Sain kutsun syyskuussa juhlaan, jonne ei sovi mennä trikoomekossa. Sellaisiahan nykyiset vaatteeni enimmäkseen ovat. No, tästä kehketyi mielenkiintoinen prosessi. Reposaari-päivien yhteydessä huomasin, että Kirkkokadun varrelle oli ilmestynyt pieni putiikki. Poikkesin sisään ja tutustuin Ritu Viitalan Haavevaate-yritykseen ja kankaisiin, jotka on Ritu on suunnitellut valokuvien pohjalta. Jospa teettäisin kankaan, joka on tehty valokuvastani? Innostuin, kun löysin Ritun välityksellä myöskin reposaarelaisen ompelijan. Kuvan valinta oli vaikeaa, kun vaihtoehtoja on valtavasti eikä minulla ollut käsitystä koko prosessista. Hain ruskan värejä lempimaisemassani Kolin Käränkällä.
Kokeilujen jälkeen päädyimme tähän kuvaan, joka on otettu lokakuussa 2018 ensimmäisten pakkasöitten jälkeen. Kaislikko oli kuurassa mutta puissa hehkui vielä ruska.
Prosessin toinen puoli kuului minulle ja lähdin innolla mukaan tähän projektiin. Sain Kirstiltä ohjeet kankaaseen mitä hän halusi ja mitä ei. Tein työtä käskettynä ja niin syntyi tuo veden kuvajainen Kolin maisemista. Kangas kun on painokangas niin värit hiukan muuttuivat matkalla mutta se ei lopulta haitannut. Mekko valmistui tuota pikaa, ja nyt se on jo käynyt kantajansa päällä. Hieno juttu kokonaisuudessaan. t Ritu
VastaaPoistaOnpa ihan erityinen mekko, ei tule kenelläkään vastaan samanlaista! Hienoa että tuollaista voidaan tehdä🙂
VastaaPoistaUpea on. Minua kiinnostaisi kankaan materiaali !
VastaaPoistaPaksuhkoa puuvillasatiinia.
VastaaPoistakangas vaihtoehtoja on, pääasiassa niitä joihin digipaino ottaa hyvin kiinni
VastaaPoista