Minulla todettiin reuma noin kymmenen vuotta sitten. Se ei elämääni ole kovin paljon haitannut. Muutama vuosi sitten kuitenkin käteni turposivat ja jäykistyivät sen verran, että jouduin luopumaan yhdestä lempiharrastuksestani eli neulomisesta. Jaoin lankani ja puikkoni pois. Viime syksynä käteni alkoivat parantua. Neulominen ja muutkin näppäryyttä vaativat hommat sujuivat taas paremmin. Syytä ihmeparantumiseen en tiedä.
Aion kuitenkin ottaa ilon irti niin kauana kuin se on mahdollista.
Talven ajan olen neulonut suomenlampaan värjäämättömillä villalangoilla. Suomenlammas onkin siitä ihana, että värejä ja sävyjä löytyy runsaasti: luonnonvalkeaa, mustaa eri sävyisenä, ruskeaa ja kainuunharmaan harmaita sävyjä.
Oma lammasmallini, jonka suunnittelin 90-luvulla.
Lammas ja sen villa inspiroi
Heleänä kesäpäivänä kokoontui Kortelahteen neljä naista patojen ääreen. Padoissa höyrysi koiranputken kukkia, suopursuja, raparperinlehtiä, veriseitikin helttoja, krappia ja sipulinkuoria.
Lampaat seurasivat kiinnostuneina touhujamme ranta-aitauksessa.
Liisa kaataa koiranputkia pataan.
Heidin opasuksella perehdyimme kasvi- ja sienivärjäyksen työmenetelmiin. Koiranputken väriliemi alkaa olla valmis noin tunnin keiton jälkeen.
Koiranputken jälkiliemessä tuli vähän vaaleampaa keltaista, Pike toteaa.
Sipulinkuoresta saimme vahvaa keltaista ja krapista punaisia sävyjä.
Kiitos Heidi, Liisa ja Pike iloisenvärikkäästä päivästä. Ollaan me vaan aika noitia!
Tässä minun kahden värjäyspäivän saaliini. Toisena päivänä värjäsin koivunlehdellä ja nokkosella ja veriseitinkin jaloilla. Harmaisiin lankoihin sain koivusta ja nokkosesta vihreitä sävyjä. Heinäkuussa jatketaan!
Heidi Kilpeläinen ja minä olemme mukana järjestämässä suomenlammaspäivää Kolin Ryynäsessä lauantaina 19.7. Kehruunäytöksiä, kasvivärjäystä, huovutusta, tietoa lampaista ja maisemanhoidosta. Vapaa pääsy. Tervetuloa!
Villasukkia ja maisemanhoitoa
