Repolaisten nimiäiset

Kaikki Unnan pennut katselevat nyt maailmaa avoimin silmin ja on tullut aika antaa pennuille nimet. Pitkän pohdinnan jälkeen nimet loksahtivat paikoilleen kuin itsestään. Pennut ovat Pilvipolun Repolaisia, koska he ovat synyneet uudella kotiseudullamme Reposaaressa. Sitten aloin pohtia, miksi halusin tämän pentueen. Syyhän oli halu saada kasvatuksessani tärkeiden narttujen geenit jatkumaan. Kun nyt sopivasti syntyi peräti viisi tyttöä, niille voi antaa perinteikkäät esiäitien nimet isän Pilvipolun Helmen Arwon  sukutaulusta. Ja eiköhän sieltä löydy ideaa myös poikien nimille. Mutta eihän Unna-emonkaan osuutta saa unohtaa. 

Pentueen pienin tyttö on Unnan värinen. Unna tarkoittaa saameksi pientä. Pienestä koostaan huolimatta hän on sinnikäs ja eikä luovuta hevillä tissiä, vaikka isommat yrittävät syrjäyttää. Hän aukaisi myös ensimmäisenä silmänsä. Saakoon pentu nimekseen Pilvipolun Unni Repolainen. 

  

Unni ja veljet päivälevolla. 

Cikki on kantanarttuni. Cikki on saanut jo usemmassa pentueessa kaimoja, joten tässä pentueessa kaiman saa Cikin loistava tytär Pilvipolun Silva. Kaksi tytöistä on väritykseltään Silvan tyyppisiä. Vaikea sanoa, jäävätkö mustiksi vai tuleeko heistä riistanvärisiä. Mutta laajat vaalennukset ja valkeat tassut ovat samanlaiset kuin Silvalla. Yllä oleva tyttöpentu, jolla oikean etujalan varvas on musta, olkoon Pilvipolun Silva Repolainen.

  

Toinen lähes samanvärinen tyttö saa nimensä Silvan hienon tyttären Pilvipolun Metsänimpin eli Hallan mukaan. Hän on Pilvipolun Impi Repolainen.

Pentueessa on kaksi tummempaa tyttöä, joilla on pienemmät merkit. He muistuttavat väritykseltään kantanarttu Cikkiä. Toinen on kastanut tassunpäät valkeaan maaliin. Hän saa nimekseen Pilvipolun Kaisla Repolainen Hallan tyttären Pilvipolun Kaislan mukaan.

 

Toisella tummalla tytöllä ei ole valkeaa etutassuissa ja vain vähän takatassuissakin. Hän saa nimekseen Pilvipolun Helmi Repolainen isoäidin Pilvipolun Vienan Helmen eli Nulpun mukaan ja myös isän nimen mukaan. Helmi on pentueen isoin narttu tällä hetkellä. 

Yksi pojista on selvästi hallava eli riistanvärinen niin kuin emo. Hänen nimensä on Pilvipolun Renni Repolainen isoisoisoisän Nequam Rennyn mukaan. 

Kaksi mustaa poikaa on myös vaikea erottaa toisistaan. Tämä on ekana syntynyt. Olkoon hän Pilvipolun Ranno Repolainen isoisoisän  Tammenniskan Amin kutsumanimen Rannon mukaan. Pilvipolullahan on jo Runneja kaksittain, Ranne ja Unnan veli on Rannu niin että vielä joukkoon mahtuu yksi Ranno, että kasvattaja varmasti menee nimissä sekaisin. 

Rannon tunnistaa masussa olevasta v-kirjaimesta. 

Toinen musta poika saa nimensä isän Pilvipolun Helmen Arwon ja isoisän Pihlajamäen Arwo-Merkin  mukaan eli hän on Pilvipolun Arwo Repolainen. Arwolla on masussa M-kirjain.

Pennut tottuvat lapsiin pienestä pitäen. Pieta käy katsomassa pentuja lähes joka päivä. Hän osaa käsitellä pentuja kauniisti ja rauhallisesti. 

Lisää näiden pentujen esiäideistä ja isistä voi lukea täältä 

Pilvipolun lapinporokoirat

Maatiaismuorin saunapäivä

Kortelahden saunarannassa aamut ovat parhaita. Valtakunnallisena saunapäivänäkin päätin lämmittää sauna aamulla varhain.

Käränkälammella leijaili vielä kevyt usva. Ilma tuoksui kypsälle kesälle.

Pinosin koivuhalot kiukaan pesään ja sytytin tulen.

Sää oli heti aamusta hiostava. Läksin aamu-uinnille. Omassa lahdukassa joudun vähän pujottelemaan ulpukoiden lomitse ja välillä on liian matalaakin. Suon reunaa on kuitenkin ihana uiskennella. Keskellä lampea avautuu maisema Kolille päin. Kellun ja hengitän syvään katsellen  poutapilviä.  Minun kesäjoogaani. Rakastan luonnonvesissä uintia.

Kuikka huutelee jossain, mutta näkösällä on vain nuoria lokkeja. Kuvia en toki ottanut uidessa, vaan pari päivää aiemmin, kun olin lammella kajakilla.

Mansi ja Unna sekä Sulevi kanoineen ovat aina mukana saunanlämmityksessä.

Lapinporokoirat ovat käteviä, kun haluaa saunoa ja uida rauhassa. Ne taatusti ilmoittavat satunnaiset kulkijat. Sulevi-kukkokin on valppaana.

Tietysti vuohetkin tulevat rantaan, kun siellä tapahtuu jotain. Ne ovat todella seuraeläimiä!

Nikke ja Lempi ovat oppineet hyppimään aitojen yli. Rantalaitumelle laitetaan parstaikaa sähköjä. Eiköhän ne sen jälkeen pysy aitauksessa. Mansi ja Unna kyllä mielellään palauttavat karkulaiset takaisin. Mutta kuin vieteriukot vuohet pomppaavat kohta taas aidan väärälle puolelle.

Helteisen aamupäivän saunoin ja uin. Unnankin sain houkuteltua veteen.

Nautinnollista saunapäivää kaikille!

Unnan pennut saivat nimensä

Yläkuvassa viikon ikäiset pennut alakuvassa kaksiviikkoiset.

Hei, nyt meillä on silmät auki ja on aika saada nimet!

Pilvipolun 19. lapinporokoirapentueen nimien teema on Näkkälä, saameksi Neakkel. Pyörittelin  Kaamos-Skábma-teemaa, mutta ei se kuitenkaan napannut. Pentujen emä Unna on Näkkälästä ja Unna aloittaa uuden sukulinjan lapinporokoirissa. Nimen loppuosa tulee perinteisistä saamenkielisistä porokoirien nimistä. Ne perustuvat usein väriin, merkkeihin tai luonteeseen.

Pilvipolun Neakkel-Rino, Rino tarkoittaa mustaa koiraa, jolla on valkoista kuonossa

Vasemmalta Pilvipoun Neakkel-Muste, Neakkel-Mánnu ja Neakkel-Benne. Muste on musta koira, Mánnu on saameksi kuu. Lisäksi nimessä on mukana sekä emän Unnan että isän Manun nimi. Benne-nimi annetaan pienelle koiralle. Tällä hetkellä pentueen pienin. Kokoerot eivät kyllä ole kovin merkittäviä. Eli aikuisena Benne ei välttämättä ole pienin. Se on kuitenkin hyvä koirannimi.

Vasemmalla Pilvipolun Neakkel-Hálle. Hálle on saameksi ahne koira, toivottava ominaisuus porokoiralle.  Hállen vieressä Neakkel-Muste, sitten Neakkel-Ránne. Ránne tarkoittaa harmaata.
Viimeisenä kuvassa Neakkel-Benne.

Tässä keskellä röhnöttää Pilvipolun Neakkel-Runne. Runne on ruskea koira.

Käytän pennuista nyt näitä nimen loppuosia niiden täällä ollessa. Uudessa kodissa pennulle voi tietysti antaa uuden kutsumanimen.

Mansikin saa vähän jo hoitaa pentuja.

Unnalla on aika rankkaa seitsemän veljeksen kanssa. Hyvin se on  selvinnyt ja maito on riittänyt.
Pennuista mahdollisesti vielä yksi vapaana.

Unnan ja Manun Skábma-pennut

Unnan ja Manun lapinporokoirapennut laitettiin alulle marraskuun lopulla, kun porokoirien syntysijoilla aurinko ei nouse horisontin ylle enään ollenkaan. Kaamos-sana tulee suomenkieleen saamenkielestä. Pimeyden aikaa kutsutaan  pohjoissaameksi skábmaksi.

Lumi tuo valoa kaamosaikaan. Kolilla Unna sai nauttia koko odotusaikansa lumen riemuista.

Pentumasu ei paljon vauhtia haitannut.
Unnan on vilkas, ystävällinen ja sinnikäs pikku porokoira. Se on rotuunotettu ja viettänyt varhaispentuaikansa Näkkälän keväthangilla. Täällä Kortelahdessa Unna tottui nopeasti kotieläimiin. Minä en ole varsinaisesti kouluttanut Unnaa, vaan se on oppinut esimerkiksi paimentamaan kulkiessaan minun ja vanhempien koirieni mukana. Meille tulee aina keväisin koiriin tottumattomia lampaita. Vaatii hyvää silmää ja sinnikkyyttä paimentaa niitä lohkolta toiselle. Unnasta on ollut paljon apua tässä työssä.
Tässä pari videota viime kesältä:
 Unna kuljettaa lampaita kesäk.17 (Muutama lammas oli alkukesästä aika hankala ja yritti panna hanttiin paimenelle)
Unnan kanssa siirretään lampaita elok. alku ( tässä lampaat olivat aluksi "häkissä" eli olivat tunkeutuneet omenapuuta suojaavan verkon sisään. Vaativa on myös aitauksien välissä oleva jyrkkä käännös alas portille. Lampaat olisivat menneet mieluummin pihaan syömään )

Rotuunottotarkastus keväällä 2017, jalostustarkastaja Mari Lackman: Yleisvaikutelma rodunomainen, koko 45, 5 cm, purenta normaali, tyyppi erittäin hyvä, mittasuhteet erinomaiset, nartulle sopivat, sukupuolileima selvä, kallo vahva, ilme rodunomainen, ilmeikäs, kuono vahvahko, kirsu ok,  otsapenger normaali, voimakkaat kulmakaaret, korvat hieman leveäasentoiset, silmät pyöreähköt, keskiruskeat, luusto keskivahva, kokoon sopiva, ylälinja hyvä, selvä antikliinipiste, alalinja nouseva, rintakehä hieman pyöreä, rintalasta saisi olla pidempi, eturaajat hyvänasentoiset, eturaajojen kulmaukset erittäin hyvät, lanne joustava,tilava, lantio laskeva, takaraajat ok, takaraajojen kulmaukset erittäin hyvät, liikunta kevyt liike, suora, keskipitkä, tasapainoinen askel, käpälät hyvät, soikeat häntä normaalipituinen, liikkuessa kiertyy, karvapeite hieman pehmeä, pituus ok, väri riistanvärinen, yleiskunto erinomainen, luonne rodunomainen.

Korpikairan Ikirouta eli Manu asui Kortelahdessa viikon, kun se oli heilastelemassa Unnaa. Se sopeutui hienosti, oli ystävällinen, rauhallinen, varma käytöksinen ja erittäin hyvä astuja. Manun omistaja, Ruskaroihun kennelin Emilia Soidunsaari kertoo Manusta: "Manu on hyvin charmikas, energinen ja kuuliainen herrakoira, joka välillä yrittää hieman kukkoilua harjoittaa. Manu on mahdottoman kiltti ja lutuinen sohvakaveri, mutta tarpeen tullessa hyvin toimelias ja menevä poika. Vaikka Manulta löytyy itsenäisyyttä ja tiettyä itsepäisyyttä, niin poika on kyllä halutessaan hyvin yhteistyöhaluinen." Manusta löytyy MH-luonnekuvaus koiranetistä. Manu on saanut näyttelystä ulkomuodostaan arvion  EH (erittäin hyvä).

Unnalla ja Manulla on molemmilla tutkitusti terveet silmät, lonkat B ja kyynärät ok. Molemmat on geenitestattu eivätkä kanna prcdPRA-silmäsairautta. Unnalla on pompentaudin kantajuus, mutta Manu on sen suhteen terve, joten pennut eivät voi sairastua myöskään pompentautiin. Kantajuus voi kuitenkin periytyä Unnalta, joten ennen siitoskäyttöä Unnan jälkeläiset pitää geenitestata.

UnnaxKorpikairan Ikirouta pentujen sukutaulu kertoo yhdestä tärkeimmästä tavoitteestani. Haluan tuoda lapinporokoiriin uutta geeniainesta, joka pohjautuu pohjoiseen, alkuperäiseen porokoirakantaan. Suvussa omat rotuuntuomani kantakoirani Cikki (Kautokeino)ja Unna (Näkkälä) sekä Piekku (Salla), jonka  rotuun saamiseen olin aikanani vaikuttamassa. Omista rotuunotetuista ja Piekun jälkeläisistä enemmän Pilvipolun lapinporokoirat -kotisivuilla

Tammikuun puolessa välissä kaamosaika on pohjoisessakin ohi. Unnan synnytys lähestyi.
Pentumasu ei paljon vauhtia haitannut.

Mansi selvästi tiesi, mitä Unnalle on kohta tapahtumassa.

Mansi otti doulan tehtävät vakavasti ja huolehti Unnasta. Tuli itsekin valeraskaaksi.

Pennut syntyivät lauantaina  27. 1  muutaman päivän etuajassa . Ensimmäinen pentu oli niin iso, että Unna tarvitsi vetoapua sen synnyttämisessä. Seuraavat kuusi tulivat maailmaan sitten helpommin. Urakka oli Unnalle rankka, koska pennut olivat isokokoisia. Kaikkiaan synnytys kesti yhdeksän tuntia. Unna  jaksoi kuitenkin alusta asti hoitaa pentuja hyvin .
Pilvipolun kenneli heräsi oikein kunnolla melkein kolmen vuoden talviunestaan seitsemän uroksen voimalla.  Edelliset pilvipolkukaiset pennut ovat syntyneet keväällä 2015.

Seisemän poikaa! Yksi parkki, ainakin yksi hallava ja loput mustia valkein merkein. On nelisilmää, valkoista sukkaa ja otsaviirua.

Pennut luovutetaan 8 viikkoisina 23. 3. alkaen, kun kesäaika alkaa. Pennut asuvat minun, kolmen kissan ja kahden koiran kanssa. Ne pääsevät ulkoilemaan Kortelahden pihalla säiden mukaan viisi- kuusiviikkoisina. Noin kuusiviikkoisina on vuorossa  pentutestaus ja käynti eläinlääkäritarkastuksessa. Pennuille syötetään enimmäkseen raakaruokaa. Mutta totutetaan myös hyvänlaatuiseen kuivamuonaan ja kotiruokaan niin, että tulevat omistajat voivat valita oman ruokintatapansa. Tavoitteeni on tarjota pennuille monipuolinen, virikkeellinen ympäristö niin, että niillä on paljon positiivisia kokemuksia ja hyvä vastutuskyky tulevaa elämää varten.
Jos voit tarjota kodin, jossa koira saa elää koirana perheen kanssa, ulkoilla ja retkeillä luonnossa, ota yhteyttä sähköpostilla kirsti.hassinen (at) gmail.com tai puhelimitse 0400 725427. Olen kiinnostunut sijoittamaan yhden uroksen poronhoitajaperheeseen, jos joku poromies tai -nainen on valmis ottamaan vastuun porokoiran koulutuksesta.
Voit seurata pentujen elämää facebookissa Pilvipolun koirat-sivuilla

Maatiaismuorin joulusikermä

Tämä jouluinen sikermä, jossa lainaan pätkiä rakkaimmista lapsuuteni ajan joululauluista, on omistettu erityisesti lapsenlapsilleni Peetulle, Hugolle ja Pietalle sekä kaikille lapsenmielisille jouluihmisille!