Lampaat kukistavat elämänlangan

Lampaat ovat ahkeroineet. Villa kasvaa ja Kortelahden pihapellot kaunistuvat ja maisema avartuu. Tämä Saramon lampaiden yhdeksän suomenlampaan ja kainuunharmaan maisemahoitoiskuryhmä on kyllä ihanan tehokas ja kaikenlisäksi hauska.

 Vietämme  yhdessä tunnelmallisia iltoja saunarannassa.

Aamukahvilla minulla riittää seuraa. Unna on oppinut olemaan rentona lampaiden seurassa silloin, kun ne laiduntavat. Kun siirrän lampaita aitauksesta tai aitaukseen, se auttaa innokkaasti. Lampaat ovat myös oppineet, että Unnan kanssa  tapahtuu aina jotain mukavaa.  Ne pääsevät uusiin paikkoihin ja saavat joskus pikkuisen lisäherkkuja.

Suuri harmistus on koko Kortelahdessa olon aikana eli 7 vuotta ollut pihan puupuistossa rehottava ja törkeästi leviävä elämänlanka, virallisesti karhunköynnös . Syyskesällä se on kiipeillyt omenapuuhun, tammiin ja lehtikuusiin. Tänä vuonna elokuun lopulla Kortelahden maisemanhoidosta vastaava Satuhakan Mariko aitasi lampaille koko tämän alueen ja sen takana olevan vanhan pellon sekä suojelumetsän reunan. Aluksi lampaat melkein hukkuivat elämänlankaviidakkoon.

 Mutta elämänlanka maistui!

 Sama alue viikon päästä. Vain lehtikuusen oksilla roikkuu elämänlangan jäänteitä. Hyvä tehomimmit!

Nyt voi siirtyä pellolle, jossa riittää monenlaista syötävää. Tosin  ei enää näin syksyllä kovin ravitsevaa. Nämä uuhethan eivät ole kantavia, joten ne voivat huoletta vielä laiduntaa vanhalla pellolla.
.

Laitumeen kuuluu myös pieni kaistale metsää, joka rajoittuu suojeltuun liito-oravametsikköön.

Aamulla auringonnousun aikaan läksimme Unnan kanssa etsimään lampaita, koska olin ajatellut viedä ne vähäksi aikaa rantalaitumelle, jossa on kasvanut uutta vihreää. Lampaat löytyivät metsiköstä.

Kuljetin lampaat Unnan avustuksella avaraan aitaukseen.

Siitäkös uuhet riemastuivat. Ne aloittivat hurjan rallin ympäri saunarakennusta.  Unnakin katsoi ihan kauhuissaan, että noitako pitäis paimentaa.

Pikkuhiljaa lampaat kuitenkin rauhoittuivat ja Aava tuli tapansa mukaan rapsuteltavaksi.
Mielenkiinnolla seuraan, miten uuden laitumen maisemat muuttuvat syksyn aikana. Ensi kesänä voimme aloittaa elämänlangan torjumisen jo aiemmin. Keväisin olen nauttinut puupuiston monelaisista puista ja sinivuokoista niiden juurella. Sitten elämänlanka on ominut puiston. Ehkäpä ensi kesänä on toisin.

Villasukkia ja maisemanhoitoa

Metsähallituksen järjestämä tapahtuma "Villasukkia ja maisemanhoitoa" sujui leppoisassa ja erittäin lämpimässä hengessä  Kolin Ryynäsessä launataina 19. 7. Kolmeen suomalaiseen maatiaislammasrotuun suomenlampaaseen, kainuunharmaaseen ja ahvenanmaanlampaaseen voi tutustua valokuvanäyttelyni avulla. Tarinoin ihmisetn kanssa lampaiden hoidosta ja niiden työstä maiseman hoitajina.

Näyttelyssä esiteltiin suomenlampaan värjäämättömiä ja kasvivärjättyjä lankoja ja niistä tehtyjä Heidin ja Kirstin käsitöitä.

Ryynäsen pihalla myös värjättiin lankoja pietaryrtillä ja veriseitikillä.

Lapset saivat kokeilla huovutusta. Liisa Saarelainen opastaa lapsia pallon huovuttamisessa.

Heidi Kilpeläinen oli tuonut paikalle kaksi rukkia, vanhan ja modernin mallin.

 Lisäksi tapahtumassa sai kokeilla myös värttinällä kehruuta. 

Kesäinen hellepäivä sujui iloisesti monipuolisen suomenlampaamme merkeissä. Ehkäpä tapahtumasta jäi kipinä kytemään.  Lampaasta riittää lämpöä ja hyvää mieltä koko vuodeksi!

Lunta odotellessa

Tänä syksynä  minulla on ollut pitkään monta asiaa epämääräisesti kesken. Nyt tulevaisuuden suunnitelmat alkavat selkiytyä. Minulla on luvassa mieluisia töitä kuvaamisessa ja kirjoittamisessa ainakin vuodeksi eteenpäin. Sitä ennen  tekisi mieli lähteä pienelle seikkailumatkalle. Mieli on hieman levoton.

Olen joutunut seuraamaan läheltä muiden murheita: nuoren työnhakua tässä markkinatalouden ruhjomassa yhteiskunnassa ja toisaalta vanhenemisen ahdistusta.
Syksystä selviää, kun  etsii valonpilkahduksia. Niitä löytyy aina, kun on valppaana. Sekä luonnossa että omassa elämässä.
Tässä muutamia valonhetkiä tältä syksyltä:

Yksi vakiokuvauspaikkani on yläkerran ikkuna, josta avutuu maisema Käränkävaaralle. Lokakuun alussa lehdet olivat vielä enimmäkseen puissa. Usein usvapilvet peittävät vaaran näkyvistä.

Lokakuussa täydenkuun aikaan satoi lunta, joka pysyi maassa pari päivää.

Koti otavan alla

Närhi ensilumilla

Nyt on pari viikkoa maisema taas ollut enimmäkseen harmaa.

Linnut ovat maiseman iloisia väripyrähdyksiä.

Minuun on iskenyt neulomisen himo. Monta vuotta oikea käteni ei reuman takia ole taipunut puikon ympärille. Jätin hyvästit rakkaalle harrastukselle ja jaoin pois langat ja puikot. Nyt on tapahtunut ihmeparantuminen. Olen tilannut suomenlampaan ja kainuunharmaan lankoja lampureilta ja Pelson vankilasta, jossa on suomenlampaan geeenipankkikatras. Sieltä sain myös ruskean lampaan villaan. Villalampaiden myötä ajatukseni siirtyvät luontevasti seuraavan työni pariin.