keskiviikko 26. elokuuta 2015

Monenlaisia paimenkoiria

Nuori maatiaiskantainen porokoira Unna pitää tarkaan silmällä lammaslaumaa Kortelahden pihalla.


Olen viimeaikoina  pohdiskellut paimenkoirien roolia kotieläinten, erityisesti lampaiden ja porojen, hoidossa. Itselläni on kokemusta työlinjan bordercolliesta, paimensukuisita lapinkoirista , lapinporokoirista ja maatiaiskantaisista porokoirista.

Eija Valtarin  bordercollie työssä

Bordercollieni Max ( 1982- 1995) oli uskollinen työkaveri silloin, kun meillä oli lammastila. Se oli hieman pehmyt ja toimi vain minun kanssani. Minä luotin siihen joka tilanteessa. Vaillinaisella koulutustaidollani sain siitä luotettvan työkaverin, jota ei tarvinnut pitää koskaan hihnassa. Jos sähköaita meni rikki ja toisella puolella lampaita houkutteli Valamon luostarin puutarha, saatoin komentaa Maxin paikalleen vartioimaan rikki mennyttä kohtaa siksi aikaa, kun hain varastosta lisää sähkölankaa. Kun  luovuimme lampaista, Max jäi työttömäski.  Onneksi se sai pian lauman huumorintajuisia paimensukisia lapinkoiria paimennettavakseen. Niiden ympärillä se pyöri vinhaa vauhtia ihan elämänsä viime päiviin asti. Minulla ei ole sen jälkeen ollut omia lampaita ja siksi ei myöskään bordercollieta. Kun minulta kysytään, mikä rotu olisi sopiva  lammastilan paimenkoiraksi, sanon epäröimättä, että käyttölinjan bordercollie. Muitakin rotuja varmasti on, esimerkiki kelpiet. Minulla ei ole niistä kokemusta.
Jos lampurilla ei ole kokemusta paimenkoiran koulutuksesta, neuvon häntä ottamaan pennun kasvattajalta, joka joko itse kouluttaa  koiran paimeneksi tai sitoutuu auttamaan koulutuksesta. Näin lampuri saa parin vuoden koulutuksella korvaamattoman työkaverin.


Työlinjan bordercolliella pitää mielestäni ehdottomasti olla töitä. Muuten se on selvästi onneton ja se voi kehittää omia työjuttujaan, jotka voivat olla onglemallisia. Havaintoni mukaan jotkut työintoiset bordercolliet, erityisesti nartut,  eivät osaa edes leikkiä toisten koirien kanssa. Ne vain paimentavat.

Pilvipolun Lilli

Paimensukisia pentuja minulla on syntynyt 152. Omassa perheessä on ollut kymmenkunta paimensukista. Ne ovat mukavia, älykkäitä ja oppivaisia perhekoiria, joilla osalla on myös paimennusominaisuuksia. Paimensukuisista lapinkoiristani en ketään kuitenkaan olisi suositellut työkoiraksi isolle lammastilalle. Pitkällä, kärsivällisellä koulutuksella niistä olisi varmaan joistakin saanut lammaspaimenen. Tällainen koira oli esimerkiksi rauhallinen Pilvipolun Lilli, joka sijoittui monena vuonna poropaimennuskisoissa ja opetti muitakin lapinkoiria paimentamaan.Sen tytär Pilvipolun Kuksamuori eli Venla toimii edelleenkin vetraanipaimena Pihamäen perhekodin maatilalla. Paimensukuiset sopivat hyvin maatilan monitoimikoiriksi. Ne tulevat  hyvin toimeen erilaisten eläinten kanssa.
Muutaman paimensukisen olen nähnyt myös Lapissa kiertäessäni toimivana porokoirana.

Vanha Venla tuli nuoren Rannun avuksi, että itsepäiset vuohet saadaan aitaukseen

Lapinporokoirapentuja on Pilvipolun kennelissä syntynyt 92 ja lisäksi maatiaiskantaisia porokoirapentuja 25. Lapinporokoirakasvateistanikaan en ketään uskaltaisi suositella isolle lammastilalle paimenkoiraksi. Ne ovat olleet astetta vauhdikkaampia ja kiivaampia kuin paimensukiset. Olisivat oppineet varmasti lampaiden kuljetuksen ja portista ajamisen. Ongelma olisi  ollut liian kova vauhti. Ehkä kärsvällisellä koulutuksella homman olisi saanut toimimaan. Ei kuitenkaan ole reilua suositella ammattilampurille koiraa, jonka koulutuksen tietää vievän aikaa ja kärsivällisyyttä tuplasti sen kuin lammaspaimenksi syntyneen bordercollien. Pilvipolun Piparin ja Maatiasen pentu Joiku toimii perhekoirana ja pientilan yleiskoirana. Joiku pysyy hyvin pihalla ja kulkee  emännän apuna  töissä, auttaa lampaiden siirrossa ja vuohien vahtimisessa. Maatilan monitoimikoiraksi lapinporokoirakin sopii mainiosti.

Mansi ja Pilvipolun Pipari tulevat hyvin toimeen kaikenlaisten kotieläinten kanssa.

Tietenkin kaikki koirat ovat yksilöitä ja poikkeuksia  on kaikissa roduissa. Eivät kaikki bordercolliet ole hyviä paimenia. Ja ehkä vielä jonain päivänä joku lapinkoira tai lapinporokoira läpäisee paimenkoirayhdistyksen paimennustestin. Vielä ei näin ole tapahtunut. Porokoiria on kokeiltu lammastiloilla jo pitkään. Vuonna 1943 julkaistussa N. Inkovaaran kirjassa Kannattava lammastalous kerrotaan yrityksestä, jossa  pohjoisen porokoiria tuotiin lammaspaimeniksi Sukevan vankilatilalle.
Minusta ei ole porokoiralle häpeäksi, ettei se ole valloittanut Suomen lammastiloja bordercollieilta ja muilta tähän tehtävään vuosisatoja valinnan kautta kehittyneiltä lammaspaimenroduilta. Porokoira on valikoitunut poropaimeneksi ja toivoisin, että poropaimenen erityisominaisuudet koiralla myös säilyisivät. Ne tekevät siitä paimenkoirien joukossa erityisen ja arvokkaan.

Cikki

Hyvä porokoira on kohtuullisen kova luonteeltaan. Isännälleen se kuitenkin on aina nöyrä. Porotyö on vaudikasta ja koira joutuu usein työskentelemään kaukana isännästään. Siksi porokoiran pitää kyetä myös itsenäisiin ratkaisuihin.  Ne paimentavat liikkeellä ja haukulla. Oma kokemukseni on, että sekä paimensukuisissa lapinkoirissa että lapinporokoirissa on paljon älykkäitä koiria. Kun minulla on ollut kunnia tuntea useampia tällaisia älykköjä, en oikein enää osaa vaihtaa koirarotua.  Tärkeitä ovat tietysti myös porokoiran fyysiset ominaisuudet: hyvä, säänkestävä turkki ja konstailematon ravaajan rakenne.
Olen seurannut Porokoirakerhon poropaimennuskokeen kehitystä alusta eli vuodesta 1995 lähtien. Olen myöskin haastatellut porokoiraa  työssään käyttäviä poromiehiä ja joitakin poronaisiakin ympäri Lappia. Erityisesti arvostan Tunturilapin saamelaisten perinnettä ja tietoa poropaimennuksesta, koska siellä on pisin perinne koiran käytöstä ja joillakin alueilla koiria käytetää  edelleen.

Pilvipolun Onerva eli Moona poropaimennuskisassa 2002

Omista lapinporokoiristani ja maatiaiskantaisista porokoirasukuisista kasvateistani olisin uskonut joidenkin pärjäävän porokoiran työssä. Paras olisi ollut varmasti kautokeinolainen, poromiesten kasvatti Cikki, joka tuli minulle pentuna ja on kaikkien lapinporokoirakasvattieni kantanarttu. Cikin ja Lukan tyttärestä Pilvipolun Silvasta olsi myös tullut hyvä, tottelevainen porokoira, samoin mutamasta sen jälkeläisestä. Tosin jotkut niistä olivat melko vaativia koultettavia. Cikin ja Iresa Jytä-Joonaksen  tytär Leammi-Cikka oli arvostettu, kehuttu poromiehen työkoira. Cikin ja Jahkkas Basillin eli Pasin tytär Pilvipolun Onerva eli Moona herätti kovasti huomiota  poropaimennuskisoissa. Muitakin  ehkä nuoremmassa polvessa on.

Pohjolan tilan ahvenanmaanlammas ja  islanninlammaskoira Tunturiketun Affa


Arvostan kasvatustyötä, jossa kunnioitetaan koiran historiaa ja pyritään säilyttämään koiran käyttöominaisuudet, Oli mukava vierailla Kerimäellä Pohjolan tilalla Riitta Lumiluodon luona. Hän kasvattaa Tunturiketun kennelissään islanninlammaskoiria. Pohjolan maatilalla kasvatetaan myös ahvenanmaanlampaita ja horniolaisia maatiaiskanoja.
Islanninlammaskoira on tempperamenttinen, haukkuva paimen. Riitan tilalla hänen kolme koiraansa osallistuvat lampolan töihin.
Riitan lampailla saa Riitan ohjauksessa muutkin paimenkoirarodut harjoitella paimennusta. Minulla oli vierailupäivänä hieno tilaisuus nähdä monenlaista paimennustyyliä. Lähes kaikki koirat olivat aloittelijoita. Silti tai ehkä juuri sen takia niissä näki selvästi rodunomaisia eroja.


Riitta Lumiluoto islanninlammaskoira Affan kanssa hommissa. Affalta sujuivat iloiseti kuljetukset ja  aitauksesta toiseen siirrot.
Nuori islanninlammaskoira narttu  Jofa  (parkki) ja samanikäinen paimensukuinen Nita

Jofa ja Nita.

Bordercollieuros Flamme paimentaa



Viiden kuukauden ikäinen lapinporokoirapentu Tassu tutustuu lampaisiin.



Tassu oli kovasti kiinnostunut ja lupaava paimenkoiran alku.

Zinaidan Luna on puolitoistavuotias lapinporokoira. Luna on sijoitusnarttuni, jonka suku menee emän puolelta Cikkiin ja isä on näkkäläläistä porokoirasukua.

Luna haukkui reippaasti ja innostui kovasti lampaista.

Se osoitti selkeästin laumasilmää ja pyrki kiertämään ja pitämään lauman kasassa.



5 kommenttia:

  1. Ihana nähdä paimenkoiria työssään näissä kuvissa. Olen päässyt näkemään vain bordercollieita paimennustyössä, se on hienoa nähtävää.

    VastaaPoista
  2. Meillä on ollut kaksi bordercollieta Rosita jonka ostin pentuna kasvattajalta sekä Roope jonka sain myöhemmin parivuotiaana, sillä oli kaupunkilaistausta.
    Rosita leimaantui paimennusmielessä lapsiin, se ei päästänyt heitä silmistään. Meillä oli silloin vuohia, jotka olivat sen mielestä kiusankappaleita. Oli myös hanhia jotka se piti oorningissa siinä lasten kaitsemisen sivussa. Mutta Rositaan tuli sokeritauti, joka paheni nopeasti ennenkuin ymmärsin mikä sitä vaivaa. Yksi suurimpia mysteereitä on mihin se katosi, meni jonnekkin kuolemaan eikä edes naapurin lapinkoira Mörri, joka oli ylin ystävänsä, löytänyt.
    Niinpä kun Roope kolmivuotiaana alkoi juoda paljon vein sen heti tutkimuksiin, lääkäri sanoi ettei noin nuorella ja hyväkuntoisella koiralla ole diapetes. Virtsakoe näytti sen olevan. Päätin aloittaa insuliinhoidon ja hoidin kuusi vuotta Roopea insuliinilla. Se tuli itse pyytämään pistosta ja mielestämme se sai ihan hyvän koiranelämän. Paimensi lehmiä lypsylle aamuin illoin.
    Rositan kasvattajan kanssa jälkeenpäin puhuimme diapeteksestä, eikä asia ollut hänelle outo. Roope ja Rosita eivät kumminkaan olleet sukua, sen paimenkoirayhdistyksestä selvitimme.
    Eivätkä myöskään ylipainoisia ja molemmat saivat liikuntaa ihan niin paljon kuin halusivat.

    VastaaPoista
  3. Jäin miettimään tuota:
    Työlinjan bordercolliella pitää mielestäni ehdottomasti olla töitä. Muuten se on selvästi onneton ja se voi kehittää omia työjuttujaan, jotka voivat olla onglemallisia. Havaintoni mukaan jotkut työintoiset bordercolliet, erityisesti nartut, eivät osaa edes leikkiä toisten koirien kanssa. Ne vain paimentavat.

    Tarkoitatko, että on oltava paimennustyötä? Harilla on satunnaisesta, Nikillä ei lainkaan paimennushommia eikä muutenkaan oikein muuta kuin luonnossa liikkuminen. (Nikihän pelkää lampaita...) Ellen ole liian jäävi, sanoisin, että eivät ole onnettomia:). Varmaan on toisenlaisiakin bortsuja, jotka enemmän kaipaa paimentamista. Tuo oli minulle uutta, että jotkut bortsut ei osaa leikkiä muiden kanssa. Sellainen mielikuva minulla on, että jos bc on elänyt bc.laumassa ja ulkoilu on pääasiassa laumassa vapaana ja vauhdilla menoa, voi kehittyä "vain paimennus-leikkityyli". Koirat paimentavat toisiaan.

    VastaaPoista
  4. Ilman muuta bordercollieita on monenlaisia. Onhan niitä paljon, jotka tekevät töikseen agilityä, tokoa jne. Tarkoitan, että jos lammastilalle otetaan työkoira, jota ei sitten käytetäkään ja maatilan kiireet tietäen ei harrasteta muutakaan, Tai otetaan bortsu kaupunkikoiraksi tai lasten kaveriksi, jonka kanssa tehdään vain pakolliset pissalenkit. Koira on varmasti onneton ja voi kehittää muita juttuja. Sinun koirasi varmasti elävät monipuolista elämää kanssasi maalla ja luonnossa retkeillen. Eikä kaikki borsut ole syntyneet lammaspaimeniksi. Tuosta leikkimisestä minulla on omia havaintoja ja myös eräs koirakouluttaja oli havainnut saman. Mitään asiaa ei voi yleistää. Minusta se kuitenkin kuvastaa joidenkin bortsujen pakonomaista tarvetta työtekoon, että leikkiessäänkin ne vain paimentaa.

    VastaaPoista
  5. Tuleekohan tämä kahteen kertaan, kun hävisi eka yritys. Eli siis: nyt ymmärrän Kirsti. Kiitos lisävalistuksesta! Jälkeen päin tajusin, että Niki itse asiassa on epäleikkijä muuten kuin että silloin tällöin Harin kanssa leikkii ja välillä itsekseen hepuloi. Kun Harin kanssa leikitään, Niki pyörii ympärillä paimentyyliin. Tosin Nikin paimennus on sellaista, että "äänet käskevät", mutta eivät anna tarkempia ohjeita.

    VastaaPoista