Näkemiin Mettäpirtti

 

Kolme viikkoa metsän keskellä koirien ja kissojen kanssa oli parasta mahdollista lomaa minulle ja koirille. Välillä on hyvä vain olla ja nauttia ympärillä olevasta luonnon rauhasta. Minulla ei ollut kiire minnekään, ei mitään velvollisuuksia. Metsä ympäröi meidät lähestyvän syksyn hiljaisella haikeudella. 

Koirille loma oli täydellinen. Ne saivat kulkea mukanani vapaana lähimetsässä. Hyvin ne pitivät yhteyttä, vaikka olivatkin lumoutuneita metsän tuoksuista. Kertaakaan eivät lähteneet valkohäntäpeurojen perään. Ilmoittivat vain haukulla, kun löysivät jotain mielenkiintoista.

Unna huolehti, että oli sopivasti luomuruokaa pihassa. Se kävi hakemassa ilveksen teurastaman peuran luuston pala palalta kaluttavaksi. 

Pirtti oli lämmin ja kodikas. Myös Liinu ja Maija viihtyivät siellä. Oli ihanaa seurata, miten luottamus ja ystävyys  kissojen ja koirien välillä oli säilynyt.

 

Viimeistä päivää Mettäpirtissä juhlisti Pietan ja Valmun perheen vierailu. Lapset riemuitsivat metsästä. 

Tumppu ja Pieta

Pieta ja Mansi, parhaat kaverukset

Toivottavasti pääsemme näille poluille ensi vuonnakin!

Hengitän metsän tahtiin

Kuljeskelen metsässä aamuisin, päivällä ja illalla. Hitaat kävelyt ovat minun retriittini. 

Metsänreunassa hehkuvat pihlajanmarjat.  

Metsän sylissä mieli hiljentyy ja avautuu uudelle. Auringonvalo leikkii  kumpuilevilla sammalmättäillä,

kirkastaa punaisen kärpässienen, 

hivelee poronjäkälärinnettä, jossa pilkahtavat punaiset puolukat.  

Peuranpolku houkuttaa kulkemaan metsän sydämeen

Voin kuvitella kaatuneen kelon alta matalana äänettömästi askeltavan ilveksen ja hermostuneena pälyilevän, hypähtelevän peuran. Istun pehmälle mättäälle ja yritän hengittää metsän tahtiin. 

Aulikki Oksanen:

Villit peurat

Villit peurat eivät viihdy sylissä
Villit peurat eivät vastaa komentoihin
Villit peurat vilahtavat puitten välissä
Villit peurat pakenevat metsän pimentoihin
Vaan joskus, kun yö on lumottu, voin löytää ne edstäni
Ja äkkiä olen siunattu
Ja ne syövät kädestäni
Ja ne heristävät herkkiä korviaan sille äänelle jolla puhun
Ja ne pudottavat kultaisia sarviaan sille niitylle jossa nukun

Mettäpirtin ikkunasta

Mettäpirtti on pitkään ollut lähes asumattomana, vaikka talosta ja pihapiiristä on pidetty huolta. Toivoinkin, että metsän eläimet olisivat tottuneet pitämään pihaa omanaan. Viikon aikana olen nähnyt yhden oravan ja joitakin lintuja, kuullut palokärjen ja kurkien huudon. Elokuu on metsässä aika hiljaista aikaa.

Metsä on ollut antelias. Ruokalistalla on kantarelleja lähes joka päivä. Kun perkasin päivän saalista keittiön pöydän ääressä...

Tuli tunne, että joku tuijottaa minua.

Kännykkä oli pöydällä. Yritin olla turhia liikkumatta ja onneksi koirat olivat päiväunilla. Valkohäntäpeura totesi minut kalustoon kuuluvaksi.

Kukas sieltä nyt tulee?

Päättelin, että ehkä kauriit siirtyvät talon etupuolelle. Vaihdoin kännykän järjestelmäkameraan ja hiivin hiljaa talon portaille odottamaan. 

Tiedän, että valkohäntäkauriita riittää tällä alueella kiusaksi asti. Mutta nämä metsän keskellä elävät ovat todella arkoja. On aina hieno elämys päästä seuraamaan luonnon eläimiä läheltä niitä häiritsemättä. 

Vasta metsäreunassa toinen kauriista tajusi, että täällä on muitakin. Luultavasti kuuli Mansin hiljaisen vinkumisen, kun sekin olisi halunnut tulla pihalle kanssani. Kauris päästeli äänekkäitä pärskähdyksiä ja sitten molemmat häipyivät metsään. 

Minun suuri haaveeni on nähdä ilves. Todistetusti mettäpirtin lähimaastossa liikkuu ilves yhden tai useamman pennun kanssa. Riistakamera tallensi viime viikolla niiden vierailuja kauriin raadolla. 

Lomaa mettän keskellä Ekojärvellä

 

Saavuimme eilen sateisen päivän iltana Sastamalan Ekojärven mettäpirttiin. Sumuinen metsä toivotti meidät tervetulleeksi. Männyt, kuuset, pihlajat, sammalpeitteiset kivet ja hiljainen metsäpolku kietoivat meidät turvalliseen syliin.

Mettäpirtin pihapiiri on juuri sellainen kuin luontopihan pitää olla.

Mansi ja Unna hurmaantuivat hajuista. Minä ehkä eniten valosta ja väreistä. Maleksimme metsäpolkuja  koirat nuuskuttaen ja minä kameralla tähtäillen.

Iltalenkillä koirien nenät yhtäkkiä nousivat ja osoittivat määrätietoisesti samaan suuntaan. Koirat johdattivat minut suoraan kauriin raadolle, joka ei vielä haissut omaan nenääni. 

Sammalikossa oli kamppailtu. Kerroin koirien löydöstä naapurin Leenalle ja Heikille. Seuraavana aamuna Heikki kävi katsomassa raatoa ajatuksella siirtää se pois. Raatoa oli kuitenkin raahattu pidemmälle metsään ja peitelty sammaleella. 

 

Naapurin Ponzokin löysi raadon uuden kätköpaikan

Mansi tutkii tarkasti vanhaa taistelutannerta. Ei koirat varsinaisesti peloissaan olleet, mutta valppaan kiinnostuneita. Ne osaisivat varmasti kertoa, mikä eläin oli hyökännyt metsäkauriin kimppuun, jos osaisimme niitä tulkita.  

Ihmisellä on omat konstit. Leena kävi asentamassa paikalle riistakameran. Nyt odotamme jännityksellä, paljastuuko, kenen ruokapöytä on muutaman sadan metrin päässä mettäpirtistä.

Maananataiaamuna paistoi aurinko. Mettäpirtin tontilla on vieretysten iso pihlaja ja riippuoksainen kuusi, joka on käpyjä täynnä. Näistä tulee varmasti suosikkikuvauskohteitani. 

Täältä löytyy monenmoisia aarteita.

Näitä minäkin, täysi tumpelo seinituntemuksessa, uskallan poimia.