sunnuntai 17. elokuuta 2014

Rosvopaisti lampaasta, parasta hidasta lähiruokaa

Kesän juhla-ateria valmisettiin ja nautittiin Armivaarassa Tuopanjoella talon isännän Reivin Matin toimiessa pääkokkina. Lammasvarkaissa emme sentään käyneet, vaan ostimme kaksi lampaanpotkaa eli takakoipea Tukuvillan lammastilalta Varparannalta. Kasvikset: sipulit, lantut ja porkkanat saimme Joensuun torilta ja Matin kasvimaalta.
 Rosvopaistin valmistus aloitetaan kuopan kaivamisella
Kuopan pohjalle hiekkaa ja kiviä

 Kivien päälle nuotio, joka saa palaa pari tuntia niin, että syntyy kunnon hiillos.

Sillä välin voi aloittaa vaikka savusaunan lämmityksen,

 kuoria ja pilkkoa juurekset.

 Kuura miettii, että liikeneekö tuosta tuoksuvasta lampaasta mitään sen suuhun.

 Lampaan potkaan Matti hieroi karkeaa suolaa edellisenä päivänä. Sipulit, lantut ja porkkanat kääritään samaan folioon lampaan kanssa. Foliota kannattaa laittaa reilusti monta kerrosta, ettei paistiin pääse hiekkaa ja mehut pysyvät sisällä.

Parin tunnin kuluttua kuuma hiillos nostetaan metallisankoon.

 
Nuotion pohjalle lisätään hiekkaa.

Paistin päälle kääritään  sanomalehteä usampi kerros. Lopuksi Matti kastelee paketin päältä.

Märkä rosvopaistipaketti lasketaan kuoppaan hiekkapedille.

 Rosvopaistin päälle taas hiekkaa.

Sen jälkeen kuumat hiilet kaadetaan takaisin nuotioon.

Ja koko komeuden päälle uusi nuotio. Eikä satunnainen kulkija arvaa, että makkaranuotion alla kypsyy mehevä rosvottu lammas. Matti poltti nuotiota nelisen tuntia. Viisi kiloa lammasta kypsyi mureaksi.

Tämä on todellista slow foodia eli hidasta ruokaa ja sen odottamisessa tulee nälkä niin ihmisille kuin koirallekin.

 Matti nostaa tulikuuman paistin laudalle.

Olkaa hyvät!





Kiitokset Matti-kokille! 
Minulle tämä oli erittäin mieluisa ja maukas työkeikka. Sain kuvamateriaalia ja tietoa tulevaan lammaskirjaan, jossa tietysti neuvotaan rosvopaistin teko.

torstai 14. elokuuta 2014

Oodi kesälle ja lampaalle

Lampaat lähtivät ja kesä alkaa olla ohi.

Pikkukaritsat kasvoivat vajaassa kolmessa kuukaudessa uhkeiksi uuhineidoiksi.


Yksi kesän tavoitteeni oli kuvata lampaita maisemassa.
Toukokuu. Lampailla lyhyet villa ja rannan riippakoivulla kevyt vihreä keväthuntu.

Heinäkuu. Valkoapila kukkii.

Elokuu. Aamu-aurinko  avasi usvaverhot.

Kukkapelto kesäkuusa

Sateen jälkeen
.
Elokuun alussa maittavimmat kukat oli jo syöty. Hellepäivän aurinko nousee
Lampaat ruohonleikkurina kesäkuussa

ja  elokuussa

Metsälaidunnusta

Kiitokset Saramon lampaille ja Marikolle ja Pekalle hyvästä yhteistyöstä. Toivottavasti ensi kesänä taas nähdään!

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Hyvästi kissanpennut

Näiden kuvien myötä saattelen Liinun kesäpennut uusiin koteihinsa ja toivotan niille pitkää, onnellista kissanelämää!













sunnuntai 10. elokuuta 2014

Unnan kesä

Kesä on kasvattanut Unnan ja nostanut korvatkin pystyyn.

Mansin kanssa Unna on saanut painia ja leikkiä vetoleikkejä.



 Muut koirat eivät kyllä saa tulla Unnan ruokakupille. Kanoille se ei raaski murista



Kissanpentujen kanssa on seikkailtu pihalla. Nyt kaikki pennut ovat lähteneet.

Lampaat ovat aika röyhkeitä ja yrittivät laittaa Unnan ahtaalle.

Mukavasti Unnan itseluottamus on kuitenkin kesän aikana lisääntynyt. Sähköaidasta se sai pari pahaa tälliä. jotka tietysti yhdisti lampaisiin. Hienoa oli kuitenkin huomata, miten se pääsi pelostaan yli ja kohta viuhtoi entiseen malliin.

Sopivan pehmeä ja riittävän kova paimenkoiraksi, arvioisin.

 Unna on ollut mukana, kun päivittäin paimennan lampaita pihapiirissä. Alkuun se tarkkaili kauempaa. Koko ajan kuitenkin ottanut enemmän vastuuta pysyen kuitenkin hyvällä etäisyydellä laumasta.

Unna ei arkioloissa hauku. Muutaman kerran se on haukahtanut, kun  yrittää palauttaa lampaan laumaan. 

En ole opettanut Unnalle muuta kuin luoksetulon ja ei-käskyn. Muut asiat se on oppinut luontaisesti mukanani kulkien.
Ihastuin keväällä sen emoon Nastiin Näkkälässä. Unna on selvästi äitinsä tytär.
Unna on maatiaiskantainen porokoira Näkkälästä Unnan sukua


maanantai 4. elokuuta 2014

Pilven Poika elää muistoissa ja jälkeläisissä

Kesän kuumin päivä uuvutti kuninkaan



Suunnittelimme  Pilven Pojan 25-vuotissynttärijuhlaa syyskuun alkuun. Juhlat olisivat sattuneet sopivasti suomenhevosten katselmuksen eli kunkaallisten aikaan. Siellä on tänäkin vuonna Pipon jälkeläisiä arvosteltavana.
Pipo menehtyi pahaan suolitukokseen tänään 4. heinäkuuta. Ei kipulääkitys eikä hoito auttaneet, joten Pipo päästettiin kivuistaan. Pipo haudattiin yli kymmenen vuotta sen kotina olleen Rehulan tallin maille suuren rakkautensa shettisponitamma  Zampan viereen. Zampa kuoli kaksi vuotta sitten 28 vuotiaana.
Pilven Pojan synttärit vaihtuivat hyvien muistojen muistotilaisuuteen, joka järjestetään Rehulan tallilla myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana

Neljännesvuosisadan Pilven Poika on kulkenut perheemme rinnalla. Sen syntymä oli jo pieni ihme. Hankimme sen emän Elottaren siitostammaksi ja Lauralle ratsuksi. Varsojen saaminen osoittautui hankalaksi Elottaren epämääräisten kiimojen takia. Ensimmäinen pettymys oli keskenmennyt kaksoisraskaus. Kunnon kiima Ellulle tuli vasta seuraavana syksynä eikä silloin saanut enää suunnittelemamme orin sperma. Niinpä nuori, lupaava polvijärveläinen ori Ukko-Veto sai astua Ellun luonnollisesti Jorma Ratilaisen tallilla. Se kuitenkin ruunattiin pian astumisen jälkeen, joten Pipo jäi sen ainoaksi varsaksi.

Syksyllä syntynyt Pilven Poika vietti onnellisen lapsuuden emänsä Elottaren, shettistamma Zampan ja kyyttölehmä Voikukan kanssa Kontiolahden Pyytivaaralla.

Pipo syntyi aamuyöstä 7. syyskuuta 1989. Elotar hoivasi varsaa. Se ei kuitenkaan päästänyt sinnikästä oripoikaa nisilleen. Kuuden tunnin yrityksen jälkeen soiteltuamme useammalle eläinlääkärille, meitä neuvottiin aloittamaan keinoruokinta. Soitin hätäpuhelun Jorma ja Marja-Leena Ratilaiselle. Heidän ammattitaidollaan Elotar saatiin imettämään eikä myöhemmin enää ollut mitään vaikeuksia. Elotar sai kaikkiaan viisi loistavaa varsaa ja se aateloitiin jälkeläistensä, erityisesti Pilven Pojan, perusteella.

Kaksi vuotiaana honkkeli oripoika vietiin varsanäyttelyyn Joensuuhun. Nyt jo eläkkeelle jäänyt hevosagrologi ei pitänyt korskeasta oripojasta, jonka esitteli nuori, hento tyttö. Se jätti Pipon palkinnotta. Se oli meille kolaus, joka kasvatti uhmaa. Päätimme, että Pipo saa parhaat mahdolliset edellytykset kehittyä hyväksi ratsuoriksi. Pipo kantakirjattiin 1995 erinomaisin arvosanoin II+ palkinnolla.
Pilven Poika saavutti kolme hopeaa ja  monia hyviä sijoituksia suomenhevosten kouluratsastuksen mestaruuskisoissa Jukka Martikaisen, Kiki Nybergin ja Maarit Raiskion ratsastamana vuosina 1995- 2003.

Kun Maarit Raiskio ratsasti  nelivuotiaalla Pipolla ensi kerran koulutustilaisuudessa Joensuussa, hän sanoi Lauralle: "Sinulla on kultainen ori". Miten oikeaan Maarit osuikaan!

Yrittäjäperheemme eli velkataakan kourissa 1990-luvun alun laman aikaan. Pipo valoi meihin uskoa, että selviydymme. Köyhääkään ei panna kyykkyyn, jos sillä on hyvä hevonen
.
Pipon siitosurakin alkoi vaikeuksien kautta. Se oli siitosharjoittelussa isolla oriasemalla Etelä-Suomessa ja sai tuomion: hankala käsiteltävä, ei onnistu. Haimme laihtuneen, alakuloisen orin kotiin. Yhdessä Jorma Ratilaisen kanssa pukille hyppäämistä harjoiteltiin kaikessa rauhassa. Kun lopulta keksimme tuoda Pipon suuren rakkauden, shettisponi Zampan pukin eteen, hyppy onnistui. Pipon siemeniä, pilvenpisaroita, on nyt lähetetty ympäri Suomea niin paljon, että Pipolla on tällä hetkellä kaikkiaan 164 jälkeläistä ja se on saanut valion arvon jälkeläistensä perusteella.

Zampa ja Pipo Porin Rehulassa syystalvella 2010

Zampa eli Pipon rinnalla 28 vuotiaaksi ja haudattiin Rehulassa keväällä 2012.
Erityisen lämmin kiitos Rehulan tallin Marialle ja Matille Pipon hyvästä, ymmärtävästä hoidosta. Pipo sai olla tallin kuningas elämänsä loppuun asti. Kiitokset myös Pipon luotettvalle hoitajalle Hannalle. Meillä kaikilla on suuri ikävä. Meillä on kuitenkin  muistot ja ilo siitä, että olemme saaneet olla mukana Pilven Pojan tarinassa,joka ei unohdu.



 Laura peruskoulutti ja hoiti Pipon pikkuvarsasta siitosoriksi ja kilparatsuksi.

Nuoruuden kevättä kummankin rinnassa. Laura ja Pipo asuivat pari vuotta Gumbölen tallilla Espoossa.



Vielä yhdessä syyskuussa 2013

Videoklippi Pilven Pojasta kahden päivän ikäisenä emänsä Elottaren ja shettisponi Zampan kanssa Kontiolahden Pyytivaara Pilven Pojan ensilaukat
Pilven Pojan muistotilaisuus
Pilven Poika facebookissa
Maatiaismuori Suomenhevosten kuninkaalisissa 2014 Pilven Pojan perilliset