ja läpäisi taipumustestin kunniapalkinnolla.


Veli Sahfi ( Pilvipolun Velho-Sahfi) selviytyi hienosti testistä  sunnuntaina.


Niinpä iskä Rannu (sekä Mansi ja kasvattaja) voivat olla tyytyväisiä. Kuvassa Rannu ja Tiina, Sahfi ja Milla, Tilko ( Plvipolun Velho-Tilko) ja Tytti. Tilko on suorittanut testin kunniapalkinnolla jo kaksi vuotta sitten eli viidestä pojasta jo kolme on osoittanut poropaimennustaipumusta. Mukana oli myös vuoden ikäinen Benne ( Pilvipoun Neakkel-Benne). Se oli vielä vähän liian raisu ja suositeltiin testattavaksi uudelleen vähän vanhempana. Olipa hienoa tavata niin paljon omia kasvatteja ja heidän perheitään!


Maanantaina Porokoirakerho järjesti Tiina Pulskan johdolla paimennusharjoitukset poromiesten koirille. Runne pääsi ekana aitaan.




Runnella riittää innostusta. Vuoden ikäisellä porokoiralla on tietysti vielä opittavaa.  Paljon se on jo oppinutkin Joukon taitavalla opastuksella. Runne osaa haukkua käskystä ja rakastaa kelkan kyydissä olemista.


PR-hommat ovat Runnella jo hyvin tassuissa.


Maananataina Yle Oddasat oli tekemässä ohjelmaa porokoirista ja Runne antoi oman haaastattelun.




Vielä kiitokset huippumatkaporukalle: Rannulle, Tiinalle ja Tarjalle!

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Kuinka kaunis porokoirani onkaan työssään



Pitkä viikonloppu aurinkoisessa Lapin varhaiskeväässä Urakkapuljun erotusaidalla Kittilässä on takanapäin. Mieli on onnellinen ja kiitollinen. Poropaimennuskoe ja kilpailu sujuivat hienosti. Kilpailussa oli paljon tasokkaita koiria. Minä näen tässä sen pitkän kehityskaaren, joka alkoi joskus 1995:n vaiheilla, kun Porokoirakerhon poropaimennuskoetta alettiin kehittämään. Siihen on tarvittu hyvin monen ihmisen, koiran ja poronkin panosta. Kunnia niille kaikille, jotka ovat olleet mukana. Virheistä on opittu, onnistumiset ovat kannustaneet eteenpäin. Ilman koiria ja niiden upeita suorituksia emme olisi tässä.
Paimensukuinen lapinkoirani Pilvipolun Lilli sai minut innostumaan ensimmäisessä poropaimennuskisassa Utajärvellä. Monta mieleenpainuvaa koiraa kohtasin ja vein itsekin kokeeseen. Kautokeinosta kotoisin oleva rotuunotettu lapinporokoirani Cikki vakuutti minut siitä, että poromiesten kertomukset entisten porokoirien taidoista eivät olleet pelkkää tarinaa. Tänä vuonna osallistuin pitkästä aikaa kokeeseen koiralla, joka on näiden molempien jälkeläinen. Sen lisäksi suvussa on monta vanhaa legendaa kuten Joonas Pudaksen Sahfi Muonion paliskunnasta, Juuso Iiskon Tilkku (Tilhku) Raittijärveltä ja Iresa Jytäjoonas eli Joksa Lemmenjoelta.

.
Mansi edusti kunniakkaasti sukuaan.  Meikäläinen ei oikein pysynyt koiran vauhdissa. Kokeessa on porojen turvallisuuden takia liina koiran perässä.  Kun sain luvan päästää liinan käsistäni, Mansikin pääsi paremmin näyttämään taitojaan. Mansi olisi varmasti totellut ilman liinaakin. 

Koiran kiinnostus parttioon: Koira on kiinnostunut ja tasapainoinen

Koiran asenne ja olemus  tasapainoinen, valpas ja rauhallinen





Koira keskittyy tarkkailemaan parttiota sopivasti.

Joko kaikki tuli?

Koira haukkuu sopivasti.

Pyrkii pitämään parttion koossa.

Työskentelee sopivasti liikkumalla. Sopeuttaa voimankäyttöä parttiota kohtaan melko sopivasti.

Koiralla on hyvä laumanluku.

Koiran hallittavuus, kontakti ohjaajaan: Hallinnassa, valpas. Minua moitittiin liiallisesta ohjauksesta, josta koira paineistuu. Koiraan saisi luottaa enemmän. Myönnän virheeni.  Onneksi Mansilla on reilu asenne sekä paimennettavia että minua kohtaan. (kuva Tytti Tuominen)

 Katso koirani silmiä,

 katso korvia,

katso häntää



 Koira on onnellinen työssään!

Kiitos Laura Okkerille, että kuvasit ahkerasti  ja taitavasti kamerallani niin, että voin näin jälkeenpäin nautiskella tunnelmasta ja koirani kauniista paimennuksesta