keskiviikko 26. elokuuta 2020

Vielä kerran Kolin kuikat

Tulin jättämään hiljaisia hyvästejä Kolille, sen vaaroille, metsille ja linnuille. En halunnut kiivetä ruuhkaiselle Ukolle enkä tungeksia turistipaikoilla, vaan vuokrasin  Metsähallituksen kämpän Jeron lammen rannalta. Olin vieraillut kämpän pihassa aiemminkin ja tiesin, että se on valokuvaajalle ihana paikka auringonlaskuineen ja sumuineen. Kämppää vastapäätä kohoaa Verkkovaara ja eteläpäässä maisemaa kehystää Ryläyksen rinteet. 


Kaupanpäällisiksi sain vielä maisemaan sielulintuni kuikan.  Aamuisin ja iltaisin olen kuunnellut  kuikan haikeaa huutoa niin kuin kuulin jokaisena Kolin  kesänäni Kortelahdessakin. 


Mäkrän takaa nouseva aurinko maalaa Verkkovaaran rinteet lämpimin sävyin.


Säät olivat elokuisen vaihtelevat.




Kuu nousi Ryläyksen takaa.


Aamusumuja ja auringonpilkahduksia











Yksi upeimpia valokuvausmuistojani Kolin vuosilta oli keväinen kuikkien kohtaaminen Käränkälammella. Näiden muistojen myötä jätän  jäähyväiset Kolin maisemille ja ystäville 

2 kommenttia:

  1. Voi että, ei tää paranna yhtään kaipuuta sinne, siis tuonne. Mutta kiitos näistä!

    VastaaPoista
  2. Kaunista! Tänä aamuna oli jälleen hienot sumut metsäisissä maisemissa Pielisen toisellakin puolella. Harmittelin kun en ollut ottanut kameraa mukaan aamuiselle kävelylle tyttäriä hetken matkaa koulukyydilleen saatellessani.

    VastaaPoista