Villavuosi

Suomen Lammasyhdistys ja Uudenmaan Lampurit järjestävät Villaviikon 26.9.-3.10.2021. Minä voin juhlia villavuotta. Viime syksynä neuloin pitkästä aikaa taas villapuseron ja siitähän se sitten repes.

Talven tuotoksia

Jokunen vuosi taaksepäin luovuin kaikista langoistani ja puikoistani, koska  reuma vaivasi käsiäni niin, että neulominen ei sujunut. Kesällä 2022 sairastuin pahasti ja etenkin jalat olivat huonossa kunnossa, mutta kädet toimi. 

Ensimmäisen kaarrokepuseroni neuloin minulle ennestään tutusta Pirkka-langasta, jossa käytetään norjalaista villaa. Malli sleeping forest.

Hämmästyksekseni puikot pysyivät taas käsissä, neulominen antoi tekemistä ja oli sopivaa terapiaa. Neulominen ja villan lämpö oli yksi tärkeä kuntoutuskeino, etten vaipunut masennukseen ja jaksoin synkän talven yli.

Seuraavat langat tilasin Vuonuen villaputiikista, 100% suomalaista villaa. Malli oli Jenna Kostetin suolaulu. Sylissä somisteena maatiaiskukko Pekka ja kana Zorro.
 

Otin tavoitteeksi tehdä tunnetuksi suomalaisten lammasrotujen villaa ja niiden tuottajia. Ostin langat pienistä lankamyymälöistä tai suoraan lammastiloilta. Neuloin sekä suomenlampaan että kainuunharmaan villalangoista. 

Jenna Kostetin kirjasta Neulottu Kalevala löysin mieluisia malleja ja ideoita. Villatakin malli maailman synty. Langat värjättyjä suomenlampaan villalankoja esim. Jalovillan Uuhi-lankaa. Yläkuvassa Maija Korhosen porotila Kittilä. Alakuvassa Vuonuen lampaita Paimiossa.

Tämä islantilaismallin mukaan neulottu villapusero on Pohjolan ahvenanmaanlammastilan langoista ja sen on neulonut Riitta Lumiluoto. Mukana maatiaiskissa Liinu.

Ahvenanmaanlampaan lankoja en vielä ole kokeillut, mutta ne ovat seuraavana suunnitelmissa.

Ahvenanmaanlampaita Pohjolan lammastilalla

Lauran villatakki on neulottu ilomantsilaisen Katariinan luomutilan kainuunharmaiden villalangoista. Malli on Neulotusta Kalevalasta kultaneito.

Omat kaapit alkoi olla täynnä villapuseroita. Aloin neuloa sukulaisille ja ystäville.

Pieta ja Valmu saivat toiveidensa mukaiset ohuehkot villapuserot Urpolan tilapuodin suomenlampaanvillalangoista. Malli on omani.

Neuloin vielä yhden villapaidan itsellenikin samoista langoista omaa yli 30 v vanhaa malliani muunnellen. 

Mustia suomenlampaita ja kainuunharmaksia

Tiinalle neuloin hevosaiheisen paidan Urpolan kolmisäikeisestä suomenlampaanvillasta. Päävärinä ruskean lampaan värjäämätön villa. 

Helena sai vähän paksumman villapaidan Urpolan kolmisäikeisestä kainuunharmaan villalangasta Iku-Turso Neulotusta Kalevalasta.  

Tämän Maailan synty (Neulottu Kalevala) villapuseron Urpolan kaksisäikeisestä kainuunharmaslangoista sain valmiiksi nyt syksyllä. Sen saa Malla. 

Olen iloilla huomannut, että kiinnostus suomalaiseen villaan on kasvanut koko ajan ja uusia laadukkaita pienkehräämöjä ja lankakauppoja syntyy ympäri Suomea. Eikä neulomisen innostus, neuloosi niin kuin sitä kutsutaan, ole ollenkaan laantunut. Päinvastoin. Nyt järjestetään neulepäiviä, neuleretriittejä ja neulematkoja. 

Villanlämpöistä syksyä kaikille!

Yö saaristossa lampaiden kanssa

Retkeilin yön yli Saaristomeren kansallispuistossa Konungskärin saaressa. Kesäkuisessa yössä minulla oli seurana saaren laiduntyötekijät, suomenlampaat. 

Lampaat toivottivat minut tervetulleiksi.

 Yövyin Metsähallituksen autiotuvassa. Montaakaan tuntia en malttanut nukkua. 

Meri oli tyyni ja laskeva aurinko maalasi maiseman väkevin vedon.

Kuvat palauttavat minulle elävästi mieleen muistot yli kymmenen vuoden takaa. Tunteeni ja elämäni oli silloin yhtä värikästä kuin kesäinen yö saaristossa. Olin rakastunut. Vaikka rakkaus oli yksipuolista ja päättyi surullisesti, olen onnellinen näistä muistoista. Onneton rakkaus on haikeaa elämän rikkautta. En olisi halunut jäädä kokematta.  

Leikitäänkö kissaa ja hiirtä, kysyi ruskea lammas?

Tämän kuvasuakkunan löysin syyskuulta 2018, jolloin minulla oli Kortelahdessa laiduntamassa heinäkuussa tullessaan arka ruskeiden suomenlampaiden rescuekatras.

Alkuun kaikki oli epäillyttävää ja pelottavaa. Kuvassa lampaat irvistelevät vuohille.

Syksyllä ne olivat kuitenkin jo kesyyntyneet niin hyvin, että saivat ulkoilla vapaana Kortelahden pihalla ja seurustella muun Kortelahden väen kanssa. Koiria kunnioitettiin, vuohet olivat epäilyttäviä, mutta kanat ja kissat herättivät uteliaisuutta.

Tässä vaiheessa kannattaa jättää juttu lukematta, jos ei kestä sitä, että kissa saalistaa jyrsijöitä. 

Hei, mitäs Maija-kissalla on?

Maija näyttää ylpeänä saalistaan Liinu-emolle.

Ruskea lammas haluaa myös tutkia saalista.

Liinu luovuttaa, mutta Maija ei saalista luovuta.