Lammas- ja hevospaimenena Kolin Lakkalassa

Kolme vuotta sitten muutin Kolilta Porin Reposaareen. Uudella kotiseudullani  maiseman vaikuttavia elementtejä ovat meri, tuuli ja kalliot. Välillä minuun iskee kipeä metsän, vaarojen ja niityillä laiduntavien lampaiden kaipuu. Se oli ihanaa elämää Kolin Kortelahdessa! Niinpä riemastuin, kun minulle tuli tilaisuus päästä elokuiselle Metsähallituksen paimenviikolle Kolin kansallispuistoon Lakkalaan. Pikkusisko Malla oli helppo houkutella mukaan kuskiksi ja paimenpiiaksi. Hän saikin tehdä suurimman osan töistä, lampaiden siirroista, veden kannosta ja kolmen mukana olleen lapinporokoiran lenkittämisestä, koska olin jalkavaivainen. 

Minä nautin Lakkalan idyllisestä pihapiiristä, lampaista ja hevosista arvokkaassa perinnemaisemassa ja Herajärven rannan ja niemen hienoista valoista ja sumuista. Liikuin vain Lakkalan vanhan pientilan alueella, mutta kuvattavaa riitti. Tämän kuvan otti Malla. Neuloin suomenlampaan villalangoista villapaidan keväällä haaveillessani paimenlomasta. Viikolla kyllä tarkeni hyvin ilman paitaa.

Malla nautti uimisesta saunarannassa ja retkeilystä koirien kanssa lähipoluilla. 

Satuhaan 17 kainuunharmasuuhta olivat seurallisia ja helposti ihmistä seuraavia kavereita.  

Yöt lampaat nukkuivat laidunsuojassa, jossa saivat olla rauhassa mäkäräisiltä.  

Uuhet olivat aamu-unisia ja heräilivät yleensä vasta kahdeksan maissa, kun olimme kerinneet jo juoda aamukahvit. Sumuisena aamuna jouduin houkuttelemaan niitä kuvattavaksi. 

Yöaitaus on niin sanottu petoaitaus, joka ei rajoitu järveen. Aitaus sijaitsee heti pihan navetan takana ja on turvallisesti muiden petoaitojen keskellä.  

Päiväksi lampaat siirrettiin johonkin ympäröivistä aidoista.

Lammasaitauksen vieressä niemessä laiduntavat lampaiden turvana rauhalliset suomenhevostammat Ukon Ilona ja Keskitalon Felina. 

Ystäväni Tiina siirtämässä hevosia niemilaitumelle. Ilo talutuksessa, Iina seuraa. Tiinalla päällä teemanmukainen suomenlampaanvilloista neulomani villapaita. 

Lakkalan tila on perustettu 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. Tilan säilyneet rakennukset ovat pääsääntöisesti 1900-luvun alusta. Viimeiset asukkaat olivat Heikki ja Tyyne Kähkönen . He viljelivät Lakkalan kivikkoisia peltoja 1980 luvulle asti. Heikki kuoli 1990. Lakkalan pihapiiri peltoineen on määritelty valtakunnallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi.

Metsähallitus, monet lampurit, laidunyrittäjät, vapaaehtoiset maisemanhoitajat ja etenkin laiduntavat kotieläimet tekevät arvokasta työtä perinneympäristöjen hoidossa. Ne ovat uhanalaisimpia luontotyyppejämme ja tarjoavat elinympäristön suurelle määrälle lajeja, jotka tarvitsevat niittyjä, ketoja ja hakamaita.

 

Matkoilijoille suunnattujen paimenviikkojen myynti alkoi Metsähalituksen toimesta vuonna 2008. Kolilla silloin työskennellyt Metsähallituksen suunnittelija Tuuli Jansson ideoi uutta myyntiartikkelia, jossa yhdistyi vuokratupien käyttö ja maisemanhoito. Ensin paimenviikkoja myytiin Seppälään, joka sijaitsee myös Herajärvellä noin kilometrin päässä Lakkalasta. Tuuli muisteli, että vuonna 2009 viikot varattiinkin jo 10 minuutissa loppuun. Paimenviikot taisi olla Metsähallituksen ensimmäinen sähköinen myyntituote. Lakkalaan paimenviikkoja on myyty vuodesta 2012. Kukaan ei uskonut, että niistä tulisi niin iso juttu. Pääsi yllättämään itsenikin, tuumi Tuuli.

Nyt Metsähallituksella on 15 paimennuspaikkaa kansallispuistoissa ja suojelualueilla eri puolilla Suomea. Paimenet arvotaan aina helmikuussa. Hyvää tuuria tarvitaan, jos arpa osuu kohdalle tuhansien hakijoiden joukosta. Paimenviikot ovat maksullisia ja saadut tulot käytetään perinneympäristökohteiden ylläpitoon ja luonnonhoitoon. Paimennuksen tärkein tavoite onkin perinneympäristöjen hoito. 

Mariko Lindgrenin toiminimi Satuhaka hoitaa  kaikki Kolin kansallispuiston laidunpalvelut ja hankkii laiduntavat  eläimet. Mariko kävi tarkastamassa laitumien ja aitojen kunnon ja tervehtimässä meitä ja eläimiään.

Näkemiin Lakkala ja kiitos kesän parhaasta viikosta!

Turvallista ja leppoisaa loppukesää!

Kortelahdessa ennen ja jälkeen laidunnuksen

Kun muutin Kortelahteen 2009, olivat talon ympärillä olevat pellot  syksyisin tämän näköisiä. Pelloilla rehoitti enimmäkseen nokkosta, horsmaa, hevonhäntähierakkaa ja vesakkoa. Kuva vuodelta 2010.

Sama maisema loppukesästä 2018, kun peltoja oli laidunnettu 6 vuotta.

Näkymä samalta rinnepellolta  Käränkävaaran suuntaan vuonna 2010.

Lampaat ovat muokanneet maisemasta kauniin hakaniityn,

jossa kesäisin kukkii niittyleinikin ja koiranputken lisäksi ainakin metsäkurjenpolvi, päivänkakkara ja muutamat kellokukat. Kuva vuodelta 2016, jolloin pelloilla laidunsi lampaiden lisäksi kolme sonnipoikaa.

Näkymä makuuhuoneen ikkunasta syksyllä 2010

 Sama maisema syksyllä 2019

Kiitos ahkerien laiduntajien

maisemat ovat avartuneet.

Talon takana oleva pelto rajoittuu metsään. Siellä suurin kiusa oli elämänlanka eli karhunköynnös , joka syksyisin valloitti pellon ja pienen arboretumin, jossa kasvoi tammia, lehtikuusia, lehmus ja erilaisia havupuita.

Syksyllä 2016 metsäpelto ja arboretum aidattiin ja lampaat alkoivat tehokkaasti nujertamaan elämänlankaa.

Kesän 2019 maisematyöläiset kyyttöhiehot ja vuohet metsäpellolla, josta oli hehkeytynyt kaunis kukkaniitty.

Minä viihdyin pikkuarboretumissa, josta oli elämänlanka  hävitetty. Tosin pelkään pahoin, että ei lopullisesti.

Keittiön ikkunasta ei tänne muuttaessani lammelle näkynyt. Rantapellolla rehoitti korkea heinäkasvillisuus, vesakko ja rannalla korte.

Rantapeltoa navetan takana syksyllä 2011.

Näkymä keittiön ikkunan luota loppukesästä 2019. Nyt saatoin seurata keittiöstä  aamukahvilla, kun telkät ja koskelot poikasineen tulivat lahdukkaan ruokailemaan.

Kiitokset Mariko Lindgrenille ja Satuhakalle monivuotisesta yhteistyöstä, jonka ansiosta minulla oli nämä maisemat ja unohtumattomat  kesät lampaiden, lehmien ja vuohien kanssa.  Minulla on hyvä mieli siitä, että olen voinut 11 vuoden aikana lisätä tässä pienessä paratiisissa lajien monimuotoisuutta. Toivoisin tietysti lintujen, perhosten, hyönteisten ja kasvien puolesta,  että laiduntaminen tai ainakin säännöllinen peltojen niittäminen jatkuisivat.
Jos suunittelet lampaiden hankintaa ja  maisemalaidunnusta, kannattaa lukea kirjani Omat lampaat, pienlampurin käsikirja , se on syntyyt näissä maisemissa.

Kyytöt tulloo!

Kivikkolan tilan kyytöt vasikoineen saapuivat Nurmeksesta  kesätöihin Kolille.  Kansallispuiston Ollilan ja Turulan pelloilla, niityillä ja metsälaitumilla käyskentelee nyt komea, kolmekymmenpäinen kyyttökarja.

Kannattaa tulla katselemaan ja kuvaamaan!

Kiltti Muro-sonni pitää huolta laumastaan.

Muistathan, että eläimiä ei saa ruokkia eikä laitumelle saa mennä. Kivikkolan tila on luomutila, jossa emolehmät imettävät vasikoitaan. 

Toiminimi Satuhaka ja Mariko Lindgren vastaavat kansallispuiston maisemalaidunnuksesta ja laiduneläimistä. Lampaita on kesätöissä Mattilassa, Lakkalassa ja Seppälässä.