Talven valoa

Joulukuun kunniaksi saapuivat pakkaset. Valon leikkiä liito-oravan kotimetsässä.

Aurinko jaksaa herätä vasta yhdeksän jälkeen. Silloin minä olen usein jo tehnyt päivän vaativimmat työt. Kirjoitan mieluimmmin aamuvarhain.

Käränkälampi jäätyi marraskuun 29. päivä.

Lampi on jo kissankestävä.

Mansin ensimmäinen talvi, samoin pikku Hugon. Mummi toivottaa iloista joulunodotusta nuorimmalle lapsenlapselleen.

Vanhimmalle lapsenlapselleen Petrukselle Kirsti-mummi lähettää Piparin myötä terveiset.

 Pipari ja mummi odottavat jo kovasti Peetua ja Hugoa mummilaan.

Silloin lunta on varmasti jo näin paljon.
Ilon ja valon tuiketta joulun aikaan!

Onnenpipareita syksyisellä suolla

Piparin poika, Mansin veli Onnekas Oivallus eli Rölli tuli syyslomalle syntymäkotiinsa. Pennut ovat nyt puolivuotiaita riiviöitä.
Onnenpipareiden syntytarina löytyy vanhasta blogistani. Kuvat sieltä ovat poistuneet, kiitos vuodatusnetin töppäilyjen

http://suakkuna.vuodatus.net/blog/3198405/onnenpiparit/

 Mansi on mielissään, kun sai leikkikaverin.

 Sisko närpiäkarva, veli rössökarva

  

Liinu kissan kanssa juostiin kilpaa.

J

Jehki-veli tuli moikkaamaan.

 

 Upps, leikin tiimellyksessä Rölli putoso lampeen. Taisi Jehki vähän tönäistä.

Nämä pennut ovat nimensä veroisia, onnenpipareita. Kaikki ovat tuoneet iloa ja sisältöä omien ihmistensä elämään. Minä näen näissä koirissa monta ajan kultaamaa tarinaa. Niinkuin Röllin katseessa Pepen lempeyttä. Ymmärrän hyvin, mitä  näiden koirien taustalla olevan kasvattaja Aila Korhonen tarkoitti sanoessaan, että kasvattaa vielä näitä, koska haluaa itse pysyä hyvissä koirissa.