Pekka-kukko ja Zorro-kana ratsastamassa ja kelkkailemassa laskiaisen kunniaksi

Pääsin viettämään laskiaista Rehulan tilalle Noormarkkuun.

Tapsan Tahti, komea suomenhevosori ja menestynyt ravuri antoi hyvät rekikyydit.

Isäntäväki Maria ja Matti Rehula viemässä Tapsan Tahdilla naapuriin laskiaispullia.

Pekka-kukko ja Zorro-kanakin mielivät laskiasiajelulle.

Pääsisköhän Hidalgon matkaan?

Jagge-poni on hyvä ystävä. Sen selässä on mukava istua.

Potkukelkka on päivän kulkuneuvo. Se kelpasi hyvin myös Pekalle ja Zorrolle, jotka ovat suomalaisia maatiaisia, piikkiönkantaa. 

Olipa kiva päästä pitkästä aikaa kuvaamaan maatiaiskanoja. Samalla voin kertoa, että Tammi on tehnyt uusintapainokset molemmista kirjoistani. Eli jos suunnittelet kanojen hankintaa tai haaveilet kesälampaista Omat kanat ja Omat lampaat-kirjoja on ensi kuussa taas saatavilla. 

Omat kanat, omat munat-kirjasta jo 6.painos ja Omat lampaat, pienlampurin käsikirja 3. painos! 

Kaikki minun kanani ja kukkoni

Onko kesä ilman kanoja kuin pilvinen päivä?

Kortelahteen ensimmäiset kanat tulivat kesällä 2011.

Hain silloin  kukkopojan ja viisi kananuorikkoa Pielisen toiselta puolen Vuonislahdesta Erkki Kettuselta.

Taisto-kukko ja kanat kotiutuivat nopeasti ja saivat kavereikseen koirani Silvan ja Piparin sekä Hilla-kissan pentuineen.

Kanat hautoivat ja tipuja kuoriutui useampana kesänä alkuvuosina. Niistä sai alkunsa muutaman hornionkannan säilyttäjän parvi.

Yhden talven minulla oli hoidossa Ukko-kukko kanoineen. Kesäksi se meni töihin Kolin kansallispuistoon. Valitettavasti Ukosta tuli lopulta kukkoa viinissä, kun se äityi jahtaamaan turisteja  pois Mattilan pihalta.

Taisto ja sen poika Yrjö ovat olleet hyvin sopuisia ja seurallisia kukkoja.

Kun Yrjö kuoli, hain parin vanhan rouvan seuraksi taas Pielisen toiselta puolelta Jaskaselta nuoren  Sulevin. Sulevista sain mainion kaverin. Se tuli pihalla aina tervehtimään ihmisiä ja kotieläimiä.

Viime keväänä Sulevi sai kaksi uutta nuorta kanarouvaa Kerimäeltä Pohjolan tilalta, kun vanhat rouvat olivat talven aikana siirtyneet taivaallisen kukon laulumaille.

Sulevi, Vuokko ja Vappu halusivat olla mukana kaikessa.

Koiranpentujen kasvatuksessa

Tutustua hiehoihin

ja jopa vuohiin, vaikka se olikin aika haasteellista.

Syksyllä Vuokko onnistui hautomaan yhden tipusen.

Nyt siitä on kasvanut talven aikana komea kukko, Tarmo. Vielä Sulevi ja Tarmo tulevat juttuun samassa tilassa. Kevään aikana olisi kuitenkin hyvä löytää Tarmolle uusi koti. Tarmo on puhdasta hornionkantaa, mutta en ole enää itse säilyttäjä. Kortelahden uudet asukkaat ottavat Vuokon, Vapun jaSulevin hoitoonsa.

Jos haaveilet omista kanoista kannattaa lukea kirjani Omat kanat, omat munat, pihakanalan perustaminen

Kotisivuillani on tietoa suomalaisista maatiaiskanoista ja löytämästäni hornionkannasta

Kiitos kauniit kanani ja kukkoni!
Minä kokeilen nyt kaupunkimaisempaa elämää Reposaaressa.  Toivon maatiaiskanoille je erityisesti hornionkannalle paljon aktiivisia säilyttäjiä, että nämä ainutlaatuiset maatiaisemme säilyisivät. Mielelläni edelleenkin kierrän kuvaamassa maatiaisia, nyt ehkä enemmän Satakunnassa ja Pirkanmaalla.

Joko riittää? Yhdestoista hetki Kolilla

Kymmenen vuotta Kolin Kortelahdessa riittää...

...siihen, että juurrun aina vain syvemmin tähän maisemaan ja suru siitä, että minun on joskus lähdettävä, kaihertaa välillä mieltäni.

Tämä on yhdestoista hetki, Kortelahden yhdestoista kevät!

Aprillipäivänä 2009 muutin Kolille Piparin ja Silvan kanssa. Olen levittänyt molempien tuhkat Käränkän maisemiin.

Nyt kaverina ovat Mansi ja Unna. Täältä on lähtenyt maailmalle 27 Pilvipolun pentua. Eikä sekään taida riittää, pentuja on taas suunnitteilla.

Hornionkannan maatiaiskanat ovat tepastelleet Kortelahden pihalla jo kahdeksana kesänä. Kortelahdesta on lähtenyt tipuja myös muutamalle säilyttäjälle. Kukkovaltikka on vaihtunut neljästi: Taisto, Ukko, Yrjö ja nyt Sulevi. Sulevilla on tällä hetkellä seuranaan 8-vuotias kanarouva Hella. Eihän se riittä! Toivottvasti saan ensi kesäksi Suleville muutaman nuoren kananeidon.

Ensimmäisenä syksynä taloon tuli maatiaiskissa Hilla. Vauhdikas koirien yli hyppivä kissatyttö on nyt kohta 10 v. Hyppykykyä, ystävällisyyttä ja ja huumorintajua se on periyttänyt tyttärelle Liinulle ja  tyttärentyttärelle Maijalle.

Rakastettuja maatiaiskissanpentujakin on lähtenyt maailmalle Hillalta kolmen pentueen verran, Liinulta kaksi ja Maijalta yksi pentue. Se kyllä valitettavasti taitaa riittää, koska kaikki kissat ovat nyt leikattuja. Onneksi mainio suku jatkuu ainakin kahden kissamamman voimin Kontiolahdella.

Kortelahti on pieni pala paratiisia maan päällä. Olen ylpeä, että olen saanut olla mukana säilyttämässä suomalaista perinnemaisemaa ja maatiaistemme monimuotoisuutta.

Täällä ovat syntyneet myös kolme kirjaani. Eihän se riitä! Neljäs on valmiina, kunhan löytyy kustantaja.  Ideoita ja puolivalmiita käsikirjoituksia on odottamassa.

Tämä maisema riittää minulle. Sitten kun olen vanha ja ehkä dementoitunut, näyttäkää minulle näitä kuvia, että vielä tavoittaisin onnentunteen.

Aprillipäivän muistoja

 Kananen karkuteillä

Unna etsii kotia

Kevät etenee kukonaskelin

Lumikasat sulavat vauhdilla. Sääennuste lupaa tulevalle viikolle aurinkoista kevätsäätä. Yhdessä Sulevi-kukon kanssa voimme ottaa kunnon harppauksia kesää kohti. Sulevin ensi askeleita vapaana pihalla.

Vähän aikaa Sulevi harkitsi ennen kuin hyppäsi häkistä pihalle. Nopeasti se kuitenkin tuli Hellan ja Mustaruusun perässä.

Lintuinfluenssariskin takia kanojen ulkona vapaana pitäminen on kiellettyä ajalla 1.3. - 31.5. Katson kuitenkin, että päivittäinen pieni valvottu koulutus- ja valokuvaushetki pihalla ei ole mikään riski pienessä kahden kanan ja kukon parvessa. Muuten kanat ja Sulevi oleskelevat kanalan yhteydessä olevassa tarhassa, jossa on myös katto.

Tähän asti Sulevi oli katsellut kissoja vain verkon takaa. Ensimmäisenä tuli Liinu tervehtimään.

Mansi kokeneena paimenkoirana kuljeskeli rauhallisena riittävän kaukana Sulevista. Kukko piti valppaana silmällä uusia tuttavuuksia.

No, Maija on Maija, sen piti ensin esittää vaarallista saalistajaa.

Ai, eikö saakaan pelotella. Koirien tavoin Maijakin on oppinut kunnioittamaan tiukkaa EI-käskyä.

Utelias Unna halusi tutustua uuteen tulokkaaseen vähän lähemmin. Hyvin kohteliaasti se lähestyi Sulevia.

Vähän Sulevia jännitti.

Luottavaiset kanat Mustaruusu ja Hella vakuuttivat esimerkillään, että Kortelahden pihassa kaikki ovat kavereita keskenään ja emäntä pyörii kameroineen turvallisesti lähistöllä.

Hyvin Sulevi on täyttänyt kukon viran Kolin Kiekauksessa. Se on rauhallinen ja harkitseva kukko ja täytyy myöntää, että se kiekuu huomattavasti kauniimmin kuin edesmennyt Yrjö.

P.S. kanoista tai lampaista haaveileville: