Mekko, jolla on tarina

Sain kutsun syyskuussa juhlaan, jonne ei sovi mennä trikoomekossa. Sellaisiahan nykyiset vaatteeni enimmäkseen ovat. No, tästä kehketyi mielenkiintoinen prosessi. Reposaari-päivien yhteydessä huomasin, että Kirkkokadun varrelle oli ilmestynyt pieni putiikki. Poikkesin sisään ja tutustuin Ritu Viitalan Haavevaate-yritykseen ja  kankaisiin, jotka on Ritu on suunnitellut valokuvien pohjalta. Jospa teettäisin kankaan, joka on tehty valokuvastani? Innostuin, kun löysin Ritun välityksellä myöskin reposaarelaisen ompelijan. Kuvan valinta oli vaikeaa, kun vaihtoehtoja on valtavasti eikä minulla ollut käsitystä koko prosessista. Hain ruskan värejä lempimaisemassani Kolin Käränkällä.

Kokeilujen jälkeen päädyimme tähän kuvaan, joka on otettu lokakuussa 2018 ensimmäisten pakkasöitten jälkeen. Kaislikko oli kuurassa mutta puissa hehkui vielä ruska. 

Kuvasta Ritu suunnitteli tämän näköisen tiedoston veden kuvajaisesta. Tiedosto lähettiin  Euroopassa sijaitsevaa kangaspainoon ja kangas tuli postissa neljän päivän kuluttua. Yllättävän nopeaa toimintaa. 

Sain mekon, jolla on tarina. Mukava oli tehdä yhteistyötä paikallisten osaajien kanssa. Seuraavassa kankaassa ehkä räpsööläisiä maisemia. Kiitos Ritulle ja ompelijalle!  

Kangas- ja mekkokuvat Ritu Viitala

Jäähyväislahja

Vielä kerran, malja Kolille!

Vappuaamuna läksin aamulla ennen viittä kuljeksimaan kameran kanssa Käränkän rantoja. Lampi oli vielä jäässä, mutta rannoilla oli sulia lampareita.

Kevätkonsertti oli parhaimmillaan. Teeret, lokit, kyyhkyt, rastaat, kuovit ja monet muut tervehtivät toukokuun aamua.

Yhtäkkiä kuulin voimakkaan pärskähdyksen.

Telkät olivat saapuneet ja telkkäturnajaiset alkaneet.

Vappuiltana kiipesimme Irkun kanssa Akalle katsomaan auringonlaskua ja juomaan vappumaljat.

Hyvästi Koli!

Kortelahdessa ennen ja jälkeen laidunnuksen

Kun muutin Kortelahteen 2009, olivat talon ympärillä olevat pellot  syksyisin tämän näköisiä. Pelloilla rehoitti enimmäkseen nokkosta, horsmaa, hevonhäntähierakkaa ja vesakkoa. Kuva vuodelta 2010.

Sama maisema loppukesästä 2018, kun peltoja oli laidunnettu 6 vuotta.

Näkymä samalta rinnepellolta  Käränkävaaran suuntaan vuonna 2010.

Lampaat ovat muokanneet maisemasta kauniin hakaniityn,

jossa kesäisin kukkii niittyleinikin ja koiranputken lisäksi ainakin metsäkurjenpolvi, päivänkakkara ja muutamat kellokukat. Kuva vuodelta 2016, jolloin pelloilla laidunsi lampaiden lisäksi kolme sonnipoikaa.

Näkymä makuuhuoneen ikkunasta syksyllä 2010

 Sama maisema syksyllä 2019

Kiitos ahkerien laiduntajien

maisemat ovat avartuneet.

Talon takana oleva pelto rajoittuu metsään. Siellä suurin kiusa oli elämänlanka eli karhunköynnös , joka syksyisin valloitti pellon ja pienen arboretumin, jossa kasvoi tammia, lehtikuusia, lehmus ja erilaisia havupuita.

Syksyllä 2016 metsäpelto ja arboretum aidattiin ja lampaat alkoivat tehokkaasti nujertamaan elämänlankaa.

Kesän 2019 maisematyöläiset kyyttöhiehot ja vuohet metsäpellolla, josta oli hehkeytynyt kaunis kukkaniitty.

Minä viihdyin pikkuarboretumissa, josta oli elämänlanka  hävitetty. Tosin pelkään pahoin, että ei lopullisesti.

Keittiön ikkunasta ei tänne muuttaessani lammelle näkynyt. Rantapellolla rehoitti korkea heinäkasvillisuus, vesakko ja rannalla korte.

Rantapeltoa navetan takana syksyllä 2011.

Näkymä keittiön ikkunan luota loppukesästä 2019. Nyt saatoin seurata keittiöstä  aamukahvilla, kun telkät ja koskelot poikasineen tulivat lahdukkaan ruokailemaan.

Kiitokset Mariko Lindgrenille ja Satuhakalle monivuotisesta yhteistyöstä, jonka ansiosta minulla oli nämä maisemat ja unohtumattomat  kesät lampaiden, lehmien ja vuohien kanssa.  Minulla on hyvä mieli siitä, että olen voinut 11 vuoden aikana lisätä tässä pienessä paratiisissa lajien monimuotoisuutta. Toivoisin tietysti lintujen, perhosten, hyönteisten ja kasvien puolesta,  että laiduntaminen tai ainakin säännöllinen peltojen niittäminen jatkuisivat.
Jos suunittelet lampaiden hankintaa ja  maisemalaidunnusta, kannattaa lukea kirjani Omat lampaat, pienlampurin käsikirja , se on syntyyt näissä maisemissa.

Talven tuloa Reposaaressa ja Kolilla

Marraskuun vaihteessa pääsin kuvaamaan talven tuloa Suomen laidoilla: lännessä Porin Reposaaressa ja idässä Kolilla.

Auringonlasku Reposaaren Takarannalla, jossa avutuu aava merimaisema.

Kirkkokatu on ainut asfaltoitu katu Reposaaressa. Kadun varrella koko pituudelta iloisia monimuotoisia, vanhoja puutaloja.

Pietan on turvallista ulkoilla Hattu-kissan kanssa.

Satamapuiston maisemia aamuvalossa

Aamu Takarannalla. Tuulimyllyn takana Mäntyluodon satama.

Kun saavuin Reposaaren reissulta, Kolilla Kortelahdessa oli jo talvi.

Ennen lähtöä jäät eivät kantaneet kissaakaan.

Nyt kirkas jääkansi peittää koko Käränkän lammen.

Pääsin koirien kanssa talven ekalle potkukelkkaretkelle.