Läksin illalla kahdeksan maissa kotilammen suoniemelle. Käränkän pinta oli peilityyni.
Lammen vastarannalta minua lähestyi kaksi vesivanaa. Vajosin empimättä mahalleni märälle mättäälle. Pujotin objektiivin varvikon läpi rantapenkalle. Reilun tunnin seurasin onnellisena kuikkaparin karkeloa.
Mahtavia kuvia!
VastaaPoistaMielettömät otokset, KIITOS! Minäkin mökkijärvellä olen kuikkia nähnyt tietenkin, mutta en koskaan noin läheltä, mitä nyt sinun kuvissasi, joissa oli aivan upeat värit ja kaikki! Mättäällä makaamisen kärsivällisyys palkitaan. Vuoden luontokuvat, sanon minä!
VastaaPoistaUpeat kuvat. Niin kauniita lintuja, en ole lähikuvia ennen nähnytkään.
VastaaPoistaNyt osui kyllä nappiin!
VastaaPoistaAivan upea ja linjakas lintu, kauneimpia kuvia mitä ikinä oon nähnyt! Tuo lampi on kuin kultaa, kultalampi :) Oot kyllä huippukuvaaja!
VastaaPoistaSaaran kanssa taas samaa mieltä. Lähetä kilpailuun!
VastaaPoistaIhan kylmät väreet tuli. Ovat luontokilpailukuva-ainesta!
VastaaPoistaKiitos. Kuikkakihlajaiset ovat kyllä luontokokemuksieni top 10-listalla. Ainakin pmalle sainälle teetän taulun.
VastaaPoistaMiten voikin olla noin tyyni veden pinta! Upeat kuvat, sanattomaksi vetää.
VastaaPoistaUpeat kuvat!
VastaaPoistaHuikean ihania kuvia!!!! Kiitos!
VastaaPoistaMahtavia kuvia! Kiitos, kun jaoit meillekin tämän näytelmän.
VastaaPoistaKuvauksellista ja mukavaa kevättä!