Mikäs tämä on, ihmettelee Vieno Kananen.
Pari päivää sitten koirat Mansi ja Unna alkoivat haukkua lammaslaitumella ja tuijottivat heinikkoon. Kutsuin koirat pois ja menin itse paikalle katsomaan. Pitkästä heinikosta kuului tuohtunutta tuhinaa.
Seuraavana päivänä pieni siilinpoikanen köpötteli pihassa. Koirat sen taas löysivät.
Se kuljeskeli pihalla määrätietoisen näköisenä eikä tuntunut paljon välittävän ihmisistä tai kotieläimistä. Luottiko se niin suuresti piikkeihinsä?
Liinu-kissa vilkaisi sitä ohi kulkiessaan, mutta antoi olla rauhassa. Muutama vuosi sitten pihapiirissä asusteli aikuinen siili. Se ehkä opetti (toivottavasti) kissoille, ettei piikikäs siili ole kissojen ruokaa.
Kanat ensin vähän säikähtivät, mutta sitten uteliaisuus voitti.
Siilinpoikasen pitäisi syksyyn mennessä kasvaa noin 700- 800g painoiseksi, että se selviää talvesta. Aion nyt seurata, jääkö se Kortelahden pihapiiriin. Koirat kyllä sen varmasti löytävät ja kertovat haukullaan. Mansi on jo nuorempana tottunut siileihin eikä vahingoita niitä. En usko, että Unnakaan on kovin saalistusintoinen. En ole koskaan antanut koirieni myyrästää.
Jos siilinpoikanen jää tänne, siirrän sen tyhjään lammasaitaukseen navetan taakse ja laitan sinne sopivaa ruokaa. Lammasaitauksen portit voin sulkea niin, etteivät koirat mene syömään poikaselle tarkoitettuja herkkuja. Siili tietysti kulkee, minne tahtoo. Jos se kuitenkin ruuan takia pysyttelisi siellä pihan rauhallisemmalla puolella. Ruuaksi käy suurin piirtein sama ruoka kuin kissoille ja koirille. Ruoka ei saa olla liian suolaista eivätkä maitotuotteet sovi. Ajattelin laittaa lähinnä koiran ja kissan kuivamuonaa. Niitä eivät kanat syö, mutta siilille pitäisi kelvata. Sitten pitää vain toivoa, että se saa kasvaa rauhassa niin, että pääsisi turvallisesti ja pulskistuneena talviunille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti