Mettäpirtti on pitkään ollut lähes asumattomana, vaikka talosta ja pihapiiristä on pidetty huolta. Toivoinkin, että metsän eläimet olisivat tottuneet pitämään pihaa omanaan. Viikon aikana olen nähnyt yhden oravan ja joitakin lintuja, kuullut palokärjen ja kurkien huudon. Elokuu on metsässä aika hiljaista aikaa.
Tuli tunne, että joku tuijottaa minua.
Kännykkä oli pöydällä. Yritin olla turhia liikkumatta ja onneksi koirat olivat päiväunilla. Valkohäntäpeura totesi minut kalustoon kuuluvaksi.
Kukas sieltä nyt tulee?
Päättelin, että ehkä kauriit siirtyvät talon etupuolelle. Vaihdoin kännykän järjestelmäkameraan ja hiivin hiljaa talon portaille odottamaan.
Tiedän, että valkohäntäkauriita riittää tällä alueella kiusaksi asti. Mutta nämä metsän keskellä elävät ovat todella arkoja. On aina hieno elämys päästä seuraamaan luonnon eläimiä läheltä niitä häiritsemättä.
Vasta metsäreunassa toinen kauriista tajusi, että täällä on muitakin. Luultavasti kuuli Mansin hiljaisen vinkumisen, kun sekin olisi halunnut tulla pihalle kanssani. Kauris päästeli äänekkäitä pärskähdyksiä ja sitten molemmat häipyivät metsään.
Minun suuri haaveeni on nähdä ilves. Todistetusti mettäpirtin lähimaastossa liikkuu ilves yhden tai useamman pennun kanssa. Riistakamera tallensi viime viikolla niiden vierailuja kauriin raadolla.
Se on hyvä, että on luonnon tasapainoa, että peuroilla on siellä saalistajiakin.
VastaaPoista