Lapset kasvoivat villan tuoksussa

Suloisia muistoja vuosikymmenten takaa. Veljeni Pekka oli käynyt läpi vanhoja diojaan ja sieltä löytyi aarteita. Mukana myös omia kuvia. Hetkiä perheemme elämästä silloin, kun lapset olivat pieniä ja kaikki oli mahdollista. Eläimet ovat aina olleet tärkeässä roolissa lasten kasvussa. Ja lampaat ovat olleet meidän perheemme leipä ja lämpö.

Kevät 1984. Aloittelimme lampureina Rämsöön Vuorelan mökissä. Visiomme suomenlampaasta kaikissa väreissään alkoi selkiytyä.  Lauran, minun ja Johanneksen päällä minun suunnittelemani ja neulomani villapaidat ja myssyt omien lampaiden villoista.

Alusta asti halusimme tuoda esille suomenlampaan hienoa villaa ja värejä. Veikko Lilja esittelee kevään karitsoiden värikirjoa. 

Laura koulukaverinsa  ja koiriemme walesinspringerspanielin Väkkärän bordercollie Maxin kanssa Vuorelan mökin pihakivellä.

Vuorelan mökki kuvattuna joskus 2000-luvulla. Ohi kulkiessani käyn aina katsomassa Vuorelan pihapiiriä Vesilahden Rämsöössä. Elämä siellä 1980-90 lukujen vaihteessa oli vahvaa luovuuden aikaa. Olimme rohkeita ja ennakkoluulottomia, monella tapaa aikaamme edellä. Tai joidenkin mielestä ehkä aikaa jäljessä painottamalla luonnonmukaisuutta ja lähiruokaa. 

Sekä lapsi- että lammaskatras kasvoi. Muutimme tilavimmille laitumille Heinäveden Valamoon. 

Valamon vuodet olivat opettavaisia ja rankkoja. Siellä kasvoi ajatus yrittäjyydestä ja villasta elinkeinona.

Pojistamme Aatos ja Taneli syntyivät Valamon aikaan. 

Olimme vuokraviljelijöitä ja asuimme Sillankorvan kauniissa mutta ei kovin käytännöllisessä talossa luostarin kupeessa 

Tässä Aatos ja Taneli leikkivät jo Kontiolahden Pyytivaaran entisen koulun pihalla, jonne muutimme ja perustimme Pilvilampaat-kehräämön. 

Löysin kotimaisen paimenkoiran 1990-luvun alussa. Ensimmäiset paimensukuisen lapinkoiran pennut syntyivät 1992, siitä alkoi Pilvipolun kennelin tarina. 

Johanneksen Zamba-poni ja Lauran Elotar-tammar tulivat perheeseen Valamon aikaan.

Pyytivaaralla syntyi Pilven Poika syksyllä 1989. Vieläkin ihmettelen, miten selvisimme laman kourista lapsilauman ja velkaisen yrityksen kanssa. Ja samalla kasvatimme ja koulutimme siitosorin kouluratsatuksen huipulle. Kultainen orimme korvasi riskin monikertaisesti.

Lapsista kasvoi villan tuoksussa ja eläimiä hoivatessa vastuuntuntoisia ja empaattisia ihmisiä, jotka antavat nyt oman panoksensa yhteiskunnalle. Äiti on heistä ylpea. 

Tällä hetkellä elämä tuntuu monille lapsille ja nuorille, etenkin Ukrainassa, hyvin epäoikeudenmukaiselta. Minun ikäpolveni sai rakentaa tulevaisuuttaan rauhassa ilman sodan pelkoa Euroopassa. Näin pitäisi olla nytkin kaikkialla maailmassa. Rauhaa pitää puolustaa. Kevään toivoa pääsiäiseen 2022!

 

Peikkis sai nimekseen Pieta Peikko Petronella Lilja

Tyttäreni Lauran ja hänen puolisonsa Pauliinan tytär sai syntyessään ensin  työnimeksi Peikkis  Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuun mukaan. Samaa kirjaa minä olin lukenut Lauralle ja me molemmat pikkuveljille.

Lauran ja Pauliinan perheeseen on syntynyt pieni ihme, jonka syntymisen mahdollisti minun rakkaitteni pyyteetön yhteistyö. Olen hyvin onnellinen lapsistani, heidän ihanista puolisoistaan ja lapsenlapsistani.

Peikkiksen nimiäisjuhlassa soi Egotripin Mestaripiirros. Se sopi erinomaisesti Porin taidekoululla pidettyyn nimiäisjuhlaan.

Sinä päivänä, kun luoja teki sinut,

Hän ei muuta tehnytkään.
Heräs aikaisin, otti kynän käteen,
rupes siinä piirtämään.

Päivä kului, mut hetkeekään lepoo, piirtäjä ei kaivannut.

Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut,

mestari valmisti sut.

Ja se kuva oli kaunis, oli ihme suorastaan.
Muodon jumalaisen sai.
Kuvan viereen

hän merkkas ettei suhun päde kuolevaisten lait.

Niille jotka yhä epäilevät luojaa,
sanon vastaukseksi vaan,
että jos ne edes kerran näkis sinut,
kaikki rupeis uskomaan.
Mestaripiirros, Egotrippi

Ja tämän juhla henkeen sopi se syvä ymmärrys, että meillä jokaisella on oma luojansa ja mestarinsa.

Tervetuloa nimiäisjuhlaan!

Kummit joutuivat selvittämään Peikkiksen nimen. Kirjaimet piti sovittaa viireihin oikeassa järjestyksessä.

Onnistuihan se!

Kummit Minna, Tiina, Sami, Raisa ja Iro.

 Make Tommila ja Minna Laine huolehtivat musiikista.

Mari-täti, Tommi-eno ja mamma Leena eli Pauliinan äiti ja Pauliina. Pauliinan veli Harri ei päässyt juhliin.

Mila ja Pieta vaihtavat vauvakuulumisia.

Moi serkut Peetu ja Hugo, jokos pelataan?

Oli mukava, kun kaikki lapseni ja lapsenlapseni olivat koolla. Pitihän se ottaa yhteispotretti. Vasemmalta Aatos,Laura, minun sylissäni Pieta, sitten Taneli, Johannes ja edessä Petrus eli Peetu ja Hugo. Kaikki lapset ja lapsenlapset Liljoja.

Peetu, Hugo ja vanhemmat Laura ja Johannes. Meidän suvussa Lauroja riittää. Tanelin tyttöystävä Laura ei valitettavasti päässyt juhliin.

Pieta sai jo ratsastushousut Rehulan perheeltä.

Tässä ehkä Pietan tulevia ratsastuksen ja hevosataitojen opettajia, Roope ja Kaisa.

Minnan kanssa pohditaan tulevia hevoshankintoja. Minna kertoo, että Pipo on paljon enemmän kuin myssy.

Juhlatarjoilu oli herkullista. Tosin Pietalle vähän yksipuolista mutta hyvää. Pieta sai paljon nimiäislahjoja. Tiina-kummilta hän sai suomenhevosen jouhista tehdyn korun ja mammalta kauniit helmet.

Iro-kummi takoi raudasta helistimen.

Maatiaismummi tietysti kietoi lapsenlapsensa lampaanvillaan. Kasvivärjätyistä langoista neuloin peiton.

Kirjavan suomenlampaan talja ja ystäväni Jaanan ( toiminimi Hepovilla) huovuttama maatiaismobile.

Kiitos Lauralle ja Pauliinalle sykähdyttävien juhlien järjestämisestä. Oli mukava  tavata teitä kaikkia ja tutustua Pauliinan sukulaisiin!