Mieronkiertäjä muistelee: Paanajärven kansallispuisto

Tasan kymmenen vuotta sitten tein yhden elämäni retken. Tammikuun lopussa 2013 matkustin ystäväni Piken kanssa ankarissa talvipakkasissa Paanajärven kansallispuistoon Venäjälle. Matkan järjesti kuusamolainen matkailuyritys ja vetäjänä toimi valokuvaaja Paavo Hamunen.  Reissasimme Venäjän puolelle pikkubussilla ja peräkärrissä oli kaksi moottorikelkkaa. Paanajärvellä ei ole talvisin valmiita reittejä. Onneksi meillä oli kokeneet kelkkailijat oppaana. Kansallispuistoon vievän 60 km pitkän tienkin aurausta saimme jännittää. 

Minulle ja Pikelle kesäinen Paanajärvi oli tuttu paikka. Ensimmäisen matkan teimme sinne elokuussa 2010. Minä olen käynyt siellä myös kesällä 2012 ja viimeisen kerran syksyllä 2016. Valoisan, kukkivan maiseman sijaan meitä odotti nyt kaamosajan hyytävät olosuhteet. 

Kitkajoki yhtyy Suomen puolella Oulankajokeen

Majoituimme Olangajoen rannalle hirsimökkiin ja pääsimme heti kuvaamaan täysikuuta

Oulangan kansallispuiston kosket ja taigametsät jatkuvat Venäjän puolella Paanajärven ikimetsiin. Oulankajoki muuttuu Venäjän puolella Olangajoeksi. Se huokaa hetken kapeassa ja syvässä Paanajärven laaksossa, jota  kehystää molemmin puolin jylhät vaarajonot. Jatkaa sitten juoksuaan Kivakkatunturin  ohi Kivakkakosken kuohuihin ja laskee lopulta Pääjärveen.

Ensimmäisen päivän retki suuntautui Kivakkakoskelle. Taustalla Kivakkatunturi

Olen onnellinen, että olen saanut retkeillä tässä maisemassa, jossa sydämeni ja sieluni oli kotonaan. Nyt sinne ei enää ole pääsyä. Lohduksi minulla on tuhansia kuvia, joita voin käydä läpi ja tehdä matkat uudelleen. 

Maisemat ovat lähes muuttumattomat valokuvaaja I.K. Inhan ajoilta, joka lumoutui ja kuvasi samoja  kohteita 1800-1900 lukujen vaihteessa. 

 Seuraavana päivänä heti aamun sarastaessa suuntasimme kohti Kivakkatunturin (499m) huippua

Kun pääsimme huipulle, hämärä talvipäivä värjäytyi hetkeksi roosan sävyihin. Valokuvaaja oli onnellinen.  

Vanhaa metsää silminkantamattomiin

Haluatko jatkaa retkeä Paanajärven kesämaisemiin ja ruskanhehkuun? Olen kuvannut kukkivat kulleropellot ja karhun uimassa Paanajärvessä. Täältä löydät Mieronkiertäjän Paanajärven matkat

Kuusamon kuukkelit, kotkat ja kosket

Tein syyslomamatkan Kuusamoon Oulangan kansallispuistoon ja kotkakuvauskojulle.

Julkisila kulkueuvoilla Kolilta Kuusamoon pääsee linja-autolla Kajaanin kautta. Takaisinpäin  tullessa jouduin tekemään mutkan Ouluun, muttei se haitannut, kun kävin moikkaamassa pikkusiskon perhettä. Bussi etupenkillä istuen oli joutuisaa ajaa halki ja poikki  Suomen ruskamaisemia ihaillen.

Oulangan luontokeskukseen on nyt uusi hieno tie. Nämä kuvat ovat tien varrelta.

Kuusamossa ruska ei ollut enää komeimmassa loistossaan, mutta maisemat upeita niin kuin voi odottaa Suomen kauneimmaksi mainitussa kunnassa. Säät olivat mukavan vaihtelevat: aurinkoa, sumua, pientä sadetta ja pilvipoutaa.

Kurssikaveri Kaijan ottama kuva minusta ja minun uudesta riddaristani Myllykoskella. Kyllä ahvenanmaanlampaanvillasta neulottu villapaita on paras asu vaihteleviin syyssäihin.

Mukava huomata, että kansallispuistot ovat nykyään suosittuja perheiden retkikohteita. Lauantaina Myllykoskella oli vilinää. Luonto on paras seikkailupuisto lapsille.

Kotkakojulla kansallispuiston ulkopuolisella vaaralla kävimme kolme kertaa ja joka kerran vanha kotkapariskunta näyttäytyi.  Kuvauskojujen ikkunoista avautui  kaunis koillismaan vaaramaisema.

Tapasimme myös kuukkeleita

sekä närhiä, hömötiaisia, talitiaisia, peippoja, käpytikan ja harmaapäätikan. Kuulimme palokärjen, mutta se ei tullut ruokinnalle.

Varpushaukka kyttäsi saalista ja riiteli närhen kanssa.

Koillismaan linnut ja maisemat ruskan väreissä-kuvauskurssin järjesti Kuusamo Nature Photography. Täämäntapainen valokuvauskurssi on hyvä vaihtoehto omatoimiselle  syyslomalle. Muutamassa päivässä näkee paljon, pääsee hyviin kuvauskohteisiin ja oppii aina uutta. Kiitokset osaaville ja avuliaille oppaille Jarmolle ja Heikille!