Villavuosi

Suomen Lammasyhdistys ja Uudenmaan Lampurit järjestävät Villaviikon 26.9.-3.10.2021. Minä voin juhlia villavuotta. Viime syksynä neuloin pitkästä aikaa taas villapuseron ja siitähän se sitten repes.

Talven tuotoksia

Jokunen vuosi taaksepäin luovuin kaikista langoistani ja puikoistani, koska  reuma vaivasi käsiäni niin, että neulominen ei sujunut. Kesällä 2022 sairastuin pahasti ja etenkin jalat olivat huonossa kunnossa, mutta kädet toimi. 

Ensimmäisen kaarrokepuseroni neuloin minulle ennestään tutusta Pirkka-langasta, jossa käytetään norjalaista villaa. Malli sleeping forest.

Hämmästyksekseni puikot pysyivät taas käsissä, neulominen antoi tekemistä ja oli sopivaa terapiaa. Neulominen ja villan lämpö oli yksi tärkeä kuntoutuskeino, etten vaipunut masennukseen ja jaksoin synkän talven yli.

Seuraavat langat tilasin Vuonuen villaputiikista, 100% suomalaista villaa. Malli oli Jenna Kostetin suolaulu. Sylissä somisteena maatiaiskukko Pekka ja kana Zorro.
 

Otin tavoitteeksi tehdä tunnetuksi suomalaisten lammasrotujen villaa ja niiden tuottajia. Ostin langat pienistä lankamyymälöistä tai suoraan lammastiloilta. Neuloin sekä suomenlampaan että kainuunharmaan villalangoista. 

Jenna Kostetin kirjasta Neulottu Kalevala löysin mieluisia malleja ja ideoita. Villatakin malli maailman synty. Langat värjättyjä suomenlampaan villalankoja esim. Jalovillan Uuhi-lankaa. Yläkuvassa Maija Korhosen porotila Kittilä. Alakuvassa Vuonuen lampaita Paimiossa.

Tämä islantilaismallin mukaan neulottu villapusero on Pohjolan ahvenanmaanlammastilan langoista ja sen on neulonut Riitta Lumiluoto. Mukana maatiaiskissa Liinu.

Ahvenanmaanlampaan lankoja en vielä ole kokeillut, mutta ne ovat seuraavana suunnitelmissa.

Ahvenanmaanlampaita Pohjolan lammastilalla

Lauran villatakki on neulottu ilomantsilaisen Katariinan luomutilan kainuunharmaiden villalangoista. Malli on Neulotusta Kalevalasta kultaneito.

Omat kaapit alkoi olla täynnä villapuseroita. Aloin neuloa sukulaisille ja ystäville.

Pieta ja Valmu saivat toiveidensa mukaiset ohuehkot villapuserot Urpolan tilapuodin suomenlampaanvillalangoista. Malli on omani.

Neuloin vielä yhden villapaidan itsellenikin samoista langoista omaa yli 30 v vanhaa malliani muunnellen. 

Mustia suomenlampaita ja kainuunharmaksia

Tiinalle neuloin hevosaiheisen paidan Urpolan kolmisäikeisestä suomenlampaanvillasta. Päävärinä ruskean lampaan värjäämätön villa. 

Helena sai vähän paksumman villapaidan Urpolan kolmisäikeisestä kainuunharmaan villalangasta Iku-Turso Neulotusta Kalevalasta.  

Tämän Maailan synty (Neulottu Kalevala) villapuseron Urpolan kaksisäikeisestä kainuunharmaslangoista sain valmiiksi nyt syksyllä. Sen saa Malla. 

Olen iloilla huomannut, että kiinnostus suomalaiseen villaan on kasvanut koko ajan ja uusia laadukkaita pienkehräämöjä ja lankakauppoja syntyy ympäri Suomea. Eikä neulomisen innostus, neuloosi niin kuin sitä kutsutaan, ole ollenkaan laantunut. Päinvastoin. Nyt järjestetään neulepäiviä, neuleretriittejä ja neulematkoja. 

Villanlämpöistä syksyä kaikille!

Lokakuun tuulet ja neuleet

Lokakuun alussa ruska vielä loisti

Marraskuun alastomat puut

Lokakuu hurahti ohi ilman yhtään postausta. Tosiasia on, että elämäni on hidastunut niin, että ei ole paljon kerrottavaa. Päivät kuluvat hitaasti heräten ja kotiaskareita toimittaen. En  jaksa rynnätä kameran kanssa  kuvaamaan jokaista kaunista auringonnousua ja laskua, vaikka niitä täällä Räpsöössä riittää. Aina se kuitenkin tuntuu hyvältä, kun saa itsensä liikkeelle.

Onneksi minulla on kuukausittain julkaistava kolumnini Kodin Pellervossa  . Se pitää kirjoitusvirettä yllä eivätkä aiheet ainakaan vielä ole loppuneet. 

Olen panostanut siihen, että jaksan ulkoilla ja ulkoilluttaa parhaat kaverini Mansin ja Unnan. Kolmipyörälläni lenkkeily onkin sujunut hyvin pitkin poikin Reposaarta. Raikas merituuli ja aaltojen kohina tuntuu aina virkistävältä. Metsän tunnelmaan pääsen Takarannan reunametsissä.

Pieta ja Valmu mukana metsäretkellä

Tänä syksynä olen joutunut pohtimaan vakavasti sähkönkulutusta niin kuin varmasti moni muukin.

Tahkoluodon tuulivoimalat pyörivät täysillä syksyn tuulissa. Nykyään näen tuulivoimalat maisemassa enimmäkseen positiivisena asiana. Tärkein ja luonnon kannalta paras tapa on kuitenkin kulutuksen ja sähkön kokonaisvaltainen säästäminen. Toivottavasti kalliista energian hinnasta seuraa jotain hyvääkin eli kohtuullisuus jää meille pysyväksi elämäntavaksi. 

Minulla sähkön hinta kolminkertaistui lokakuun alusta. Nyt lämmitän hataraa vanhaa omakotitaloa pelkästään ilmalämpöpumpulla ja sähköpatterit ovat nollilla. Toistaiseksi leudon syksyn ansiosta olen pärjännyt hyvin 19 asteen lämmössä. Takkapuut säästän koville pakkasille. Vetoa ja viluisuutta vastaan olen varustautunut villaneuleilla ja villapeitoilla.

Malli on Sukkaneuvoksen sleeping forest ja lankana Pirkka-lanka.

 Käsissä reuma on ollut pitkään rauhallinen, joten neulominen sujuu. Olenkin elvyttänyt vanhan neulomisharrastukseni. Ensin neuloin monta vuotta kesken olleen villatakin  valmiiksi, seuraavana oli paksuhko pyöröneulepusero ja sitten ohuempi villatunika enemmän sisäkäyttöön. Villahanskat ja säärystimet ovat jo valmiina. Nyt tekeillä on uudet pitkät villasukat. Tietysti paikallista tyyliä eli JonSukan malli. Reposaari onkin neulojia inspiroiva paikka. Täältä löytyy Sukkaneuvoksen lankakauppa ja neulesuunnittelijoita sekä on erilaisia neuletapahtumia. 

Tämän mallin nimi on Suolaulu ja sen innoittajana on ollut Kalevala, suunnittelija Jenna Kostet. Lankana  Vuonueen Tilta, joka on kehrätty suomalaisesta lampaanvillasta. 

Islantilaisneule on Pohjolan lammastilan Riitta Lumiluodon neuloma ja lanka on  kehrätty  ahvenanmaanlampaan villasta. Pusero on ollut minulla jo monta vuotta. Se on säänkestävä ja ihanan lämmin. Haaveena onkin palata juurilleni. Aloitin suomenlampaan villoilla 1980-luvun alussa. Silloin  villat oli omista lampaistani ja ne kehrättiin käsin. Eikä niitä muualta olisi löytynytkään. Nyt lankoja voi saada suomenlampaan lisäksi kainuunharmaan ja ahvenanmaanlampaan villoista. Uusia suomalaista villaa käyttäviä kehräämöjä on useampiakin. Kotimaisia perinteisiä ja uusia neulemalleja syntyy koko ajan. Olen iloinen ja vähän ylpeäkin, että ideamme suomenlampaan villasta luonnollisine väreineen on saavuttanut laajan suosion. 

Aloitimme lampureina Vesilahden Räpsöössä v 1981. Katraassamme oli kaikkia suomenlampaan väreja: valkeaa, mustaa ja ruskeaa. Löysimme myös muutaman harmaan lampaan, joista tuli myöhemmin oma rotunsa kainuunharmas.

 

Kaikki neuleet minun neulomiani omien lampaiden villoista.

Valamossa 1988. Koko perhe on puettu suunnittelemiini ja neulomiini vaatteisiin. Taustalla villan tuottajamme.