Kymmenvuotisjuhla kirjailijana ja Hassisena

Hyvää kirjan ja ruusun päivää!

Minä vietän samalla kymmenvuotisjuhlaa kirjailijana.

Melko tasan kymmenen vuotta sitten julkaistiin ensimmäisen kirjani Maatiaisten matkassa ( Maahenki 2006). Varmaan jokainen kirjailija muistaa sen hetken, kun saa esikoiskirjansa käsiinsä. Minulle se oli elämäni viidenneksi merkittävin tapaus. Neljä muuta ovat nimeltään Laura, Johannes, Aatos ja Taneli. Olin silloin kuntoutuksessa Kuopion lähellä Vuorelassa ja avasin kirjapaketin yksin hotellihuoneessani. Kirjan olin kirjoittanut vielä Kirsti Liljana, mutta juuri ennen painoon menoa muuttui kirjan kanteen kirjoittajaksi Kirsti Hassinen. Muistan, kuinka kustantaja olisi halunnut pitää nimen Lilja, mutta minä pidin pääni. Olin toipumassa elämäni suurimmasta koettelemuksesta, avioerosta,  ja halusin aloittaa uudella, alkuperäisellä nimelläni. Enpä silloin osannut edes unelmoida, että kymmenen vuoden kuluttua nimeni on jo neljässä kirjassa.
Täältä löytyy tunnelmia ja tietoa ensimmäisestä kirjastani Maatiaisten matkassa .

Kun kirja on syntynyt, on aika juhlia ystävien kanssa.
Kirjan kirjoittaminen on yksinäistä puurtamista. Ennen kaikkea se on sinnikästä työtä, hiomista ja korjaamista. Koko ajan pitää olla valmis oppimaan uutta. Sitten kun kaikki on kohdallaan, saa ehkä hetken tuntea kirjoittamisen hurmaa.
Kirjoittaminen on myös nöyryyttä myöntää, ettei itse osaa kaikkea. Siksi on tärkeää osata kuunnella myös muita. Minulla on ollut onni löytää viisaita, avuliaita ystäviä, jotka ovat tukeneet, auttaneet ja iloinneet kanssani. Nostan maljan heille. Kiitos ystävät!

Vaikka olen enimmäkseen kirjoittanut tietokirjoja, taustalla ovat aina olleet omat kokemukseni ja omat eläinystäväni. Rakkaat maatiaiseni ovat tärkeimmät muusani.

Miten minusta tuli tietokirjailija?

Eilen sain kirjeen, jossa ilmoitettiin, että minut on hyväksytty Suomen Tietokirjailijat ry :n jäseneksi. Polku tietokirjailijaksi on ollut pitkä,  mutkikas ja kuoppainen. Suoraa tietä kirjailijaksi tuskin kukaan onnistuu astelemaan, en minä ainakaan.
Heti, kun opin kirjoittamaan, se tuntui hyvältä tavalta ilmaista itseään. Aloin kirjoittamaan päiväkirjaa kansakouluikäisestä lähtien. Olen aina liittänyt kirjoittamiseen myös kuvan. Lapsena olin innokas piirtelijä. Piirsin haaveitani päiväkirjan sivuille. Myöhemmin kynä vaihtui kameraan. Usein aloitan uuteen aiheeseen syventymisen valokuvaamalla. Tekstin työstäminen ja hiominen on välistä rankkaa eikä minulle ainakaan kovin helppoa. Silloin on rentouttavaa vaihtelua välillä uppoutua kuvien maailmaan. Valokuvaaminen ja kirjoittaminen tukevat toisiaan ja hyvien kuvien avulla olen saanut myös kustantajat kiinnostumaan aiheesta. Kirjottamisen vaikein ja raastavin vaihe onkin löytää kirjalleen kustantaja. Pitää olla valmis moneen pettymykseen. Pettymysten jälkeen pitää jaksaa aina yrittää uudelleen, kunnes ehkä onnistuu.

Kopio Reviirin 1999/1 kirjoitukseni lopputervehdyksestä. Pilakuvan minusta on piirtänyt työkavereini kuviksenope Reijo parviainen eli Reiska

Kirjoittajakoulua olen käynyt kirjoittamalla vuosikymmeniä erilaisiin harrastajalehtiin ja myöhemmin myös kaupallisiin lehtiin. Erityisen tiukka koulu oli Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran Reviiri-lehden vastaavana toimittajana toimiminen. Koirajärjestöissä ristiriidat ja intohimot usein moninkertaistuvat. Saadakseen tärkeän asian perille, pitää osata kirjoittaa selkeästi, innostavasti ja rehellisesti ja ilman katkeruutta tai kostonhalua. Koiramme-lehteen olen kirjoittanut säännöllisesti laajoja artikkeleita reilusti yli kymmenen vuoden ajan.
Kirjailijan polullani  on ollut monta opettajaa, auttajaa ja tukijaa. Tärkein henkilö on varmasti ollut ex-aviomieheni Veikko Lilja. Hänen kanssaan kehittelimme monia asoita, kirjoitimme artikkeleita politiikasta, maatiaisista ja koiraharrastuksesta. Opettajan ammatistanikin on ollut hyötyä. Yläkouluikäisille pitää ilmaista asiat selkeästi ja lyhyesti. Samaa taitoa tarvitaan tietolaatikkojen laatimisessa tietokirjoihin. Hyvä kustannustoimittaja on myös kullanarvoinen. Kaksi kirjaani Tammella olen tehnyt hyvässä yhteistyössä kustannustoimittajani  Paula Zittingin kanssa.
Varsinainen tekstin kirjoittaminen on yleensä yksin puurtamista. Mutta tiedon hankinta ja tietojen tarkistus vaativat sosiaalisuutta ja uteliaisuutta. On hyvin vaarallista, jos kuvittelee tietävänsä aiheesta jo kaiken ja eikä kykene ottamaan vastaan uutta tietoa. Minulla on ollut onni löytää asiantuntijoita ja mielenkiintoisia haastateltavia.

Tietokirjan kirjoittamisessa vaihtelevat sopivasti tiedonhankinta, jossa saa olla tekemisessä ihmisten kanssa ja erakkoelämä. Yksineläminen sopii minulle siinä vaiheessa, kun puurran kirjan tekstien kimpussa. Kortelahden pientila on paras paikka kirjoittamiseen. Epäilen, olisiko kana-, kissa- ja lammaskirjaa syntynytkään ilman tätä taloa ja maisemaa. Kortelahti on ollut inspiroiva kirjoittamisympäristö ja valokuvausstudio.

Tärkeimmät  muusani ovat olleet porokoirani Pipari, Mansi ja Unna, kissani Hilla ja Liinu, kukkoni Yrjö ja  horniolaiset kanarovat sekä kesälampaat.
Nyt olen pari kuukautta yrittänyt toipua lammaskirjan kirjoittamisputkesta. Suurena apuna siinä on ollut lukijoiden ihana, sydämellinen palaute. Työn paras palkka, kiitokset siitä!
Nyt lampaat on laskettu laitumelle ja päässä alkaa olla tilaa uusille aiheille. Ideat palaavat ja kasvavat kuin kevään muuttolintuparvet.

Kevättä taitaa olla Liinunkin rinnassa. Iloista kevään odotusta kaikille!

Kirjani:
Maatiaisten matkassa (Maahenki 2006) loppunmyyty
Kissanviikset ja katinkontit (Paprerisilppuri 2015) kuvat ja tietoteksi Kirsti Hassinen, runot Raili Heikkilä
Omat kanat, omat munat, pihakanalan perustaminen (Tammi 2014)
Omat lampaat, pienlampurin käsikirja (Tammi 2016) toinen kirjoittaja Jukka Tobiasson

Maatiaismuorin kanakirja kohta kaupoissa

Tänään posti toi minulle lämpimäisiä. Ystävällinen postimies kantoi paketin kotiovelle asti. Taisi arvata, että oli kovasti odotettu paketti.

Oli aihetta juhlaan. Ystäväni Tarja oli sopivasti tuonut tuliaisiksi ranskalaista kukkopunaviiniä. Joimme maljan kanakirjani menestykseksi. Kiitos Tarjalle ja muille kannustuksesta tämän urakan loppuun saamiseksi.

Ennekaikkea kiitos teille kauniit kanaset ja Yrjö-kukko, parhaat inspiroijani! Juhlan kunniaksi kanat ja Yrjö pääsivät pihalle  nauttimaan keväisestä päivästä.

Nyt voi vähän tuulettaa, sekä emäntä että kanat.
Maaliskuun alusta  kanat saavat ulkoilla vain tarhassa johtuen varotoimenpiteistä  lintuinfluenssan leviämisen estämiseksi. Tästä ja kaikesta muusta kanojen hankkimiseen ja hoitamiseen liittyvästä kerrotaan kirjassani. Tärkein tavoite on turvata kanoille onnellinen, lajinmukainen elämä.

Kirjaa voi tilata Adlibriksen nettikirjakaupasta maaliskuun alkupuolelta lähtien Omat kanat, omat munat
Minulle tulee myös pieni erä kirjaa myytäväksi kirjoittajahintaan 22, 00 e. Nämä kirjat myyn mieluiten suoraan kotoa. Mutta jos et pääse käymään, voin lähettää postissakin. Silloin hintaan lisätään postikulut. Otan mielelläni vastaan myös palautetta kirjasta.
Minuun voi ottaa yhteytta sähköpostilla kirsti.hassinen (at) suakkuna.net