Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pilvipolun kennel. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pilvipolun kennel. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Joulukortteja Pilvipoluilta

Näkkälän Unna Pilvipoluilta odottaa lumista joulua

Lähetän Unnan kanssa tervehdyksen Näkkälän kylään kauas pohjoiseen, josta hain pikku Unnan.
Tiinan kanssa teimme unohtumattoman matkan Näkkälään ja Pöyrisjärvn erämaahan toukokuussa.
Matka Lapin kevääseen

Anni-Marjalle ja emolle Nastille kiitokset ihanasta koirasta.
 Näkkälän maatiaiskantaiset porokoirat


Nasti

Iloiset jouluntoivotukset Lunalle ja hänen perheelleen! Lunan hain Sannan, Ronin  ja Maritan kanssa Minnalta Zinaidan kennelistä Hetasta maaliskuussa. Luna elelee rakastettuna perhekoirana Varkaudessa. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Luna tekee muutaman vuoden kuluttua pennut Pilvipoluilla. Lunan emä Tsierggis jättää kuvassa hyvästit tyttärelleen. Lunan isä, Nastin poika Remu, hyväksyttiin tänä vuonna lapinporokoirarotuun.
Lunan hakumatka

Lämpimät joulutervehdykset Pilvipolun toistaiseksi viimeiselle lapinporokoirapentueelle, Sompio-pennuille, niiden emälle Pilvipolun Vienanhelmelle eli Nulpulle ja Hannalle! Minä toimin etäkasvattajana ja pennut syntyivät ja kasvoivat Hannan perheen hoivissa.

Pilvipolun Malja Keväälle eli Peppi kuvattuna viime uutena vuotena Herajärvellä. Piparinmakuinen joulutervehdys Piparin tyttärelle Pepille ja perheelle. Peppi on jo nelivuotias terve, reipas sijoitusnarttuni, jonka pennutus on vakavassa harkinnassa.

Piparin toset pennut, Onnenpiparit, täyttävät keväällä kolme vuotta. Kuvassa Pipari komentaa jälkikasvuaan Mansia ja Jehkiä.

Joulupentuni Pilvipolun Pipariakka täytti itse jo 10 vuotta ja toivottaa talven riemuja ja maukasta joulua kaikille jälkeläisilleen.
Pipari, kymmenen yhteistä vuotta

Meidän suvun viimeiset paimensukuiset pääsiäisenä 12 Kortelahdessa. Ensimmäisenä Johanneksen perheen Saaga, perässä Lauran Tyyni ja sen poika Reima.


Saaga ja Peetu. Saaga eli Pilvipolun Saaga-Beana lähettää hellät jouluterveiset Pilvipolun Neliapilan eli Pikin kymmenelle joulupennulle. Minä jätän haikeat jäähyväiset paimensukuisten kasvattamiselle. Luulen, että Saagan tytär Piki on viimeinen pilvipolkulainen paimensukuisten sukutauluissa.


Pipari, Mansi ja Unna kailottavat raikuvat jouluhaukut lenkki- ja saunakavereilleen Raikulle ja Aihkille.

Hilpeitä lumileikkejä kaikille ihmis- ja koiraystäville!








torstai 24. tammikuuta 2013

Pilvipolun Silva


Kun Silvan iloinen katse tummeni ja askel alkoi painaa, oli aika päästää uskollinen ystävä lepoon.
Silvalta leikattiin nisäkasvaimet kolme vuotta sitten. Leikkauksesta toipuminen oli kivuliasta, mutta Silva palautui ennalleen. Viime syksynä eläinlääkärillä todettiin pieniä nisäkasvaimia, mutta eläinlääkäri arveli, että ne tuskin vielä haittaavat. Joulun jälkeen Silvalla alkoi selvä alamäki. Peräsuolen toiminnassa oli suuria ongelmia ja kakat tulivat minne sattui. Päätin, että kohta neljätoistavuotiasta koiraa ei enää kiusata uusilla tutkimuksilla ja hoitotoimenpiteillä, jotka stressasivat sitä suuresti.

Silva Pilvilampaiden rappusilla emänsä Cikin ja poikansa Pilvipolun Metsänpojan eli Aihkin kanssa.
Pilvipolun Silva syntyi vuosituhannen vaihteessa Kontiolahden Pyytivaaralla Pilvilampaat-tilalla.  kautokeinolaisen rotuunotetun Cikin ensimmäiseen rekisteröityyn pentueeseen Sen sisko Siri kuoli yhdeksänviikkoisena kyyn pistoon. Toinen sisko Sara eli Ralli kuoli noin vuosi sitten. Se toimi pelastuskoirana.
Silva oli pienestä pitäen loistelias koira. Se liikkui kauniisti, seisoi uljaasti ja sillä oli kaunis ilme. Luonteeltaan se oli utelias, kiihkeä ja sinnikäs.Se suoritti porpaimennuskokeen kymmenkuisena ja palkittiin. Luonnetestistä se läpäisi 142 pisteellä. Kesällä 2001 Silvalle sattui kiima juhannuksen tienoille. Läksimme sulhastelemaan Muonioon Lukan luokse. Samalla käytin Silvan näyttelyssä Rovaniemellä ja Ruotsissa. Juhannusmorsian nappasi heti sertit. Silvasta tuli Suomen ja Ruotsin muotovalio vähän niin kuin vahingossa. 
Silvassa on 75 prosenttia rotuunotettuja. Cikin lisäksi isän Torstin emä Eppu on rotuunotettu. Silvalla on kaksi rekisteröityä pentuetta, Lukan ja Nequam Rennyn kanssa ja yksi rekisteröimätön geeenienpelastuspentue Aila Korhosen viimeisen kasvatin Nikun kanssa. Silvan suku on jatkunut jo 4-5 polvea.Kasvattaminen on tasapainoilua hyvien ja huonojen ominaisuuksien kanssa. Silvan yksi tytär lopetettiin epilepsian takia, mutta muita tapauksia ei ole myöhemmin tullut. Yhdellä jälkeläisellä oli myöhemmällä iällä diabetes. Silva kantaa jälkeläisten perusteella pompentaudin sairausgeeniä. Onneksi tauti on lapinporokoirissa harvinainen eikä sairaustapauksia ole ollut. Mutta toivon, että kaikki kasvattieni jälkeläiset geenitestattaisiin ennen kuin niitä käytetään siitokseen.Viimeisenä palvelunaan lapinporokoirarodulle Silva luovutti verta Hannes Lohen tutkimusryhmälle.
Jälkeläisnäytön perusteella uskallan sanoa, että Silva on tuonut rotuun uutta geeniainesta, toimeliasta reipasta luonnetta ja poropaimennusominaisuuksia.
Olen onnellinen, että olen saanut omistaa sellaisen koiran kuin Silva. Olemme yhdessä jakaneet niin monet kokemukset ja elämykset.
Itälässä Kuhmon Saunajärvellä
Sinisessä tuvassa Lieksan Sokojärvellä
 Parhaan ystävän Tsahpin kanssa.
 Neljä onnellista vuotta Kolin Kortelahdessa kanojen, kissojen ja koirien kanssa.

 Loppuun asti Silva säilytti asemansa lauman kunnioitettuna johtajana. Mansillekin se kerkisi opettaa vanhan koiran kunniottamista.
Pipari on elänyt nöyränä ystävänä Silvan rinnalla. Nyt Silva  on luovuttanut sille vanhimman koiran roolin.

Hyvästi Silva, Pilvipolun ja metsien kuningatar. Minulle jää muistot ja kuvat, joiden myötä palaan yhteisiin onnehetkiin.
Tiedän, että moni koiranomistaja, jolla on Silvan jälkeläisiä, vuodattaa kyyneleitä tätä lukiessaan niin kuin minä kirjoittaessani. Silvaa voi moni kiittää elämänsä koirasta.
Silvan tuhkat levitetään Käränkän rinteen vanhojen puiden juurelle.
 Näissä maisemissa Silva kulkee mukanani muistoissani.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Onnenpipareita syksyisellä suolla


Piparin poika, Mansin veli Onnekas Oivallus eli Rölli tuli syyslomalle syntymäkotiinsa. Pennut ovat nyt puolivuotiaita riiviöitä.
Onnenpipareiden syntytarina löytyy vanhasta blogistani. Kuvat sieltä ovat poistuneet, kiitos vuodatusnetin töppäilyjen
http://suakkuna.vuodatus.net/blog/3198405/onnenpiparit/

 Mansi on mielissään, kun sai leikkikaverin.


 Sisko närpiäkarva, veli rössökarva


  

Liinu kissan kanssa juostiin kilpaa.

Jehki-veli tuli moikkaamaan.


 Upps, leikin tiimellyksessä Rölli putoso lampeen. Taisi Jehki vähän tönäistä.




Nämä pennut ovat nimensä veroisia, onnenpipareita. Kaikki ovat tuoneet iloa ja sisältöä omien ihmistensä elämään. Minä näen näissä koirissa monta ajan kultaamaa tarinaa. Niinkuin Röllin katseessa Pepen lempeyttä. Ymmärrän hyvin, mitä  näiden koirien taustalla olevan kasvattaja Aila Korhonen tarkoitti sanoessaan, että kasvattaa vielä näitä, koska haluaa itse pysyä hyvissä koirissa.