Yö saaristossa lampaiden kanssa

Retkeilin yön yli Saaristomeren kansallispuistossa Konungskärin saaressa. Kesäkuisessa yössä minulla oli seurana saaren laiduntyötekijät, suomenlampaat. 

Lampaat toivottivat minut tervetulleiksi.

 Yövyin Metsähallituksen autiotuvassa. Montaakaan tuntia en malttanut nukkua. 

Meri oli tyyni ja laskeva aurinko maalasi maiseman väkevin vedon.

Kuvat palauttavat minulle elävästi mieleen muistot yli kymmenen vuoden takaa. Tunteeni ja elämäni oli silloin yhtä värikästä kuin kesäinen yö saaristossa. Olin rakastunut. Vaikka rakkaus oli yksipuolista ja päättyi surullisesti, olen onnellinen näistä muistoista. Onneton rakkaus on haikeaa elämän rikkautta. En olisi halunut jäädä kokematta.  

Kortelahdessa ennen ja jälkeen laidunnuksen

Kun muutin Kortelahteen 2009, olivat talon ympärillä olevat pellot  syksyisin tämän näköisiä. Pelloilla rehoitti enimmäkseen nokkosta, horsmaa, hevonhäntähierakkaa ja vesakkoa. Kuva vuodelta 2010.

Sama maisema loppukesästä 2018, kun peltoja oli laidunnettu 6 vuotta.

Näkymä samalta rinnepellolta  Käränkävaaran suuntaan vuonna 2010.

Lampaat ovat muokanneet maisemasta kauniin hakaniityn,

jossa kesäisin kukkii niittyleinikin ja koiranputken lisäksi ainakin metsäkurjenpolvi, päivänkakkara ja muutamat kellokukat. Kuva vuodelta 2016, jolloin pelloilla laidunsi lampaiden lisäksi kolme sonnipoikaa.

Näkymä makuuhuoneen ikkunasta syksyllä 2010

 Sama maisema syksyllä 2019

Kiitos ahkerien laiduntajien

maisemat ovat avartuneet.

Talon takana oleva pelto rajoittuu metsään. Siellä suurin kiusa oli elämänlanka eli karhunköynnös , joka syksyisin valloitti pellon ja pienen arboretumin, jossa kasvoi tammia, lehtikuusia, lehmus ja erilaisia havupuita.

Syksyllä 2016 metsäpelto ja arboretum aidattiin ja lampaat alkoivat tehokkaasti nujertamaan elämänlankaa.

Kesän 2019 maisematyöläiset kyyttöhiehot ja vuohet metsäpellolla, josta oli hehkeytynyt kaunis kukkaniitty.

Minä viihdyin pikkuarboretumissa, josta oli elämänlanka  hävitetty. Tosin pelkään pahoin, että ei lopullisesti.

Keittiön ikkunasta ei tänne muuttaessani lammelle näkynyt. Rantapellolla rehoitti korkea heinäkasvillisuus, vesakko ja rannalla korte.

Rantapeltoa navetan takana syksyllä 2011.

Näkymä keittiön ikkunan luota loppukesästä 2019. Nyt saatoin seurata keittiöstä  aamukahvilla, kun telkät ja koskelot poikasineen tulivat lahdukkaan ruokailemaan.

Kiitokset Mariko Lindgrenille ja Satuhakalle monivuotisesta yhteistyöstä, jonka ansiosta minulla oli nämä maisemat ja unohtumattomat  kesät lampaiden, lehmien ja vuohien kanssa.  Minulla on hyvä mieli siitä, että olen voinut 11 vuoden aikana lisätä tässä pienessä paratiisissa lajien monimuotoisuutta. Toivoisin tietysti lintujen, perhosten, hyönteisten ja kasvien puolesta,  että laiduntaminen tai ainakin säännöllinen peltojen niittäminen jatkuisivat.
Jos suunittelet lampaiden hankintaa ja  maisemalaidunnusta, kannattaa lukea kirjani Omat lampaat, pienlampurin käsikirja , se on syntyyt näissä maisemissa.