Onko kesä ilman kanoja kuin pilvinen päivä?
Kortelahteen ensimmäiset kanat tulivat kesällä 2011.
Hain silloin kukkopojan ja viisi kananuorikkoa Pielisen toiselta puolen Vuonislahdesta Erkki Kettuselta.
Taisto-kukko ja kanat kotiutuivat nopeasti ja saivat kavereikseen koirani Silvan ja Piparin sekä Hilla-kissan pentuineen.
Kanat hautoivat ja tipuja kuoriutui useampana kesänä alkuvuosina. Niistä sai alkunsa muutaman hornionkannan säilyttäjän parvi.
Yhden talven minulla oli hoidossa Ukko-kukko kanoineen. Kesäksi se meni töihin Kolin kansallispuistoon. Valitettavasti Ukosta tuli lopulta kukkoa viinissä, kun se äityi jahtaamaan turisteja pois Mattilan pihalta.
Taisto ja sen poika Yrjö ovat olleet hyvin sopuisia ja seurallisia kukkoja.
Kun Yrjö kuoli, hain parin vanhan rouvan seuraksi taas Pielisen toiselta puolelta Jaskaselta nuoren Sulevin. Sulevista sain mainion kaverin. Se tuli pihalla aina tervehtimään ihmisiä ja kotieläimiä.
Viime keväänä Sulevi sai kaksi uutta nuorta kanarouvaa Kerimäeltä Pohjolan tilalta, kun vanhat rouvat olivat talven aikana siirtyneet taivaallisen kukon laulumaille.
Sulevi, Vuokko ja Vappu halusivat olla mukana kaikessa.
Koiranpentujen kasvatuksessa
Tutustua hiehoihin
ja jopa vuohiin, vaikka se olikin aika haasteellista.
Syksyllä Vuokko onnistui hautomaan yhden tipusen.
Nyt siitä on kasvanut talven aikana komea kukko, Tarmo. Vielä Sulevi ja Tarmo tulevat juttuun samassa tilassa. Kevään aikana olisi kuitenkin hyvä löytää Tarmolle uusi koti. Tarmo on puhdasta hornionkantaa, mutta en ole enää itse säilyttäjä. Kortelahden uudet asukkaat ottavat Vuokon, Vapun jaSulevin hoitoonsa.
Jos haaveilet omista kanoista kannattaa lukea kirjani Omat kanat, omat munat, pihakanalan perustaminen
Kotisivuillani on tietoa suomalaisista maatiaiskanoista ja löytämästäni hornionkannasta
Kiitos kauniit kanani ja kukkoni!
Minä kokeilen nyt kaupunkimaisempaa elämää Reposaaressa. Toivon maatiaiskanoille je erityisesti hornionkannalle paljon aktiivisia säilyttäjiä, että nämä ainutlaatuiset maatiaisemme säilyisivät. Mielelläni edelleenkin kierrän kuvaamassa maatiaisia, nyt ehkä enemmän Satakunnassa ja Pirkanmaalla.
Mahtavat kuvat! Että osaavat kukot olla komeita.
VastaaPoistaKyllä sinulla Kirsti, on ollut rikas elämä kaikkine eläimeen ja maisemineen. Hienoja kuvia, ja seikkailusi sen kuin jatkuvat.
VastaaPoistaItsekin välillä ihmettelen, miten minä olenkin saanut elämääni niin ihania eläimiä ja myös ihmisiä. Kyllä seikkailut ja jutut blogissakin jatkuvat. Kiitos myös uskollisille lukijoille.
VastaaPoistaIhania ja vauhdikkaita kuvia! Toivottavasti elämä sujuu yhtä hyvin siellä isommalla rannikollakin:)
VastaaPoista