Näytetään tekstit, joissa on tunniste porokoirat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste porokoirat. Näytä kaikki tekstit

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Poroja, petoja, porokoiria ja Lapin taikaa

Maaliskuun alussa tein perinteisen matkan Lappiin poropaimennuskisoihin Savukosken Tanhuaan.
  Menomatkalla poikkesimme Kuukasjärven Juhan  luona Ranualla harjoittelemassa paimennusta.
Veeran Hukka löysi paimnnushaukun Juhan vinkkien avulla.Tanhualla se läpäisikin poropaimennuskokeen vauhdikkaasti.
Mansi oli mukana ensimmäisellä Lapin matkalla. Hieman ensin porot peloittivat ja selkäkarvat nousivat pystyyn.
 Mutta kovasti sarvipäät kiinnostivat ja varmuus lisääntyi.
Mansilla oli hyvä haukku ja saihan se porot liikkeelle. (Mansin kuvat Veera Lackman)
 Kun Ranualla oltiin, pitihän meidän käydä Ranuan eläintarhassa. Saukko tuli moikkaamaan.


 Villisiat olivat villillä päällä.

 Julkkis jääkarhunpoikanen oli jo emonsa kokoinen.
Ilves oli pulskassa kunnossa. Ja urosilves rakastunut. Sen kiimahuuto oli kova ja kiihkeä.


 Susien elekieli oli selkeää.
Vanha karhuherrakin oli jo hereillä. Varsin kevätvirkku niin kuin viereisessä aitauksessa asustava nuoriparikin.
Tanhuassa Luiro-joen varrella  leimusivat revontulet.
Manalaisen poroaidalla aitoa Lapin tunnelmaa.
Pilvipolun Ulappa eli Papu sykähdytti kauniilla paimennuksellaan, josta se sai kunniapalkinnon. Ulappa on Lauran koiran Syystyynin tytär, Pilvipolun Taiku on sen isoäiti.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Onnenpipareita syksyisellä suolla


Piparin poika, Mansin veli Onnekas Oivallus eli Rölli tuli syyslomalle syntymäkotiinsa. Pennut ovat nyt puolivuotiaita riiviöitä.
Onnenpipareiden syntytarina löytyy vanhasta blogistani. Kuvat sieltä ovat poistuneet, kiitos vuodatusnetin töppäilyjen
http://suakkuna.vuodatus.net/blog/3198405/onnenpiparit/

 Mansi on mielissään, kun sai leikkikaverin.


 Sisko närpiäkarva, veli rössökarva


  

Liinu kissan kanssa juostiin kilpaa.

Jehki-veli tuli moikkaamaan.


 Upps, leikin tiimellyksessä Rölli putoso lampeen. Taisi Jehki vähän tönäistä.




Nämä pennut ovat nimensä veroisia, onnenpipareita. Kaikki ovat tuoneet iloa ja sisältöä omien ihmistensä elämään. Minä näen näissä koirissa monta ajan kultaamaa tarinaa. Niinkuin Röllin katseessa Pepen lempeyttä. Ymmärrän hyvin, mitä  näiden koirien taustalla olevan kasvattaja Aila Korhonen tarkoitti sanoessaan, että kasvattaa vielä näitä, koska haluaa itse pysyä hyvissä koirissa.