Maatiaismuorin Tampere

Tampere on yllättänyt positiivisesti monella tapaa. Juuri ne asiat, mitä Länsirannikolla Reposaaressa kaipasin (vaikka muuten viihdyinkin merellisessä puukaupunki-idyllissä) eli kunnon metsät ja maatiaiskotieläimet ovat nyt lähelläni täällä Multisillassa.

Peltolammi-Pärrinkosken luonnonsuojelualue sijaitsee vajaan kilometrin päässä asunnostani. Siellä radan läntisellä puolella on Pärrinkosken vieressä punainen torppa ja vanhat laidunpellot sen ympärillä. Viime vuonna metsittyneeltä  pellolta kaadettiin puut ja lampaat laidunsivat siellä ensimmäistä kesää. Hoito edistää luonnon monimuotoisuutta, niittykasvit saavat elintilaa, hyönteisten ja linnuston olosuhteet paranevat. Alueella näyttää olevan myös ainakin lupiineja, joten lampaat avustavat niiden torjunnasa. 

Tänä aamuna pyöräilin Unnan kanssa ihanan metsätien kautta Pärrinkoskelle ja siellähän lampaat odottivat!

Nämä rauhalliset pyöräilyt mahtavien puiden katveessa ovat minulle samaa kuin jollekin toiselle jooga  tai rukous. Uskon, että Unna kokee samoin.

Rauhalliset oletettavasti suomenlampaat tulivat moikkaamaan Unnaa, joka myös osaa olla kauniisti eläinten kanssa. Lampaita saa vain katsella, ei häiritä millään tavalla eikä ruokkia. 

Lampaat keskittyivät suolakiven nuolemiseen. 

Yöjuna pohjoisesta hurahti ohi kyydissä iso lasti turistien autoja. Laidun sijitsee ihan radan vieressä, mutta ei se näytä lampaita häiritsevän. Täällä radan länsipuolella alkaa suuret metsäalueet Lempäälän ja Pirkkalan välissä. LemPi-metsästä löytyy todellista luonnonrauhaa. Metsiä uhkaa suunniteltu Puskiaisten moottoritie. Toivottavasti suunnitelma ei toteudu. 

Vähän Tampereen suuntaan radan toisella puolella sijaitsee Rukkamäen puisto, jossa on myös lampaita hoitamassa maisemaa. Rukkamäen arvoniittyjä on laidunnettu jo pitempään. Viime vuonna siellä oli Ahlmanin kartanon länsisuomenkarjahiehoja. Tänävuonna taas lampaita. 

Länsisuomenkarjaa Tampereella voi nähdä Ahlmanin kartanon pelloilla ja Iidesjärven rantaniityillä. Kuvat ovat suositusta karjan laitumellelaskusta Ahlmannilla toukokuun puolessa välissä. 

Kyllä täällä riittää Maatiaismuorille kuvattavaa!

Maatiaismuori muistojen maisemissa

Paras paikka maailmassa keväinen kukkiva metsä

Otin siskon ja koirien kanssa kesän vastaan mökkilomalla Lokkerinvuoren kupeessa Suonojärven rannalla. Osa minusta kaipaa aina näihin pirkanmaalaisiin metsämaisemiin. Olen asunut viiden kilometrin päässä Rämsöön kylässä yhden onnellisen jakson elämässäni yli 40 vuotta sitten. 

Jo kilometrin pituisella mökkitiellä verenpaine alkoi laskea

Lokkerinvuorella on nähty ilveksiä ja jossain kallionkolossa voi olla pennutkin. 

Unna ja Rino pysyivät hyvin mökin piha-alueella ja saivat viettää vapaata lomaa.

Joutsenparilla oli omat juhlansa.

Kurkipariskunta oli ujompi, mutta huutelivat äänekkäästi. Suvivirteen yhtyivät myös käki ja kuikka. 

Laiturilla oli hyvä istua ja ikuistaa kameralla muutama hetki. Tavi kahden poikasen kanssa lipui ohi. Myös telkällä oli jo poikaset. Säät ei kovin hyvin suosineet. 

Mökin takana kohoavalla Lokkerinvuorella kukkivat tavallisten kielojen lisäksi myös kalliokielot ja orvokit.

Kävin myös Rmsöön Vuorelan mökillä, josta minun maatiaismatkani alkoi 1980-luvulla. Vein Rämsöön kyläyhdistykselle kirjani Maatiaisten matkassa, jonka julkaisin 2006. 

Aikanaan tyttäreni Laura hyppeli tällä pihan isolla kivellä. Nyt hän täyttää 50 vuotta. 

Kaveri karvainen

 Tässä talossa ollaan kavereita

runo Johanna Hassinen

Kaveri karvainen

yksinäinen sinun ei tarvitse olla

ystävyys on yhtä herkkää

kuin höyhen tuulessa

tai hipaisu huulessa.

Kukko kultainen

vartija puolestain oot

kaveruus on yhtä vahvaa

kuin kaviot rivissä

tai kannukset kivissä.

Toisiimme tahdomme luottaa

nokkivat, pukkivat, haukkuvat, naukuvat

vedetäään yhdessä nuottaa

ja saadaan päiviin iloa

ainakin tuhat ja sata kiloa.

Hyvää ystävänpäivää!

Oi ihana toukokuu

Eilen Heikin päivänä 19. 1. karhu käänsi kylkeä pesässään. Talven selkä on taittunut ja ollaan menossa kohti valoa. Minulle vuoden ihanin valo on toukokuussa juuri silloin, kun puiden silmut avautuvat aurinkoon. Uskon, että se on myös kotieläimille parasta aikaa, kun ne vapautetaan viheriöiville laitumille. Mielen virkistykseksi itselleni ja ehkäpä muillekin: Oi ihana toukokuu! (Nimi lainattu H. E. Batesin kirjasta "Oi ihana toukokuu", josta on tehty TV-sarja ja taitaa olla tulossa uusi elokuvakin).