tiistai 29. syyskuuta 2020

Porokoirat vievät Lappiin, osa 3: Näkkälän Unnan pennut

Kuvassa poromies Jouko Hetta ja hänen porokoiransa Pilvipolun Neakkel-Runne

Kiitän lapinporokoiriani Cikkiä ja Unnaa siitä, että olen päässyt tutustumaan Lapin luontoon, ihmisiin ja porokoiriin ympäri Lappia. Cikki tuli minulle Kautokeinosta talvella 1997, Unna Näkkälästä 2014. Tämän syksyn matkan teemana oli kiertää katsomassa Lapissa kaikki Unnan pennut. Ne ovat kaikki myös Cikin jälkeläisiä sen eri linjoista. Ensimmäiset Neakkel-pennut syntyivät tammikuussa 2017 ja pentueen isä on Korpikairan Ikirouta eli Manu, jonka isänemä on Cikki. Toinen Vilgesjuolgi-pentue syntyi kesäälä 2019 ja siinä on isänä Pilvipolun Eemeli, jonka suvussa Cikki kertaantuu sekä isän että emän puolella. Kolmas Repolaiset-pentue syntyi viime kesänä ja isänä on Pilvipolun Helmen Arwo, jossa Cikki löytyy viidennessä polvessa.

Lapinporokoirien kasvatus on tuonut elämääni monta ihanaa ystävää, jotka ovat innostuneet samoista asioista. Hannele Lógrenille kiitos verattomasta matkaseurasta ja kyytipalvelusta. Matkalla olivat mukana Hannelen koirat Pilvipolun Eemeli ja Hirre sekä tietysti Unna. Fiksuja ja reippaita matkaseuralaisia! 

Matkamme ensimmäinen kohde oli Pudasjärven Kokkokylä. Tuomaalan perheessä on porokoiran hommia opettelemassa 3,5 kk ikäinen Pilvipolun Arwo Repolainen.  Arwo on jo mukavasti päässyt osallistumaan porotilan töihin. Mönkijän kyytiin se hyppäsi innokkaasti  Pihalaitumella on muutama lammas ja yksi orpo vasa, joihin pentu on tehnyt tuttavuutta. Arwo on ollut mukana marjastamassa ja jäkälänkeruussa. 


Rovaniemellä tavattiin iloinen Impi eli Pilvipolun Impi Repolainen. Impi on kaupunkikoira, mutta pääsee kotiväkensä kanssa paljon retkeilemään ja emännän mukana työmatkoillekin maaseudulle. Unna suhtautui lapsiinsa rauhllisesti. Joitakin villikkoja piti vähän komentaa. Impin kanssa Unna innostui leikkimään. 


Sodankylässä vierailimme Pääkköjen suvun porotilalla. Pilvipolun Silva Repolaisesta on kasvamassa Markukselle työkaveri porohommiin. Hyvänä mallina toimii myös Markuksen toinen porokoira, kuusivuotias, rauhallinen Zinaidan Lysti. 




Pyhällä tuli Pilvipolun Velho-Tilko treffaamaan meitä. Kovasti oli viisivuotias miehistynyt. Tilko on Hirren kaksinkertainen serkku eli Hirren emän Unnan veljen poika mutta myös  Hirren isän Eemelin sikonpoika. Pysyitkö kärryillä?


Vuotsossa pääsimme näkemään enemmänkin porokoiria. Poromies Jouko Hettan perheessä on aina ollut porokoiria. Se on tärkeä työkaveri laajassa Lapin paliskunnassa. Joukon oma koira on Unnan ensimmäisestä pentueesta Pilvipolun Neakkel-Runne.


Runne on Joukolla aina mukana porotössä. Nytkin he olivat juuri tulleet Rajajoosepista aitojen teosta. Joskus porokämpällä saattaa vierähtää useampi viikko. 


Joukon tyttären Elli-Marjan kaunis parkki porokoira on nimeltään Ruste. Se on rekisteröimätön reilun vuoden vanha porokoira, jonka vanhemmat ovat Raattamasta. 


Toisen tyttären Karen-Annin lapinporokoira Hulmmo on Kautokeinosta., emä on norjalainen lapinporokoira ja isä ruotsalainen. Komea Hulmmo ei ole täyttänyt vielä vuottakaan.


Vuotsosta ajelimme ruskan väriloistossa Inarin-järven taakse Sevettijärvelle. Siellä meidät otti vastaan ylitsevuotavan ystävällisesti Pilvipolun Siekkis Vilgesjuolgi eli Peku.


Peku oli jäänyt vanhemman porokoiran kanssa talovahdiksi, kun poromies Jussi Porsanger oli mennyt hommiin Norjan puolelle.


Peku on Jussin mielestä lupaava porokoira. Yksi vika sillä on: liian pitkä ja pehmyt karva. Hannele kävi karstalla ja kammalla läpi koiran turkin. Toivottavasti pentukarvan jälkeen kasvaa karkeampi turkki. Tämäntyyppinen turkki on talvella lumessa ongelma, koska karvoihin takertuu helposti lumipaakkuja. 




Jussin vanhempi, rekisteröimätön porokoira on nimeltään Rippe. Se on 9 -vuotias ja lähtöisin Rovaniemen seudulta. 


Kittilässä kävimme Korhosen Maijan perheen luona. Heillä on porokoirana Pilvipolun Neakkel-Ránne.  Yhteistyöhaluinen Ránne toimii sekä poroilla että lampailla. 


Ránne Unna-emon puhuttelussa. 


Ránnella on kaverina nuori, kaunis Raikon Pikku Myy. 


Meillä oli upea ja värikäs  reissu. Oli hienoa nähdä Unnan pentuja. Ulkomuodoltaan ne olivat kirjavia kuin iloinen riepumatto. Oli niissä kuitenkin paljon yhteistä. Kaikki olivat reippaita, ystävällisiä ja toimivia porokoiranalkuja. 

Mukavat retkikaverit meillä oli myös auton kyydissä.  Ja miten hyvin ne sopivatkaan Lapin ruskamaisemiin. Kiitos mahtavasta reissusta Hirre, Eemeli ja Unna!







3 kommenttia:

  1. Upeita kuvia. Onko toi pehmeäkarvainen turkki erillainenkuin suomenlapinkoirilla?

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Kyllä varmasn suomenlapinkoirillakin on tällaista karvaa. Parempi, jos päällyskarva olisi karkeampaa. Pekun karva oli vielä osittain pentukarvaa. Toivotaan, että aikuiskarva olisi karkeampaa ja lyhyempää.

    VastaaPoista