Valman kissamainen syysloma

Kolme vuotta sitten syksyllä 2018 kasvattini puolivuotias Pilvipolun Metsänkultarinta eli Valma kävi luonani Kolin Kortelahdessa syyslomasella. Löysin hauskan kuvasarjan kohtaamisesta  kissojen kanssa, kun etsin kuvia Valmasta. Valma on taas luonani, nyt Reposaaressa. Odottelemme Valman pentujen syntymistä noin viikon kukuttua.

Kasvattitädit Mansi ja Unna huolehtivat Valmasta ja muista Täydenkuun karhunpennuista niiden emon Lunan apuna pikkupentuaikana. Niin kuin ne huolehtivat nytkin odottavasta ensikertalaisesta synnyttäjästä.

Kortelahden pientilan viereinen pikkusuo oli syksyisin lempiulkoilupaikkamme. Aina kun menin sinne koirien kanssa myös kissat tulivat mukaan. Lokakuussa suo oli vapaasti meidän käytössä, kun linnut poikasineen olivat lähteneet. 

Valmalta oli hieman unohtunut, miten kissojen kanssa pitää olla. Teki mieli kokeilla jahtaamisleikkiä. 

Maija vähän palautti asioita mieleen. 

Liinukin tuli avuksi antamaan oppituntia koirateinille. 

Leikittäiskö?

No ei sitten. Minä taidankin tästä lähteä...

Hyvää syyslomaa kaikille!

 

Leikitäänkö kissaa ja hiirtä, kysyi ruskea lammas?

Tämän kuvasuakkunan löysin syyskuulta 2018, jolloin minulla oli Kortelahdessa laiduntamassa heinäkuussa tullessaan arka ruskeiden suomenlampaiden rescuekatras.

Alkuun kaikki oli epäillyttävää ja pelottavaa. Kuvassa lampaat irvistelevät vuohille.

Syksyllä ne olivat kuitenkin jo kesyyntyneet niin hyvin, että saivat ulkoilla vapaana Kortelahden pihalla ja seurustella muun Kortelahden väen kanssa. Koiria kunnioitettiin, vuohet olivat epäilyttäviä, mutta kanat ja kissat herättivät uteliaisuutta.

Tässä vaiheessa kannattaa jättää juttu lukematta, jos ei kestä sitä, että kissa saalistaa jyrsijöitä. 

Hei, mitäs Maija-kissalla on?

Maija näyttää ylpeänä saalistaan Liinu-emolle.

Ruskea lammas haluaa myös tutkia saalista.

Liinu luovuttaa, mutta Maija ei saalista luovuta.

Mansin kanssa kissoja tapaamassa

Maatiaismuorin kissat muuttivat hanhiemon luokse

Kun muutin toukokuun alussa Reposaareen, kissat jäivät matkasta Sastamalaan. Minulla on ollut niitä välillä kovastikin ikävä. Uusi emäntä Leena on viestittänyt ahkerasti kuulumisia ja tiedän, että Liinu ja Maija voivat hyvin. Nyt vihdoin pääsin niitä tervetimään. Kissojen paras ystävä Mansi pääsi myös mukaan. 

Vammalan asemalta ajelimme Leenan komealla 50 vuotta vanhalla mersulla mutkaisia hiekkateitä perille. 

Mansi tutustui talon koiraan, Pontsoon. Sitä olisi voinut erehtyä luulemaan Mansin emon Piparin sukulaiseksi. Pontso on kuitenkin portugalinpondengo. Pondengot ovat Portugalissa  metsästyskoiria ja niitä on pieniä, keskikokoisia ja suuria. Karvanlaatu voi myös vaihdella sileästä karkeaan. 

Pihalla käyskenteli vapaana  ankkoja, kalkkunoita ja kanoja. Vieraan koiran ilmestyminen aiheutti kovan kaakatuksen. Mansi käyttäytyi tietysti siivosti, onhan se kanojen ystävä. Kalkkunat olivat kyllä vähän epäillyttäviä. Varsinkin kun yhdn nimi oli vielä Tappaja-Kake. Tosin ei se kuulemma ollut vihainen. Katselimme Mansin kanssa  varuilta hieman kauempaa. 

Maija löytyi uuninpankolta. Molemmat kissat ilahtuivat suuresti Mansin tapaamisesta ja soivat ne hieman huomiota minullekin. Mansi irvisti Maijalle onnesta häntää vispaten. 

Liinu esitteli kissojen oman kulkureitin ikkunasta ulos. 

Pihasta lähti kaunis kärrytie vanhan sammaleisen metsän läpi. Kun läksimme Mansin kanssa kävelemään, kissat tulivat heti mukaan niin kuin aina Kortelahdessakin. 

 

Moikka, Liinu ja Maija! Varmasti vielä tapaamme. Leenalle lämpimät kiitos mukavasta päivästä ja siitä, että kissat saivat hyvän kodin. Välillä aina haikailen, että olisi niin ihanaa, jos ne olisivat luonani. Nyt tiedän kuitenkin varmasti, että ne viihtyvät paremmin Leenan luona maalla kuin sisäkissoina Räpsöössä.