Lapset kasvoivat villan tuoksussa

Suloisia muistoja vuosikymmenten takaa. Veljeni Pekka oli käynyt läpi vanhoja diojaan ja sieltä löytyi aarteita. Mukana myös omia kuvia. Hetkiä perheemme elämästä silloin, kun lapset olivat pieniä ja kaikki oli mahdollista. Eläimet ovat aina olleet tärkeässä roolissa lasten kasvussa. Ja lampaat ovat olleet meidän perheemme leipä ja lämpö.

Kevät 1984. Aloittelimme lampureina Rämsöön Vuorelan mökissä. Visiomme suomenlampaasta kaikissa väreissään alkoi selkiytyä.  Lauran, minun ja Johanneksen päällä minun suunnittelemani ja neulomani villapaidat ja myssyt omien lampaiden villoista.

Alusta asti halusimme tuoda esille suomenlampaan hienoa villaa ja värejä. Veikko Lilja esittelee kevään karitsoiden värikirjoa. 

Laura koulukaverinsa  ja koiriemme walesinspringerspanielin Väkkärän bordercollie Maxin kanssa Vuorelan mökin pihakivellä.

Vuorelan mökki kuvattuna joskus 2000-luvulla. Ohi kulkiessani käyn aina katsomassa Vuorelan pihapiiriä Vesilahden Rämsöössä. Elämä siellä 1980-90 lukujen vaihteessa oli vahvaa luovuuden aikaa. Olimme rohkeita ja ennakkoluulottomia, monella tapaa aikaamme edellä. Tai joidenkin mielestä ehkä aikaa jäljessä painottamalla luonnonmukaisuutta ja lähiruokaa. 

Sekä lapsi- että lammaskatras kasvoi. Muutimme tilavimmille laitumille Heinäveden Valamoon. 

Valamon vuodet olivat opettavaisia ja rankkoja. Siellä kasvoi ajatus yrittäjyydestä ja villasta elinkeinona.

Pojistamme Aatos ja Taneli syntyivät Valamon aikaan. 

Olimme vuokraviljelijöitä ja asuimme Sillankorvan kauniissa mutta ei kovin käytännöllisessä talossa luostarin kupeessa 

Tässä Aatos ja Taneli leikkivät jo Kontiolahden Pyytivaaran entisen koulun pihalla, jonne muutimme ja perustimme Pilvilampaat-kehräämön. 

Löysin kotimaisen paimenkoiran 1990-luvun alussa. Ensimmäiset paimensukuisen lapinkoiran pennut syntyivät 1992, siitä alkoi Pilvipolun kennelin tarina. 

Johanneksen Zamba-poni ja Lauran Elotar-tammar tulivat perheeseen Valamon aikaan.

Pyytivaaralla syntyi Pilven Poika syksyllä 1989. Vieläkin ihmettelen, miten selvisimme laman kourista lapsilauman ja velkaisen yrityksen kanssa. Ja samalla kasvatimme ja koulutimme siitosorin kouluratsatuksen huipulle. Kultainen orimme korvasi riskin monikertaisesti.

Lapsista kasvoi villan tuoksussa ja eläimiä hoivatessa vastuuntuntoisia ja empaattisia ihmisiä, jotka antavat nyt oman panoksensa yhteiskunnalle. Äiti on heistä ylpea. 

Tällä hetkellä elämä tuntuu monille lapsille ja nuorille, etenkin Ukrainassa, hyvin epäoikeudenmukaiselta. Minun ikäpolveni sai rakentaa tulevaisuuttaan rauhassa ilman sodan pelkoa Euroopassa. Näin pitäisi olla nytkin kaikkialla maailmassa. Rauhaa pitää puolustaa. Kevään toivoa pääsiäiseen 2022!

 

Näkemiin Mettäpirtti

 

Kolme viikkoa metsän keskellä koirien ja kissojen kanssa oli parasta mahdollista lomaa minulle ja koirille. Välillä on hyvä vain olla ja nauttia ympärillä olevasta luonnon rauhasta. Minulla ei ollut kiire minnekään, ei mitään velvollisuuksia. Metsä ympäröi meidät lähestyvän syksyn hiljaisella haikeudella. 

Koirille loma oli täydellinen. Ne saivat kulkea mukanani vapaana lähimetsässä. Hyvin ne pitivät yhteyttä, vaikka olivatkin lumoutuneita metsän tuoksuista. Kertaakaan eivät lähteneet valkohäntäpeurojen perään. Ilmoittivat vain haukulla, kun löysivät jotain mielenkiintoista.

Unna huolehti, että oli sopivasti luomuruokaa pihassa. Se kävi hakemassa ilveksen teurastaman peuran luuston pala palalta kaluttavaksi. 

Pirtti oli lämmin ja kodikas. Myös Liinu ja Maija viihtyivät siellä. Oli ihanaa seurata, miten luottamus ja ystävyys  kissojen ja koirien välillä oli säilynyt.

 

Viimeistä päivää Mettäpirtissä juhlisti Pietan ja Valmun perheen vierailu. Lapset riemuitsivat metsästä. 

Tumppu ja Pieta

Pieta ja Mansi, parhaat kaverukset

Toivottavasti pääsemme näille poluille ensi vuonnakin!

Mummilassa maalla on mukavaa

Tampereen Hervannassa asuvat lapsenlapseni olivat lomalla luonani Kortelahdessa. Oli mukava seurata, miten mutkattomasti kaupunkilaispojat viihtyivät maaseutuluonnossa. Lampaat, kanat, kissat ja koirat olivat erinomaisia luonto-oppaita. Niiden lempeässä seurassa semmoiset maaseudun hankaluudet kuin kärpäset, lampaanpapanat ja nokkoset unohtuivat. Jokaisen lapsen pitäisi saada kokea salaperäinen metsä, kesäinen kukkaniitty ja lampaan lempeä luottamus.