Suloisia muistoja vuosikymmenten takaa. Veljeni Pekka oli käynyt läpi vanhoja diojaan ja sieltä löytyi aarteita. Mukana myös omia kuvia. Hetkiä perheemme elämästä silloin, kun lapset olivat pieniä ja kaikki oli mahdollista. Eläimet ovat aina olleet tärkeässä roolissa lasten kasvussa. Ja lampaat ovat olleet meidän perheemme leipä ja lämpö.
Kevät 1984. Aloittelimme lampureina Rämsöön Vuorelan mökissä. Visiomme suomenlampaasta kaikissa väreissään alkoi selkiytyä. Lauran, minun ja Johanneksen päällä minun suunnittelemani ja neulomani villapaidat ja myssyt omien lampaiden villoista.
Alusta asti halusimme tuoda esille suomenlampaan hienoa villaa ja värejä. Veikko Lilja esittelee kevään karitsoiden värikirjoa.
Laura koulukaverinsa ja koiriemme walesinspringerspanielin Väkkärän bordercollie Maxin kanssa Vuorelan mökin pihakivellä.
Vuorelan mökki kuvattuna joskus 2000-luvulla. Ohi kulkiessani käyn aina katsomassa Vuorelan pihapiiriä Vesilahden Rämsöössä. Elämä siellä 1980-90 lukujen vaihteessa oli vahvaa luovuuden aikaa. Olimme rohkeita ja ennakkoluulottomia, monella tapaa aikaamme edellä. Tai joidenkin mielestä ehkä aikaa jäljessä painottamalla luonnonmukaisuutta ja lähiruokaa.
Sekä lapsi- että lammaskatras kasvoi. Muutimme tilavimmille laitumille Heinäveden Valamoon.
Valamon vuodet olivat opettavaisia ja rankkoja. Siellä kasvoi ajatus yrittäjyydestä ja villasta elinkeinona.
Pojistamme Aatos ja Taneli syntyivät Valamon aikaan.
Olimme vuokraviljelijöitä ja asuimme Sillankorvan kauniissa mutta ei kovin käytännöllisessä talossa luostarin kupeessa
Tässä Aatos ja Taneli leikkivät jo Kontiolahden Pyytivaaran entisen koulun pihalla, jonne muutimme ja perustimme Pilvilampaat-kehräämön.
Löysin kotimaisen paimenkoiran 1990-luvun alussa. Ensimmäiset paimensukuisen lapinkoiran pennut syntyivät 1992, siitä alkoi Pilvipolun kennelin tarina.
Johanneksen Zamba-poni ja Lauran Elotar-tammar tulivat perheeseen Valamon aikaan.
Pyytivaaralla syntyi Pilven Poika syksyllä 1989. Vieläkin ihmettelen, miten selvisimme laman kourista lapsilauman ja velkaisen yrityksen kanssa. Ja samalla kasvatimme ja koulutimme siitosorin kouluratsatuksen huipulle. Kultainen orimme korvasi riskin monikertaisesti.
Lapsista kasvoi villan tuoksussa ja eläimiä hoivatessa vastuuntuntoisia ja empaattisia ihmisiä, jotka antavat nyt oman panoksensa yhteiskunnalle. Äiti on heistä ylpea.
Tällä hetkellä elämä tuntuu monille lapsille ja nuorille, etenkin Ukrainassa, hyvin epäoikeudenmukaiselta. Minun ikäpolveni sai rakentaa tulevaisuuttaan rauhassa ilman sodan pelkoa Euroopassa. Näin pitäisi olla nytkin kaikkialla maailmassa. Rauhaa pitää puolustaa. Kevään toivoa pääsiäiseen 2022!
.jpg)
Rauha olisi paras lahja meille kaikille, ennen kaikkea ukrainalaisille.
VastaaPoistaIhania kuva-aarteita!
Iloista pääsiäistä!
Oli mielenkiintoista luettavaa ja katsottavaa. Valamon seutu ollut varmasti mielenkiintoinen asuinpaikka. Isäni kotitalo on yhä Vesilahden Krääkkiössä, mutta ei ole sinun omistuksessa ollut aikoihin. Ja Johannes löytyy meiltäkin. Nythän on kehräämöillä hyvät ajat, juuri tänään luin uutisen siitä. Mutta ei ole kauankaan siitä, kun vielä uutisoitiin kotimaisen villan menevän ihan hukkaan. Äkkiä tilanteet muuttuu.
VastaaPoistaVoi noita kirjoitusvirheitä, piti tietysti olla että "suvun" omistuksessa ei ole enää.
PoistaJoo kehräämöjä perustetaan eri puolille Suomea. Vihdoin on tajuttu kotimaisen villan arvo. On ollut hienoa seurata kehitystä. Leppoisaa pääsiäistä!
VastaaPoistaIhania kuvia! Vanhat diat on meilläkin jääneet laatikkoon, onkohan enää edes projektoria tallessa. Eka kuva taitaa olla 1984 eikä 1884.
VastaaPoistaKiitos korjauksesta! Mullakin on satoja dioja. Pitää pikkuhiljaa käydä niitä läpi ja parhaat digitoida, kun löysin täältä Räpsööstä hyvän palvelun.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHienoja kuvia ja muisteloita!
VastaaPoistaAina kun ennen kävimme Valamossa, ihailin tuota pientä valkoista rakennusta ja mietin kukahan siinä asuu ja millaista siinä olisi olla. Oli siellä hieno käydä, melkein joka vuosi käytiin, mutta nyt ei enää pääse. Vaikka kulki sinne bussi ainakin muuta vuosi sitten, mutta ei enää ihan extempore voi lähteä.