Kymmenvuotisjuhla kirjailijana ja Hassisena

Hyvää kirjan ja ruusun päivää!

Minä vietän samalla kymmenvuotisjuhlaa kirjailijana.

Melko tasan kymmenen vuotta sitten julkaistiin ensimmäisen kirjani Maatiaisten matkassa ( Maahenki 2006). Varmaan jokainen kirjailija muistaa sen hetken, kun saa esikoiskirjansa käsiinsä. Minulle se oli elämäni viidenneksi merkittävin tapaus. Neljä muuta ovat nimeltään Laura, Johannes, Aatos ja Taneli. Olin silloin kuntoutuksessa Kuopion lähellä Vuorelassa ja avasin kirjapaketin yksin hotellihuoneessani. Kirjan olin kirjoittanut vielä Kirsti Liljana, mutta juuri ennen painoon menoa muuttui kirjan kanteen kirjoittajaksi Kirsti Hassinen. Muistan, kuinka kustantaja olisi halunnut pitää nimen Lilja, mutta minä pidin pääni. Olin toipumassa elämäni suurimmasta koettelemuksesta, avioerosta,  ja halusin aloittaa uudella, alkuperäisellä nimelläni. Enpä silloin osannut edes unelmoida, että kymmenen vuoden kuluttua nimeni on jo neljässä kirjassa.
Täältä löytyy tunnelmia ja tietoa ensimmäisestä kirjastani Maatiaisten matkassa .

Kun kirja on syntynyt, on aika juhlia ystävien kanssa.
Kirjan kirjoittaminen on yksinäistä puurtamista. Ennen kaikkea se on sinnikästä työtä, hiomista ja korjaamista. Koko ajan pitää olla valmis oppimaan uutta. Sitten kun kaikki on kohdallaan, saa ehkä hetken tuntea kirjoittamisen hurmaa.
Kirjoittaminen on myös nöyryyttä myöntää, ettei itse osaa kaikkea. Siksi on tärkeää osata kuunnella myös muita. Minulla on ollut onni löytää viisaita, avuliaita ystäviä, jotka ovat tukeneet, auttaneet ja iloinneet kanssani. Nostan maljan heille. Kiitos ystävät!

Vaikka olen enimmäkseen kirjoittanut tietokirjoja, taustalla ovat aina olleet omat kokemukseni ja omat eläinystäväni. Rakkaat maatiaiseni ovat tärkeimmät muusani.

Miten minusta tuli tietokirjailija?

Eilen sain kirjeen, jossa ilmoitettiin, että minut on hyväksytty Suomen Tietokirjailijat ry :n jäseneksi. Polku tietokirjailijaksi on ollut pitkä,  mutkikas ja kuoppainen. Suoraa tietä kirjailijaksi tuskin kukaan onnistuu astelemaan, en minä ainakaan.
Heti, kun opin kirjoittamaan, se tuntui hyvältä tavalta ilmaista itseään. Aloin kirjoittamaan päiväkirjaa kansakouluikäisestä lähtien. Olen aina liittänyt kirjoittamiseen myös kuvan. Lapsena olin innokas piirtelijä. Piirsin haaveitani päiväkirjan sivuille. Myöhemmin kynä vaihtui kameraan. Usein aloitan uuteen aiheeseen syventymisen valokuvaamalla. Tekstin työstäminen ja hiominen on välistä rankkaa eikä minulle ainakaan kovin helppoa. Silloin on rentouttavaa vaihtelua välillä uppoutua kuvien maailmaan. Valokuvaaminen ja kirjoittaminen tukevat toisiaan ja hyvien kuvien avulla olen saanut myös kustantajat kiinnostumaan aiheesta. Kirjottamisen vaikein ja raastavin vaihe onkin löytää kirjalleen kustantaja. Pitää olla valmis moneen pettymykseen. Pettymysten jälkeen pitää jaksaa aina yrittää uudelleen, kunnes ehkä onnistuu.

Kopio Reviirin 1999/1 kirjoitukseni lopputervehdyksestä. Pilakuvan minusta on piirtänyt työkavereini kuviksenope Reijo parviainen eli Reiska

Kirjoittajakoulua olen käynyt kirjoittamalla vuosikymmeniä erilaisiin harrastajalehtiin ja myöhemmin myös kaupallisiin lehtiin. Erityisen tiukka koulu oli Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran Reviiri-lehden vastaavana toimittajana toimiminen. Koirajärjestöissä ristiriidat ja intohimot usein moninkertaistuvat. Saadakseen tärkeän asian perille, pitää osata kirjoittaa selkeästi, innostavasti ja rehellisesti ja ilman katkeruutta tai kostonhalua. Koiramme-lehteen olen kirjoittanut säännöllisesti laajoja artikkeleita reilusti yli kymmenen vuoden ajan.
Kirjailijan polullani  on ollut monta opettajaa, auttajaa ja tukijaa. Tärkein henkilö on varmasti ollut ex-aviomieheni Veikko Lilja. Hänen kanssaan kehittelimme monia asoita, kirjoitimme artikkeleita politiikasta, maatiaisista ja koiraharrastuksesta. Opettajan ammatistanikin on ollut hyötyä. Yläkouluikäisille pitää ilmaista asiat selkeästi ja lyhyesti. Samaa taitoa tarvitaan tietolaatikkojen laatimisessa tietokirjoihin. Hyvä kustannustoimittaja on myös kullanarvoinen. Kaksi kirjaani Tammella olen tehnyt hyvässä yhteistyössä kustannustoimittajani  Paula Zittingin kanssa.
Varsinainen tekstin kirjoittaminen on yleensä yksin puurtamista. Mutta tiedon hankinta ja tietojen tarkistus vaativat sosiaalisuutta ja uteliaisuutta. On hyvin vaarallista, jos kuvittelee tietävänsä aiheesta jo kaiken ja eikä kykene ottamaan vastaan uutta tietoa. Minulla on ollut onni löytää asiantuntijoita ja mielenkiintoisia haastateltavia.

Tietokirjan kirjoittamisessa vaihtelevat sopivasti tiedonhankinta, jossa saa olla tekemisessä ihmisten kanssa ja erakkoelämä. Yksineläminen sopii minulle siinä vaiheessa, kun puurran kirjan tekstien kimpussa. Kortelahden pientila on paras paikka kirjoittamiseen. Epäilen, olisiko kana-, kissa- ja lammaskirjaa syntynytkään ilman tätä taloa ja maisemaa. Kortelahti on ollut inspiroiva kirjoittamisympäristö ja valokuvausstudio.

Tärkeimmät  muusani ovat olleet porokoirani Pipari, Mansi ja Unna, kissani Hilla ja Liinu, kukkoni Yrjö ja  horniolaiset kanarovat sekä kesälampaat.
Nyt olen pari kuukautta yrittänyt toipua lammaskirjan kirjoittamisputkesta. Suurena apuna siinä on ollut lukijoiden ihana, sydämellinen palaute. Työn paras palkka, kiitokset siitä!
Nyt lampaat on laskettu laitumelle ja päässä alkaa olla tilaa uusille aiheille. Ideat palaavat ja kasvavat kuin kevään muuttolintuparvet.

Kevättä taitaa olla Liinunkin rinnassa. Iloista kevään odotusta kaikille!

Kirjani:
Maatiaisten matkassa (Maahenki 2006) loppunmyyty
Kissanviikset ja katinkontit (Paprerisilppuri 2015) kuvat ja tietoteksi Kirsti Hassinen, runot Raili Heikkilä
Omat kanat, omat munat, pihakanalan perustaminen (Tammi 2014)
Omat lampaat, pienlampurin käsikirja (Tammi 2016) toinen kirjoittaja Jukka Tobiasson

Tyyne kananen ja kaverit

 Horniolainen Tyyne-kana on oman tiensä kulkija, utelias ja ennakkoluuloton kana.

Tyyne on kuoriutunut pääsiäisenä 2012. Se ei vieläkään tiedä, mikä siitä tulee isona. Se haluaa kokeilla erilaisia töitä ja yhteisöjä, missä voisi elää ja toteuttaa itseään.

Ensimmäisen kesänään Tyyne harjoitteli matkailualalla. Se esitteli itseään ja muita horniolaisia maatiaiskanoja Kolin kansallispuistossa Mattilan tilalla.

Talveksi Tyyne muutti nuoren Ukko-kukon ja kahden muun kanan kanssa Kolin Kiekaukseen Kortelahteen. Tyyne halusi johtajakanaksi ja Ukon suosiolla se näytti onnistuvankin.
Seuraavana keväänä tapahtui jotain kohtalokasta. Mattilan isäntäväki haki Ukon ja kolme kanaansa taas kesätöihin kansallispuistoon. Hämärässä kanalassa tapahtui kuitenkin virhe. Tyynen sijasta he ottivatkin vahingossa melkein samanvärisen Anna-Liisan.
Ukko-kukko kaipasi suosikkiaan ja alkoi kiukutella. Lopulta siitä tuli niin vihainen, että se alkoi häätää turisteja Mattilan pihalta.Siihen päättyi Ukko-kukon tarina.

Tyyne jatkoi elämäänsä Kolin Kiekauksessa Kortelahdessa neljän muun kanan ja Yrjö-kukon kanssa. Kovista yrityksistä huolimatta se ei päässyt Yrjö lempivaimoksi. Yrjö valitsi Hertan tai paremminkin Hertta valitsi Yrjön. Hertta oli hyvin päättäväinen ja jopa häikäilemätön kana ja Yrjö nuori, epävarma kukko. Kun Hertta joutui kanahaukan kynsiin, sen paikalle pääsi Miina.

Seurallisena kanana Tyyne alkoi etsiä kavereita muista eläimistä. Ihmiset ja erityisesti emännän se huomasi erittäin hyödyllisiksi ystäväksi. Sekä emäntä ettäTyyne ovat herkkusuita ja emännän kahvipöydästä liikenee aina jotain Tyynellekin.

Tyyne kiirehtii aina pihalla sinne, missä tapahtuu. Se selvästi rakastaa huomion keskipiteenä olemista. Se haluaa julkkikseksi.
Se Tyynen toive toteutuikin. Onhan se yksi päätähti kirjani Omat kanat, omat munat  kuvituksessa ja esiintyy mielellään myös kaikille toimittajille. Niitä vierailikin runsaasti viime kevään ja kesän aikana.

Valokuvamallin työssä Tyyne onnistuu erinomaisesti. Se poseeraa mielellään ja sen saa houkuteltua sopiviin kuvauspaikkoihin. Kaunis kiitos Tyynelle hyvästä pr-työstä. Olemme hyvä tiimi!

Kissanpentujen kanssa Tyyne seikkaili kotipihan metsikössä.

 Mutta ehkä lampaat olisivat luotettavampia kavereita.

Uteliaat karitsat ovat kyllä aika rasittavia.

Alman kanssa aamukasteisella pellolla Tyyne viihtyi.

Koirien kanssa Tyyne pärjää hyvin.

Unna antaa jopa maistella ruokaansa.

Tyyne kulkee usein hieman muusta kanalaumasta erillään. Ainut kuva, jossa se löytyy parven keskeltä on varhaiskeväältä. Tämä on myös viimeinen kuva, jossa viime talvinen parvi on kokonaisuudessaan. Kesän aikana kaksi kanaa, Hertta (oik.) ja vieressä oleva Musta Ruusu joutuivat kanahaukan saaliiksi. Molemmilla kerroilla kanahaukka vieraili pihassa silloin, kun itse olin matkoilla. Minulla oli kyllä eläimillä hyvä hoitaja ja kotimies. Kotimies ei kuitenkaan viettänyt aikaansa niin paljon pihalla kuin minä koirien kanssa. Kanahaukka huomasi tilaisuutensa tulleen.

Yrjö-kukko on kiltti. Se ei kuitenkaan ole vielä oppinut huolehtimaan parvestaan  niin hyvin kuin sen isä Taisto.Vaaran tullessa se pakenee ensimmäisten joukossa. Sehän joutui alle puolivuotiaana veljiensä kanssa kanahaukan hyökkäyksen kohteeksi. Vaikka se selvisi naarmuitta, muisto siitä on opettanut sen varomaan.

Kolin Kiekauksessa asuu vaihdokas-Tyynen ja Yrjö-kukon lisäksi kanat Miina ja Vieno sekä tänä kesänä kuoriutunut musta kukkopoika tai kananuorikko. En ole vielä varma kumpi, koska ei ole vertailukohtaa.
Kolin Kiekauksen toiminta poikastuottajan päättyykin tähän kesään. En aio enää lisätä kanamäärää, koska elämässä on tullut muita haasteita. Nykyiset saavat elellä Kortelahdessa niin kauan kuin minäkin asun täällä.
Ainakin kaksi kanalaa jatkaa täällä Itä-Suomessa horniolaisten kasvatusta Kiekauksen jälkeläisistä. Itse keskityn kanojeni kanssa elämästä nauttimiseen, kuvaamiseen, kirjoittamiseen ja maatiaisista kertomiseen.

Mummolan maatiaiset Jyväskylässä avoinna 19. 10. asti.

Tyynen seikkailut jatkuvat edelleen. Ennustan, että se tulee työntämään uteliaan nokkansa vielä moneen soppaan.

Kevätkiekaus

Yrjö-kukko on päässyt kiekumaan ihan radioon asti. Alkukursailun jälkeen se esiintyi oikein mallikkaasti.
Yrjö-kukko ei käskien laula varsinkaan radiossa

Omat-kanat, omat munat-kirjaa on myyty mukavasti. Ei huolta, jos se  nettikaupassa on jo loppunut. Uusi painos on jo tilattu ja se on kaupoissa ennen pääsiäistä.

Yrjö-kukon kiekausnäyte Tuulikki Nyyssösen kuvaamana Yrjö kukon kiekaisunäyte Tuulikki Nyyssösen kuvaamana

Keväällä ja minullakin on ollut vähän kiire. Kirjan julkaiseminen ja Koiramme-lehden jutun kirjoittaminen työllistivät niin, että alkukevät meinasi päästå karkuun. Nyt hommat on kuitenkin tehty ja on aika huokaista ja juoda aamukahvit kaiksessa rauhassa katsellen auringonnousua keittiön ikkunasta.

Muutama päivä sitten oli yöllä satanut kevyt lumipeitto pellolle, mutta nopeasti kevätaurinko sen sulattaa.

Kevätjäät ovat pitäneet tänä vuonna omaa, äänekästä konserttiaan. Pipari ja Mansi ihmettelevät jäiden moukaamista. Kuva on otettu noin viikko sitten. Nyt jäille ei enää ole koirillakaan asiaa.

Tutkimusretki aamuiselle suolle.

Kevätmetsä houkuttaa

ja lumoaa

Pipari

Viherpeipon keväthuvit

Talven aikana neuloin itselleni torkkupeiton suomenlampaan villalangoista

Kiitos villoista!

Julkkikset

Oletkos kuullut Yrjö, meistä on tehty kirja!

Yrjö ja Hertta

Tyyne, Miina ja taustalla Vieno

Kumpihan meistä on edustavampi?

Voi kauheaa, olikohan mulla tukka hyvin, huolestuu Vieno.

Aikainen kana vihreää löytää.

Täältä löydät tietoja kirjasta ja mistä sitä saa

Oman kanat, omat munat

Maatiaismuorin kanakirja kohta kaupoissa

Tänään posti toi minulle lämpimäisiä. Ystävällinen postimies kantoi paketin kotiovelle asti. Taisi arvata, että oli kovasti odotettu paketti.

Oli aihetta juhlaan. Ystäväni Tarja oli sopivasti tuonut tuliaisiksi ranskalaista kukkopunaviiniä. Joimme maljan kanakirjani menestykseksi. Kiitos Tarjalle ja muille kannustuksesta tämän urakan loppuun saamiseksi.

Ennekaikkea kiitos teille kauniit kanaset ja Yrjö-kukko, parhaat inspiroijani! Juhlan kunniaksi kanat ja Yrjö pääsivät pihalle  nauttimaan keväisestä päivästä.

Nyt voi vähän tuulettaa, sekä emäntä että kanat.
Maaliskuun alusta  kanat saavat ulkoilla vain tarhassa johtuen varotoimenpiteistä  lintuinfluenssan leviämisen estämiseksi. Tästä ja kaikesta muusta kanojen hankkimiseen ja hoitamiseen liittyvästä kerrotaan kirjassani. Tärkein tavoite on turvata kanoille onnellinen, lajinmukainen elämä.

Kirjaa voi tilata Adlibriksen nettikirjakaupasta maaliskuun alkupuolelta lähtien Omat kanat, omat munat
Minulle tulee myös pieni erä kirjaa myytäväksi kirjoittajahintaan 22, 00 e. Nämä kirjat myyn mieluiten suoraan kotoa. Mutta jos et pääse käymään, voin lähettää postissakin. Silloin hintaan lisätään postikulut. Otan mielelläni vastaan myös palautetta kirjasta.
Minuun voi ottaa yhteytta sähköpostilla kirsti.hassinen (at) suakkuna.net