Kuvassa Unna, Eemeli ja Hirre Menesjärven rannalla. Aikanaan, kun lapinporokoiran rotumääritelmää kehitettiin, otettiin malliksi Jomppasten menesjärveläinen kanta: musta lyhytkarvainen koira, jolla oli ruskeat merkit ja nelisilmät. Nyt yli 50 vuotta myöhemmin arvostetaan geeneissä ja ulkonäössäkin monimuotoisuutta. Hirren vanhemmat ovat molemmat rotuunotettuja. Eemeli edustaa vanhoja Käsivarren porokoirasukuja ja Unna nykyistä saamelaisten porokoirakasvatusta. Tällaista aitoa alkuperäistä rotua on mielenkiintoista kasvattaa!
Unnan pentu Pilvipolun Arwo Repolainen on väritykseltään menesjärveläinen.
Pääsinpä taas pohjoiseen, kiitos lapinporokoirieni! Suunnittelin yhdessä ystäväni Hannelen kanssa porokoira-teemaisen Lapin kierroksen. Reittimme ympäri Lappia viitoittivat siellä asuvat Unnan pennut, joita halusimme nähdä. Matkustin Unnan kanssa junalla Ouluun. Sieltä jatkoimme Hannelen autolla kohti pohjoista reittiä Pudasjärvi-Tervola- Rovaniemi- Pyhä-Sodankylä-Vuotso- Saariselkä- Inari-Sevettijärvi- Inari- Menesjärvi- Lemmenjoki-Sirkka- Kittilä- Oulu. Kyydissä olivat lapinporokoirat Unna, Pilvipolun Eemeli ja niiden poika Pilvipolun Hirre Vilgesjuolgi. Matkallamme loistivat aurinko, ruskan värit ja ilo kelpo koristamme ja niiden sukulaisista. Matka oli niin monivaiheinen, että kerron siitä usemmassa päivityksessä.
Minulla on koko kesän ollut ikävä lampaita. Kun etsin Lapin reissumme ensimmäistä yöpymispaikkaa Rovaniemen läheltä, tuli heti mieleeni Marjo Mattilan Kätkänpaimen Tervolasta. Varasin sieltä yösijan ja aamuksi koirille ja itsellemme iloksi lammaspaimennusta metsässä.
Parinkymmen lampaan katras heräteltiin lampolasta sumuiseen syysaamuun. Suurin osa suomenlampaita, muutama ahvenanmaanlammas ja pari risteytystä. Lampaat ovat tottuneet koiriin, myös paimentaessaan haukkuviin lappalaiskoiriin. Niitä laidunnetaan paljon talon ympärillä olevilla kesantopelloilla ja metsissä koirien kanssa. Lampaille kelpasi aamiainen syksyisessä luonnossa.
Ensin lampaita kuljetettiin tienvieruspolkua pois pihasta. Unnan pääsi aikoinaan siirtämään lampaita, vuohia ja kyyttöjä apunani Kortelahden tilalla laitumelta toiselle. Eemeli on käynyt harjoittelemassa paimennusta lampailla ja poroilla ja yksivuotias Hirrekin on ollut muutaman kerran mukana. Kaikki suhtautuivat lampaisiin kohteliaasti.
Sillan ylitys sujui rauhallisesti. Tiellä lampaat piti saada kulkemaan oikeaan suuntaan.
Eemelin ja Unnan yhteistyöllä viimeinenkin hidastelija saatiin matkaan.
Koirat toimivat hyvin yhdessä. Nuori Hirre otti mallia emästään Unnasta ja isästään Eemelistä.
Välillä pysähdyttiin syömään. Koirien pitää osata rauhoittua ja antaa lampaiden ruokailla rauhassa. Unnakin maisteli heinää. Lampaat löysivät metsästä syksyn herkkuja sieniä.
Sitten taas lauma kokoon ja liikkeelle.
Kiitos Marjo ja lampaat! Vietimme kaikki metsässä virkistävän puolitoista tuntia. Mukava oli huomata, että koirat olivat "töissä" koko ajan. Aiemmin en ollut päässyt kokeilemaan Unnalla näin pitkäjaksoista paimennusta.
Lammastiloilla on vuosisatojen aikana jalostuneet omat paimenkoirarotunsa bordercolliet ja kelpiet. Ne ovat koulutettuina korvaamattomia ammattilaisia suurilla lammasfarmeilla. Lapinporokoira on ennen kaikkea porotokkien paimen.Tämäntyyppinen työskentely lampaiden kanssa sopii kuitenkin myös lappalaiskoiralle. Poropaimennuksessa tarvitaan koiralta kykyä itsenäiseen työskentelyyn ja sopeutumista erilaisiin maastoihin. Metsälaidunnuksesssa pusikoissa liikuttaessa myös haukusta on selvästi hyötyä.
Porokoiramatka jatkuu seuraavassa päivityksessä.
Pieni tietovinkki: Suomalaiset alkuperäisrodut suomenlapinkoira ja lapinporokoira sekä ruotsalainen ruotsinlapinkoira ovat jalostettu pohjoisesta porojen paimennukseen käytetystä koirasta. Näistä roduista käytetään yleisnimitystä lappalaiskoirat. Suomenlapinkoiran ja lapinporokoiran rekisterit ovat avoimia eli rekisteriin voidaan edelleen ottaa rotuunoton kautta rekisteröimättömiä porotyössä käytettyjä koiria tai niidn suoria jälkeläisiä.
Porokoira tarkoittaa porotyössä olevaa koiraa ja se voi olla rodultaa mikä tahansa tai rekisteröimätön koira. Eniten rotukoirista porokoirina on lapinporokoiria. Jonkun verran myös suomenlapinkoiria. Lisäksi porokoirina on mm bodercollieita, australianpaimenkoiria ja uutena tulokkaana australialaisia koolieta. Paljon on vielä rekisteröimättömiä poronaisten ja -miesten omia kasvatteja. Ne voivat olla vanhojen porokoirasukujen jälkeläisiä tai niiden ja muiden rotujen sekoituksia.
